sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Koirabudjetti 2015

Tähän projektiin ryhdyttiin hammasta purren ja melkein itku silmässä, en nimittäin tätä suunitellessani halunnut tietää paljonko koiran pitäminen vuodessa maksaisi.. Miun oli pitäny tehä tämmönen jo pari vuotta aiemminkin, mutta tää vuosi oli kyllä siitä ihan hyvä, että tämä oli ensimmäinen kokonainen vuosi omassa kodissa, yhden koiran kanssa. Eli tästä näkee todellisuudessa paljonko Seraan menee vuodessa rahaa. Vaikka kotona asuessa kustansinkin itse kaiken muun kuin ruoan, ei silloin sitä samalla tavalla käsittänyt kuinka paljon loppujen lopuksi koira kuluttaa!

Ilokseni voin todeta että pysyin mielestäni aika hyvin suunitelmassani, Sera ei saanut oikeastaan mitään turhaa ostosta tänä vuonna. Halpa lysti on ollut myös koska ei päästy mihinkään leireille eikä valmennuksiin (lue siis olin joko töissä, koulussa tai vain myöhässä!) Sekä ihana äitini ja muutama muu ovat hemmotelleet meitä erinäisillä asioilla. 

Kaaviosta puuttuu sentit perästä.

Ajattelin listata myös teille mistä kaikki kulut koostuu! Hyvin näkee missä kuussa on ostettu mm. ruokaa tai vakuutus lasku niin heti pomppaa.

Ruoka, namit, yms. = 322,04€ Tämä miun mielestä ihan ok summa, keskimäärin siis 26,8€/kk
Harrastaminen ja ulkp. treenit = 145€ Ei mielestäni yhtään paha summa koko vuodelta..
Ulkoilu, vaatteet yms. = 124,95€ Tähän laskin oman treeniliivini mukaan, ihan ok summa vuodelta. Pienempikin toki voisi olla, mutta tänä vuonna on päivitelty ehjään takkiin, huomioliiviin etc.
Lelut, käyttötavarat jne. = 43,25€ Jee! Pidin leluvimmani kurissa.. Seralla on siis ehkä tsiljoona eri treeni lelua.. Sille riittäis vaan yks mut..
Matkustus =  90€ Tästä summasta yllätyin ite!
Kisailut, kehäkettuilut ym. = 53€ Kuten aiemmin sanoin, ei olla paljoo ehditty/päästy!
Eläinlääkäri, lääkkeet ym. = 79€ Luojalle kiitos että ei ole tarvinnut ell. käydä muuten ku rokotuksilla!
Sekalainen roina! = 17,45€ Ei siis paljoa!
Vakuutukset = 282,1€

Yhteensä = 1156,79€

Onko teidän mielestä paljon/vähän? Oletteko itse pitäneet koiralle/koirille vuosibudjetti kirjaa? Olisin halukas kuulemaan jos olette! Joten kommentteihin saa ja pitää tietty heittää blogin/kotisivujen etc. linkki teidän kulukatsaukseen! :) 
Toivotamme myös samalla myöhässä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016! Me vietimme sen Seran kanssa maha täynnä sohvalla, siskoni ja hänen koiransa kanssa. (Siis heti kun allekirjoittanut pääsi töistä joulun viettoon..)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Seran lelustressi

Niin. En tiedä parempaakaan tapaa kuvata Seran suhtautumista kotona lojuviin leluihin, mitä meillä ei siis ole. Tai no nyt on yksi. Niitä ei voinut pitää lattialla koska Sera ei antanut niiden olla, se tuhosi alkuun aina kaikki, suolesti, söi ja levitti ympäri ämpäri. Toinen oli että se kantoi leluja jokapaikkaan ja kokoajan, siis syödäkkään ei voinut ilman että lelu oli kupin vieressä, saati ulos lähteä ilman lelua ja vihdoin kun päästiin ulos ilman lelua, sen perään vingutaan koko lenkki ja se tasan muistetaan kun tullaan takaisin. Seran kanssa olisi pitänyt myös olla kokoajan leikkimässä leluilla, repimässä ja riehumassa. Jos ei leikitty, siun edessä istui stressaantunut, vinkuva, lelua pitävä ja lelua syliin tunkeva pieni koira joka ei pysy minuuttia samassa paikkaa.



Yllä siis demonstraatio, tässä Sera käytäytyy vielä todella rauhallisesti ja Stressaa todella vähän. Mutta tultiinkin n. tunti ennen videon kuvausta melkein kahden tunnin lenkiltä ja kello on muutenkin paljon.. (23.11) Normaalisti on vielä levottomampi ja vinkuminen on kovaa ja stressistä kertovaa.
Koiraa on hieman vahingoitettu kuvauksissa, annoin sille sitä varten treenipallon, mitä kohtaan on kuumia tunteita ja joka nostattaa pikkukoiran kierrokset tappiin pelkästä mainitsemisesta.

Mutta niin, ajattelin n. viikko sitten kokeilla mitä tapahtuu jos neljän vuoden jälkeen lattialla oisi lelu kokoajan ja tulos ällistytti miutkin! Annoin Seralle sen hieman maistellun Ikean vanhan sammakkoprinssin, noh alkuun sen kanssa riehuttiin ja siitä suolestettiin kaikki vanut ulos, (tietty!)  mutta nyt, se vain lojuu tuossa lattialla!
Sera leikkii sen kanssa välillä itsekseen, välillä nätisti pyytää minua ja vieraita leikkimään sillä, mutta lopettaa heti jos kukaan ei innostu leikkimään. Lelu myös tuodaan aina mukana kun tullaan tervehtimään vieraita tai kun itse tulen kotiin, eli nyt retuutetaan niitä sallittuja kun ennen saatettiin tuua mukana sohva viltti tai ties mitä! Joten en voisi tyytyväisempi olla.. :) Pitää jonkin ajan kuluttua antaa erityyppinen lelu ja katsoa miten käy. Palloja meille ei varmaan koskaan tule lojumaan lattialla, mutta se ei haittaa, ne säästetään ilomielin treeneihin! Mutta tähän mennessä tulokset ovat kyllä mahtavia! Olen pitkään saanut harmaita hiuksia siitä että mitä teen seuraavan koiran kanssa, tuleeko siitäkin 'leluhullu' kun leluja ei olisi saatavilla kuin treeneissä? kuumuisiko niistä sitten liikaa? ja tuhoaisiko tulokas kotia pentuaikana kun ei olisi sallittuja tuhovimman kohteita? Mutta nyt ei tarvitse sitä miettiä ku meillä voi olla edes se ihana yksi lelu lattialla!

Seran kanssa osaa arvostaa näitä pienia onnistumisia ja ne kannustaa jatkamaan ja taistelemaan mukavammasta elosta meille molemmille! ♥

Rakas. ♥

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

They say that time's supposed to heal ya But I ain't done much healing

Blogi on ollut aivan retuperällä, mutta kohta on uusi syy aktivoitua. (osa saattaa tietääkkin..)  Motivaatiota on myös tullut lisää tämän pitämiseen ja kirjoittaminenkin tuntuu pitkästä aikaa suht luontevalta.

Mitään kummempia ei ole tapahtunut, ollaan treenattu, lenkkeilty ja mie oon ollu töissä.
Nyt pitkästä aikaa suunnattiin taas nokka kohti Vantaata, viettämää etuaikaista Joululomaa, Joulu itsessään menee töissä.  -  Mutta asiaan, keskiviikko aamuna suurruteltiin junalla tänne, vastassa odottikin oman etälauman lisäksi Riemun sisko Ilo, joka jäi meille messarista hoitoon tulevaa ulkomaan matkaa varten. Ei tarvitse kettulaisen reissata edestaas melkein 1000km sivu.

Sera ei tuumannut vieraasta oikeastaan mitään, Ilokin on ollut oikein kiva hoitokoiralainen, vaikka sille suuuren suuri Vantaa onkin hieman jännä paikka, ei ulkoilut tai muut ole tuottaneet mitään ongelmaa. vähän on Seran pitänyt näyttää paikkaansa laumassa Ilolle mm. kun Sera on ollut jaloissa kiehnäämässä ja mustis Ilo tullut kytikselle, hyvin vieraamme on tajunnut että vaikka Sera ei täällä ollutkaan kun hän tuli, on Sera silti lauman jäsen ja korkeampiarvoinen. Kieltämättä kolmen tollerin kopla on ollut aika hauska! Kaikki niin erilaisia persoonia keskenään.

'Siis agilityhän on tosi vakavaa hommaa!!' -Sera

Perjantaina käytiin Mirandan kanssa HSKH:lla aksaamassa, oli aika hulinameno kun miulla oli Riemu sekä Sera ja Mirandalla Eka ja Cira. Seralla oli hirveät paineet koko matkan kun käveltiin hakunilasta hallille päin, kiirekiirekiire!- senkun kuulu kun pikkukettu vipelsi menemään eteen, sivulle ja taaksepäin kaikkea melkeinpä samaan aikaan. Riemu kipitteli kiltisti siinä lähistöllä välillä ottaen spurtteja muiden perään. Se on oiken pätevä pieni eläin kun unohtaa sen mammamamma- itkun äitini 'hylättyä' hänet. Mutta minkäs teet kun Riepu on äitini pieni vauva vaikka kuinka muistuttaisit että se on kyllä koira.. :D
Kaikki koirat tulivat hyvin toimeen, tuttujahan kaikki on mutta viime näkemästä on aikaa!


Agissa otettiin Mirandan toiveesta takaakiertoja, väkertelin meille epämääräisen radan tyngän mikä oli kyllä ihan kivaa kieputusta. Meillä meni Seran kanssa paremmin kun ajattelin, ottaen huomioon kuinka tuo koira pursusi tarmoa jopa itsekseen.. Kettulainen pysyi ihan hyvin nahoissaan, mitä nyt vähän komensi palkan tullessa hitaasti ja kun töppäilin pariin kohtaan. 9/10 Onnistuneita suorituksia, mikä on meille kyllä pirun hyvin kun hinkattiin sitä 'täydellisyyttä' tuossa. Pelattiin tosi nätisti yhteen ja itelläkin kroppa toimi niinku ajattelin, ei kompasteltu omiin jalkoihin.



Riemukin pääsi hieman taas höntsäilemään radalle, sen kanssa otettiin helppoja siivekkeen kiertoja, vähän valsseja ja pieniä estepätkiä. Paljon leikittiin ja pieni pirulainen jopa hieman huusi radalla kun ei mentykkään tekemään vaan jäin jotain Mirandan kanssa höpöttämään, iloinen yllätys! Siitä löytyy sittenkin vähän potkua.
Liitelyn jälkeen käppäiltiin hakunilaan takaisin bussille ja Riemu kiltisti bussipysäkille saakka hihnatta, todella kuuliaisesti kuunteli mitä sanoin ja pysytteli sellasella kivalla välimatkalla ja paljon tsekkaili missä muut menee. Sera voisi oppia saman eikä aina vetää yksikseen rallia jossain 100kilometrin päässä ja välillä tulla vain ilmoittautumaan..



torstai 13. elokuuta 2015

Jos joskus pimeässä yksin seison, ja liekki sammunut ja kylmä on. En tiedä voiko sitä eloon saada, kukaan toinen.

Eilen päätin aivan extempore pakata treenikassin, napata koiran ja suunnata seuramme epiksiin.
Vaikkakin alkuun hieman epäröin että mitäköhän tästäkin taas tulee kun itsellä on ollut kokonaan into pois minkään näköiseen tekemiseen Seran kanssa jo hetken aikaa. Ollaan siis toki paljon lenkkeilty, uitu yms. mutta treenaaminen on tuntunut pakkopullalta. Kaiken lisäksi karkelot olivat ulkosalla ja aivan vieraassa paikassa, en edes muista millon oltaisiin viimeeksi oltu radalla vastaavissa olosuhteissa, ja nurmikolla ei koskaan.

Kisapaikalle päästyä ja Seran päästettyä pahimmat höyryt fiilis oli silti hyvä, vaikka alkuun kovin epäileväinen olinkin! Porukkaa oli kuin mustikkaa metsässä, mutta onhan se ymmärrettävää kun kaikki halusivat tulla testaamaan paikkaa. Samalla nurmella järjestetään ensikuussa seuramme syyskisat ja samalla kymen piirinmestaruudet! Me ei onneksi taideta sinne mennessä ihan kisavalmiita olla. :D

Kenkävalintani ei olisi voinut huonompi nurmelle olla, mutta ehjin nahoin silti selvittiin. Koko päivän oli onneksi ollut kuivaa joten liukasta ei ollut.
Rataan tutustumisessa oli aika varma olo, mutta jokin pussi kauhu iski kun minit aloittivat. Melkein kukaan ei suostunut pussiin mennä, vaikka sitten jo avitettiinkin. En tiedä miksi kuumottelin sitä, vaikka Seralla ei koskaan (Vielä..) ole pussin kanssa ongelmia ollut. Hieman päässä jännitti myös että jos en tarkkana ole niin Sera saattaisi lopussa ampasta väärään putkeen, vaikka todellisuudessa putkilla oli kyllä roima väli, että ei se sinne menisi ellei aivan vastakkaiseen suuntaan huitoisi!

Ihme kyllä meidän vuoro kun koitti niin mua ei jännittäny yhtään! En tiiö oliko se hyvä vai huono. Päästin Seran haistelemaan yhtä painoa lähdössä mikä piti ajanottovälineiden piuhaa paikallaan, sen luokse kun oli moni muu koira ensimmöisenö ampaissut! Sen jälkeen rauhotin Seran ihan kaikessa rauhassa lähtöön, se jäi nätisti siihen kököttämään eikä yhtään edes harkinnut varastavansa! Sitä kun on viime kerroilla ollut taas liikkeellä.. Radasta en oikeastaan mitään muuta voi sanoa kun että vau. Me pelattiin hyvin yhteen, Sera tuli nöyrästi mukana ja osasi juuri oikeissa kohdissa himmata ja kaasuttaa. Muuria varmistelin vähän turhaan, joten menin hieman Seran linjalle minkä takia ei hypännyt ajoissa ja tiputti sitten palikoita, mutta so what? Ei mua ainakaan haittaa.
Aika oli 22,7s ihanne oli 40s eli melkein puolitettiin, suhteellisen lujaa pingottiin ja hauskaa pidettiin!


maanantai 10. elokuuta 2015

Kesän viimoiset helteet

Ja kesähän siis loppui just nyt. Koulu arki alkoi taas ja paljon jäi kesältä hampaan koloon.

Ensimmäisenä iso anteeksipyyntö teille kaikille lukoijoille! Oma henkilökohtainen elämä on heittänyt niin härän pyllyä kesän aikana että ei yksinkertaisesti ole ollut mitään kiinnostusta kirjoittamiseen, vaan on pitäny voimavarat keskittää tärkeämpiin mm. Seraan.
Useampikin luonnos odottaisi julkaisua ja fiksuja sanoja, mutta nyt ei ole vielä niiden aika. Ollaan me siis jotain tehtykkin kesän aikana, vaikka on ollutkin kovin saamaton olo..

Mutta tajusin juuri, että en ole muuten koskaan esitellyt teille lukijoille meidän tyttöjen lukaalia!
Asumme siis Seran kanssa Imatralla, Vuoksen varrella ja Saimaan sylissä, kirjaimellisesti. Lähimpään virtaavaan veteen on huimat 500m matkaa ja siitäkin ohi virtaa 684 kuutiota vettä per sekuntti! Eli lähemmäs 1milj. kuutiota vuorokaudessa. (Tämä kaikkihan hyödynnetään voimalaitoksella ja meidän talon koko sähkö tuleekin Vuoksesta, eli lähisähköä!)

Mutta niin, pitemmittä puheitta, meilä on Seran kanssa 33,5 m2 asunto ihanan rauhallisessa vanhassa kivikerrostalossa. Muuten täysin remontoitu asunto, mutta vessa remppa odottaa vielä tuloaan. (Jonka takia siitä ei olekkaan kuvia...)  Kaikki on vieläkin hieman kesken, mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, jotenka, tervetuloa meille!


Näkymä heti ulko-ovelta, kuvasta oikealle vessaan käynti.
Loppuun käytettyhen lihasten ja väsyneen mielen lepoluola. Jalat odotuttaa vieläkin itseään.. :D
Side by side, hand in hand, heart to heart. Ovi johtaa vaatteiden sekamelskaan!

Oma entisöimä lipasto, himppasen maalaisromantiikkaa ja preppaus taulu.

Perjantai iltojen piristys, pehmeä sohva, ohjelmaa netflixistä ja yleensä koira vielä kainalossa. ♥

Ja Ikean rakkauteni. ♥

Keittiö ahdistaa, tylsyyttään ja pienuuttaan.

Ja no.. Pitäähän sitä ainakin yksi koiriin viittaava kyltti olla..




Tällänen pieni yksiö meidän kotipesänä täällä, risut ja ruusut on tervetulleita!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

aika vierii

Taas hurahtanut hetki edellisestä postsauksesta pahoittelut siitä!
Väliin on mahtunut reilun viikon totaaliloma Seran kanssa ja ei oikeasti tehty mitään muuta kuin pakolliset lenkit ja voi kyllä sanoa että teki ihan hyvää parin viikon lemntämisen jälkeen. :-D

Vantaalla ollessa käytiin liitelemässä myös HSKH:n epiksissä 3 radan verran. Otetiin kaksi starttia supermölliradalla, ja oli muuten kivaa ja koira toimi! Ainut että tokavikalle putkelle en millään ehtinyt Seraa ohjata ajoissa kun toinen luukutti niin kovaa edessä. Sinne molemmilla kerroilla turha ympäripyörähtäminen kun itse en kyennyt tarpeeksi kovaa juoksemaan. :-D Mutta hienot epis nollat saatiin! Riemu oli myös messissä hengailemassa ja neiti napottikin nätisti rataan tutustumisten ja ratojen ajan kevythäkissä, pätevä likka. :-)

Otettiin myös yksi startti mölli/1lk radalla, se sujui muuten aivan loistavasti mutta ite möhläsin kokonaan siinä yhden valssauksen, tein sen väärään kohtaan ja ohjasin väärin niin Sera kielsi hypyn ja ohitti seuraavan. Muuten koko loppu rata meni aivan nappiin myös minun osalta ja tuli kyllä niin voittaja fiilis! Ajattelin hetken ottavani radan uudestaan, mutta se meni kyllä koiran osalta niin hyvin että siihen oli kyllä hyvä jättää!




Tsemppareina meillä oli mukana Noora Renen  ja Riimin kanssa, ja Noora osallistui myös samoille radoille kuin me mutta Riimin kanssa supermölliin ja Renen kanssa tuohon mölliin. :-)
Sijoituttiin myös ihan hyvin, supermölli radalla Sera oli muistaakseni 4. ja 6. yli 20 osallistujasta! Etenemä oli muistaakseni 4,4m/s eli aika kovaa mentiin. :-) Mölliradalla ei tulosta sen oman möhläilyn ja pyörimisen takia, mutta sitäkin parempi mieli!

Tulosten odotteluiden jälkeen lähettiin sitten jäähkä lenkille koko porukalla, Riemu ja Riimi rallasivat menemään ja Sera ja Rene sai tyytyä hihnoissa roikkumaan. Rene oli niin kovin kiinnostunut Serasta vaikkei arvon neiti kosimisista piitannut.

Noora ja tämän avopuoliso vielä ihanasti nakkasivat meidät kotiin matkan varrelle, ei tarvinnut lähteä busseilla säätämään. Ja iso kiitos vielä kisaseurasta ja kyydistä Nooralle! :-)


tiistai 9. kesäkuuta 2015

11 koiramaista kysymystä!

Noora haastoi meidät vastaamaan 11 koiramaiseen kysymykseen, joten tässä näitä tulee!
Riemu pääsee myös kysymysten kohteeksi.



Onni on. ♥
1. Onko koirallasi/koirillasi jotain tapoja 
tai eleitä, jotka ovat olleet 
sillä pienestä saakka ja jotka tunnistaa edelleen?

Seralla on seiniin kiehnääminen/hankaaminen aina jokin vaatekappale päällä, taikka kun se on märkä. Ja jos ei ole seinää saatavilla niin sitten piehtaroidaan hulluna maassa ja eteenpäin ei liikuta kuin kiskomalla. :-D

Riemu taas napsii ilmaa aina halutessaan jotakin mm. ruokaa, huomiota. Louskuttaa suutaan ja ikäänkuin haukkuu ääneti, hassu koira.



2. Syökö koirasi mitä vaan vai onko jotain mikä ei mene alas lainkaan?

Sera syö nykyään mitä vain, siitä kun tuli sterkkauksen jälkeen niin ahne! Sitruunan siivut ei kyllä mene!

Riemu on tähän asti syönyt kaikkea muuta mukisematta paitsi  raakaa maksaa, puree ja makustelee pitkään mutta lopuksi vain sylkäisee maahan. :-D



3. Onko jotain pieniä eleitä, joista tunnistat heti ettei koiralla ole kaikki hyvin? Sellaisia, joista ulkopuolinen tai puolituttu ei huomaisi mitään?

Seralla se että jos ollaan uudessa ja jännittävässä paikassa ja se on hiljaa! Uskokaa pois, koira joka vinkuu kaikkialla joko ilosta tai surusta.

Riemulla taas se ettei se kiinnostu mistään, saattaa näyttää normaalilta ym. mutta koira  joka huomaa aina kaiken ja rakastaa kaikkia on kovin poissaoleva.



4. Mitä haluaisit sanoa koirallesi jos se ymmärtäisi jokaisen sanan juuri niinkuin ne sanot?

Seralle kertoisin ettei kaikkea kannata miettiä liikaa, tai välittää kaikesta ympärillä olevasta ja stressata joka ikistä pientäkin maapallon liikettä. Ja että maltti on valttia.

Riemulle kertoisin että maailma ei kaadu ilman äitiä ja että joskus on jokaisen opittava elämään omilla siivillään. 



5. Mitä asioita haluaisit kehittää itsessäsi koiranomistajana?

Haluaisin lisää hermoja toimimaan Seran kanssa, vaikkakin vuosien saatossa olen tässä kehittynyt kovinkin, kun tiedän että Seran aivottomuuksille on melkein aina syy johon koira itse ei kykene vaikuttamaan. Ja oppia lukemaan vielä paremmin tuota koiraa jotta voitaisiin välttää stressaavia/ahdistavia tilanteita ja opettamaan selviytymään niistä. 



Toivoisin myös että oppisin huomaamaan paremmin ne omat virheeni ja sitä kautta kehittymään koiraharrastajana ja -omistajana.




6. Millainen koirasi olisi jos se olisi ihminen?



Sera olisi se uhkarohkea kaveri kuka kuvittelee pystyänsä mihin vain, mutta aina itku silmässä takaisin palaava pelkuri. Stressikimppu kuka miettisi aivan liikaa kaikkia maailman menoja.



Riemu olisi se äidin tai isin kiltti pikkutyttö joka on oikea badass aina kun äidin valvova silmä välttää, eli se salaa kapinoiva teini, joka on väkisinkin kaikkien kaveri!




7. Oletko hyvissä väleissä koirasi kasvattajan kanssa? Onko 

kasvattajan läsnäolo ja tavoitettavuus sinusta tärkeää?



Kyllä ja en, Seran kasvattajan kanssa ei paljoa jutella mutta kyllä koen välimme hyviksi eikä olisi mitään ongelmaa soittaa ja kysyä jotakin!


Riemu nyt ei ole minun, mutta Riemun kasvattajan kanssa ollaan aktiivisesti tekemisissä fb:ssä ja varmasti oltaisiin muutenkin aina kun mahdollista, mutta tuo välimatka on aika rajoittava tekijä.







8. Mikä tekee koirasi onnelliseksi ja iloiseksi?

Seran tekee onnelliseksi ruoka, pallot, lelut ylipäätään, metsälenkit, agility, uiminen, nukkuminen, Joonaksen kainalossa köllöttely, matolla piehtarointi, kaiken noutaminen, oma lauma ja meidän omat ilta hellyydet sohvalla.



Riemun tekee äiti, ruoka, nukkuminen, tarkastivalikoidut lelut, metsälenkit, kaiken karvaiset kaverit, yhdessä hömpöttely, raparalli ja huomion keskipisteenä olo.




9. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä? Oletko itse käynyt koirasi 

kanssa näyttelyssä?

Mukavaa harrastusta ja ajanvietettä  aina silloin tällöin. Tosin en pidä niiden yliarvostamisesta, toisten tuomareiden vääristä rotumääritelmien tulkitsemisista ja näyttelyiden ja niiden tuomareiden mielipiteen vahvasta vaikutuksesta jalostukseen ja rotukuviin ylipäätään.



Olen itse käynyt Seran kanssa neljässä näyttelyssä ja Riemun kanssa kolmessa. Yhteensä koirien kanssa viidessä eri näyttelyssä.






10. Onko koirasi karannut koskaan?


On. :-D En usko ketään kuka sanoo että koira ei ole karannut koskaan, ellei sitten koira ole ollut koko elämäänsä 4 seinän sisällä. 






11. Tuleeko koirasi kaikkien kanssa toimeen?


Kyllä, Sera ei muista koirista välitä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tosin sanoo muille jos tulevat liian iholle yms. mutta ei kanna kaunaa ja kaikki on taas kunnossa kun ollaan rajan toisella puolella.

Riemusta nyt en tiedä tuleeko koskaan ketään kenen kanssa se ei tulisi toimeen, se tulee väkisin vaikka toinen ei haluaisi. Tyrkky! :-D




  

Ja sitten minun 11 koiramaista kysymystä!

1. Jos saisit muuttaa jotakin koirassa/koirissasi muuttaisitko jotakin?  Pakko ei ole, mutta jos muuttaisit, niin mitä?
2. Pahin onnettomuus/tapaturma mitä sinulle ja/tai koirallesi/koirillesi on sattunut?
3. Koirasi/koiriesi paras luonteenpiirre?
4. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mitkä ovat teidän?
5. Millainen olisi ihanne koirasi? Ulkonäkö, luonne?
6. mikä on tyhmin kuva koirastasi/koiristasi mitä olet vahingossa/tahalleen ottanut?
7. Noloin tilanne johon koirasi on sinut saattanut?
8. Mitä muuttaisit omassa/omissa roduissasi? (Nyt on pakko muuttaa jotakin. :-P)

9. Miksi sinulla on turhaa tavaraa koirallesi/koirillesi? (..kaikilla on jotakin!)

10.Onko jotain tiettyä paikkaa/aluetta mihin koiralla/koirilla on pääsy kielletty?

11. Jaaaa viimeisenä, Minkä antaisit koirallesi/koirillesi nimeksi jos voisit nyt vaihtaa?


Haastamme kaikki jotka eivät ole tätä vielä tehnyt ja lisäksi harvat ja valitut saavat blogeihinsa haastekutsut!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Lintukoira(ko)?

Keskiviikkona suuntasin äitini, Riemun ja perheen Blägi labbiksen mukaan taipparitreeneihin kuvailemaan ja testailemaan labbiksemme riistaintoa. Äiti on käynyt taipparitreeneissä Riemun kanssa mutta nyt päätti ottaa mustan mukaan, ja hyvä että ottikin!



Riemulla oli hieman ajatus hukassa ja linnut ei palautunueet äidilleni, niitä olisi ollut myö tällä kertaa  kivempi repiä ja retuttaa, kuin kantaa nätisti. Riemu pääsi sitten liinassa muistelemaan miten ne linnut tuotiinkaan, eikä jääty leikkimään.
Blägi oli heti alkuun todella kiinnostunut linnuista, vaikka alkuun ajattelin että ei varmaan piittaa niistä paljoakaan, kun ei innostu koskaan leluista tai dummystäkään ilman sytyttelyä. Mutta linnut nappasivan mustaa heti ja Blägi näyttikin kyntensä, ollen porukan ensikertalainen ja valehtelematta paras. :-D Ollaan treenattu noutoja niin paljon (dameilla kylläkin) että varikset palautu suoraan oikeaan osoitteeseen ja vierellä odotettiin aina nätisti lähtölupaa. Otettiin noutoja niin että apumies kävi tiputtamassa linnun B.n nähdessä vain johonkin ja koiran piti noutaa ja sitten niin että lintu piilotettiin ja jätettiin vähän hajuja minkä avulla piti löytää, Blägi suoriutuikin oikein mallikkaasti. :-)  Pidettiin Blägi myös liinassa varmuuden varalta, ettei tulisi houkutusta lähteä rallattelemaan linnun kanssa, vaan palautetaan suoraan.




Illalla vaakkua pääsi testaamaan Sera, sitä ei viitsitty ottaa treeneihin mukaanhäiritsemään huudollaan muita. Otettiin tossa lähi nurmella liinassa sitten noutoja niin että äiti kävi tiputtamassa vaakun johonkin ja minä lähetin noutamaan. Hyvin tarrasi kiinni ja epäilemättä mutta turhan kovaan. Mutta ylpeeä pitää silti olla koska viimeeksi lintuun ei koskenut ollenkaan kun kokeiltiin. Otettiin muutama hyvä nouto ja palautus ja jätettiin asiat hautumaan kettusen päähän. :-)


Torstaina pakkasin koirien kamat söpöon pikkumyy treenikassiin, nappasin kameran kaulaan ja lähdettiin bussilla Ojankoon suunitelmissa treenailla hieman agilityä Seran kanssa kun ei ohjattuihin tämän Vantaa reissun takia päästy ja Riemun  kanssa kattoa vähän esteitä ja kokeilla pieniä pätkiä putkia. Riemun kanssa ollaan agilityradalla oltu viimeeksi 12vko iässä tekemässä muutakin kuin vain kattelemassa joten mitään odotuksia ei neitiä varten ollut. :-D Maija ja lauma tuli seuraksemme ja kommentaattoriksemme Ojankoon.
Myöhästyttiin vähän sovitusta ajasta kun allekirjoittanut missasi bussin tikkurilassa, mutta Maija kerkesi sillä aikaa hömppäillä kentällä mummo Tapsan kanssa ja rakentaa meille Jenna Cloanderin suunittelemaa rataa.


Treenattiin vuorotellen Maijan alottaessa Kidan kanssa ja minun kuvaten, sen jälkeen otin Seran radalle ja otettiin pelkkää rengasta kun sen kanssa on ollut taas hieman ongelmia. Sera on tullut joko ali tai välistä, mutta tiedä taas aina miksi.. Maija ohjeisti jättämään Seran linjaan renkaalle ja käydä  merkkaamassa sen oikein överisti ja kutsua, ja sehän toimi! Tehtiin muutama samanlainen toisto ja sitten kokeiltiin josko toimisi myös putkesta tullessa, pari hutia mutta usea onnistuminen! Rengas jätettiin siihen eikä tehty sitä sitten enempää.

1-3 pätkässä ei muuta, mutta parilla ekalla kerralla työnsin Seraa liikaa 3 taakse ja Sera luki sen taaksekiertona kun työnsin niin,  seuraavaksi sitten työnsin vähemmän ja tein päällejuoksun sijaan enemmän niiston tuohon ja heitin putkeen. Rengas kun skipattiin niin jatkettiin 6. hypyltä mihin Maija näytti pari ohjauskuvioa (joiden nimiä en tietenkään muista..) kun itse olin tunkemassa siihen vastakääntöä, mikä ei oikein toiminut. :-D Mutta Maijan vinkit toimi ja niillä jatkettiin. Keinu otettiin vain kerran kun se  meni super hyvin, Sera ei arkaillut ja ihan vähän hidastin heilahdusta, ettei säikähdä (kuten monesti). Loppurata meni muuten tosi kivasti mutta muutaman kerran unohdin takaakierrot ja lähetin vain suoraan. Jukran pujut mua!

Riemun kanssa otettiin alkun ihan suoraan putkeen lähetystä ja alkuun ajattelin että pitäisi olla hirveenä houkuttelemassa, mutta ei! Pikku Riemu oli niiin reipas ja tykitti omilla pienillä tassuillaan kovaa putkesta läpi! Hyppyihin laitettiin rima 30cm korkeuteen ja niistä piti vähän lelun avulla vetää yli, mutta pian nekin sujui. Otettiin sitten hypyn kautta putkeen lähetystä ja toisinpäin ja Riemu suoriutui hienosti! Ainut mikä Riemua hieman jänskätti oli mutkaputki josta ei nähnyt läpi, mutta hienosti neiti selvisi siitäkin pienien alkujännitysten jälkeen! :-)

Maija lähti meitä saattmaan hieman vielä ja koirat rallitteli siinä samalla loppu jäähkät ja vielä jäljellä olleet energiat veks. Kotiin matkasikin bussissa kaksi erittäin väsynyttä ja onnellista tolloa!

Onnellinen pieni Riemu. ♥

torstai 4. kesäkuuta 2015

Huh heijaa!

Loma alkoi rytinällä, mutta kyllä se on ansaittukkin! Kirjoittaminen ja muu tekeminen Seran kanssa ollut vähän vähillä kun viimeiset viikot olivat koulussa niin kiireisiä että kaikki vapaa-aika meni kotonakin kouluhommiin. Onneksi tuo ei ole siitä moksiskaan, mutta asiahan muuttui heti kun hypättiin lomalle ja äidilleni!

Alkuun tosin vain Sera jäi äidilleni itse jatkaessani matkaa Riihimäelle ystäväni ylioppilas juhliin. sillä tulikin sitten juhlittua oikein olan takaa, kun pirskeet oli yhdistettynä ystäväni yo-juhlat ja minun 18 vuotis synttärit, mahtavaa oli kun oli vanha likkaporukka taas kasassa! Tällä aikaa Sera pääsi äitini ja Riemun mukaan pitkille metsälenkeille ja kaluamaan luita, kun itse toivuin vielä juhlimisesta muutaman päivän Riihimäellä. :-D

Blägi, Riimi ja Riemu
Kotikotiin päästyäni tiistaina käytiin ostamassa koirille lisää sapuskaa ja nautittiin nätistä säästä ja illemmalla pyyhällettiin sitten Rajasaareen uimaan koirien kanssa. Ja kävikin hyvä tuuri kun fb:stä bongasin että Noora ja Riimi, Sanni että Nemo ja Amanda ja Aida ovat myös tulossa paikalle, jee!
Törmättiinkin joukkoon heti kun autosta hypättiin ulos saaressa. Noutajat löysivät heti yhteisen sävelen, nimittäin vesi. Kaikki koirat kirmasivat suoraan veteen Aida shelttiä lukuunottamatta, raukka kun ei varpaitaan uskaltanut kastella! :D



 Sera paineli taas pääasiassa omia menojaan, mutta Riemu kyllä leikki jokaisen vastaantulijan kanssa ja innoissaan haki dummyä vedestä. Vaikka ei sitä aina saanutkaan. :-D Sera uskaltautui leikkimään hieman jopa Aidan kanssa oman lauman lisäksi, Aida koki olevansa selvästi tolleri. Paimen neidille kun ei muiden puistoilijoiden seura kelvannut ja Amanda kertoikin miulle, että Aida ei yleensä koskaan leiki kuin toisten shelttien kanssa. Serasta oli myös hauskaa metsästää aaltoja ja räkyttää korvassa kun kukaan eiheittänyt mitään, pölvästi.

Ilta menikin nopsaan puistoa kierrellessä ja koirien uidessa! Kotimatkalla autosta löytyikin kolme rättiväsynyttä koiraa, ja kyllä siinä itteäki väsytti. Isot kiitokset vielä seuralaisille, oli kivaa! :-)


maanantai 18. toukokuuta 2015

Wild and free, I could feel the sun

Torstaina käytiin pyörähtämässä Saimaan Snapien järjestämässä mätsärissä tässä meidän kaupungintalolla. Mätsärit olivat pienoinen pettymys minulle, olin niitä aika innolla odottanut mutta jouduin pettymään.

Ensialkuun mätsäri oli siirretty parkkipaikalta parkkihalliin pienen tihkusateen takia, halli oli pieni, täynnä tolppia ja koiria. Kehät oli huonosti laitettu ja koirille kehien reunoilla ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Kehäkuulutuksista tai muustakaan ei kuullut mitään, kun tiedot vain huudettiin samalla kuin kymmenet koirat haukkuivat, vinkuivat ja ulvoivat. Ei siinä vielä mitään, suurin moka tehtiin jo ilmoittautumisessa. Sinne oli kova jono ja ilmottautumis pisteessä töissäolevilla oli varmasti järkyttävä kiire, mutta oli kiire kuinka kova se ei ole minusta missään nimessä minkäänlainen syy jättää kysymättä rokotustodistuksia! Minulta ei kysytty Seran rokotuksista mitään, ei vaivauduttu katsomaan vaikka ne olivat kädessäni. Järkytyin tästä niin, että oman ilmoittautumisen jälkeen jäin tarkkailemaan ilmoittautumispistettä ja en nähnyt rokotustodistuksia kysyttävän yhdeltäkään koiranomistajalta, en yhdeltäkään.          

Olen järkyttynyt. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi jos järjestäjinä olisi ollut vaikka joku ala-asteen luokka jotka keräävät leirikoulua varten rahaa, mutta ei todellakaan rotujärjestöltä.


Paras yllättäjä. ♥
Ilmoittautumisen ja sen tarkkailun jälkeen käveltiin Vuoksen rannassa odotellen kehien alkamista.
Kehät kun alkoi siirryttiin parkkihalliin odottamaan omaa vuoroamme. Ihme ja kumma tapahtui, oletin Seran olevan levoton ja ihmeissään kovasta hälinästä ja alati ohi viipottavista koirista ahtaassa ja ällöttävässä hallissa, mutta tuo minua aina ihmetyttävä keppisankari oli kuin buddha itse. Rauhallinen, hiljaa, seurasi tekojani, ei vouhottanut tai vinkunut. Istui vierelläni tyynesti ja katseli rauhassa muiden menoa, välillä kävi makaamaan kerälle ja hieman nukkumaan, eikä välittänyt pätkääkään kaikuvista äänistä. Vaikka itse olinkin hieman kireänä paikalla.

Vaikea uskoa vieläkin että tuo oikeasti oli rauhallinen, eikä vain ollut kuin rauhallinen ja sivussa hieman vinkunut kuten yleensä ihmis&koira tungoksessa. Vielä muutama vuosi sitten Seraa ei olisi saanut lähellekkään tuota parkkihallia vaan se olisi pitänyt väkisin raahata sinne. Ja hallissa se olisi madellut jaloissani kuin hakattu koira, valmiina laskemaan alleen silkasta pelosta. Vinkuen ahdistustaan ja täristen läähättäen pelkoaan.
Tuntuu sanoin kuvaamattoman hyvältä, että vuosien työstä on ollut apua tuolle koiralle. Että kaikki kerrat ihmispaljouksissa, kaikuvissa halleissa vietetty aika on auttanut, pelon pahentamisen sijaan. Stressin pahentamisen sijaan.
Tuntuu sanoin kuvaamattoman hyvältä tietää että minä olen saanut tuon muutoksen tuossa koirassa aikaan, että olen tehnyt jotakin aidosti merkitsevää oikein. Tuntuu hyvältä että olen onnistunut helpottamaan tuon koiran elämää yhdellä osa-alueella lisää tässä vajaan 4 vuoden aikana.
Ensimmäistä kertaa tuon koiran elämän aikana se kykeni rauhoittumaan ja olemaan kuin kotonaan tuollaisessa paikassa. Tai ylipäätään jossakin muualla kuin kotona, koti kotona tai agilityhallilla. ♥

Perjantaina meillä oli agi, ratana oli möllikisoista 2-3lk rata, joka oli sama pohjaltaan kuin viimeviikon rata, eri estejärjestyksellä toki.
Sera oli aika kuumana, kuunteli tosi kivasti ja teki täysillä. Rauhallinen mieli ei karsinut vauhtia tälläkertaa ja pikkukettu teki todella kivasti ja virheet oli omiani. Välistävedot meni tosi nätisti, vaikka olin varma että olisin kaikilla myöhässä mutta ei! Olin ajoissa kaikilla, Sera tuli nätisti ja putki ei houkuttanut missään vaiheessa. Myöskin 8 takaakierrolla olin ajoissa ja en seonnut jaloissani tullessa alta pois. Ekat ongelmat meillä tuli kepeillä yhdessä tyhjässä aukossa ja veikkaan sen johtuneen siitä että en millään ehtinyt keppien alkuun kaveriksi vaan pääsin n. puoleen väliin kun kettu piti jo kääntää kepeille. Ja sitten kiireessä tuli siitä läpi.

Otettii pari kertaa silleen että laitoin vain putkeen että ehin juoksemaan pidemmälle ja heti tepsi, ko ei tullu nii kova kiire ni maltto tehä nätisti loppuun. Otettii tällee pari kertaa ja sitte jatkettii siitä, perjätöllä 11hypylle ja kovaa 12 hypylle takaa kiertoon missä väänsin jonkun saksalaisentapaisen tsydeemin (?) Agilityohjauskuvioden nimet hallussa, todellakin! Mutta se sujui hyvin ja siitä putken kautta serpenttiiniin. Taaskaan ei väärä putken suu houkutellut yhtään vaan hyvin meni oikeaan päähän kuin tykki. Puomi piti uusia pari kertaa kun karkasi alastulolta ja koutsi Suvi tuli ylösmenon tsekkaamaan kun treenikaverista näytti että juoksee siitä yli, mutta hyvin ne askeleet sinne sopi! Sera on saanut kivasti jo vauhtia ja uskallusta puomille, ehkä kyllä liikaakin. :-D

Todella tyytyväinen olin, ei ehjä rata mutta todella hyvä muutamalla paussilla! Koira teki kivasti ja kiva huomata myös oma kehitys mm. ohjauksen ajoituksessa!

Onnellinen keppisankari. Tätä iloa sai taas eilen metsälenkillä katsella..

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

We've come a long way from where we began

Ei olisi pitänyt sanoa, nimittäi eihän se torstainen vire tietenkään säilynyt meidän lauantain treeneihin!
Vaikka kokeilin samat kikat ja virittelyt ennen rataa, mutta onhan ne ihan eri tilanteetkin.

Kaikesta huolimatta Sera toimi radalla ihan kivasti, alkuun tietty täynnä energiaa taas, mutta se pitää vain osata kanavoida tuolla koiralla oikein. Ja siinä onnistuin lauantaina, jos en muussa. Nämä pienet arjen onnistumiset Seran kanssa on kyllä se meidän yhteiselon onni. Osaa arvostaa monen vuoden rankkaa työtä kun se vilauttaa osan itsestään arjen hetkissä. ♥    Ja kuten otsikko sanoo, pitkälle on tultu siitä mistä aloitettiin.


Alkuun kokeilin olla vetämässä Seraa 4 hypyn takana ja kääntää se 5 hypyn kautta putkeen, mutta putken väärä suu houkutti tuossa niin paljon että jo kahden yrityksen jälkeen vaihdoin suosiolla hyppyjen toiselle puolelle valssaamaan hyppyjen 4,5 kautta putkeen. Se oli hyvä päätös, Sera kääntyi kauniisti ja ketterästi putkelle. Valssasin myös 8 putken ja keppien väliin ja täytyy sanoa että olin puulla päähän lyöty ekalla kerralla, kun unohdin kertoa Seralle missä mennään ja koira kääntyi putken suulta suoraan keppien ja minun luokse, vaikka ajattelin että se kerkeää tykittää ties kuinka kauas minusta ennen kun saan suuni auki.
Uudella yrityksellä muistin kertoa ajoissa ja yleensä kun huudan kurkku suorana että "TÄÄLLÄ!!!!!" Kun tuo tykittää vain täysiä eteen, niin nyt ei tarvinnut kun suu avata ja nätisti sanoa "Tääl" ja kettu kurvaili kauniisti käteen ja oikeaan väliin. ♥

Kettu keppaili myös todella nätisti. Ohjurit ja verkot olivat 1,2 väleissä, keskellä 5,6 väleissä ja lopussa 11,12 väleissä. Tyhjissä väleissä ei mitään ongelmaa, vilkaissutkaan sinne vaan kepitti kauniisti eteenpäin. Alkuun melkein itkin verta ja mietin kuinka plörinäksi koko kepit menee.. Pitäisi oppia luottamaan että kyllä se osaa kun malttaa! :-D

Päällejuoksu onnistui aika hyvin 11 ja 12 hypyllä olin jatkuvasti myöhässä näyttämässä että "mene". Tässä huomasi hyvin että Sera turhautui, ja se alkoikin komentamaan minua haukkumalla. Ihan ansaitusti. Vihdoin kun kerroin tarpeeksi ajoissa 12 hypystä niin sitten käänsin tietty itseäni hypylle liikaa ja Sera veti sen hieman pitkäksi. Oma moka tuokin. :-D
13 päätin käyttää vastakääntöä, mikä toimikin loistavasti. Veikkaan että millä tahansa muulla ohjauksella en olisi saanut sitä käännettyä tarpeeksi ja olisi sitten ollut pian aloitus hypyllä.

Loppu rata sujuikin oikein kivasti, muutaman kerran en kääntänyt tarpeeksi puomille niin juoksi sitten allaolevaan putkeen. Tuo ei muutenkaan ole vielä suurikaan puomi-fani niin saa välillä käydä kädestä pitäen näyttämässä. :-)      Videolla näkyy treenien vika pätkä, kun oltiin jo molemmat käyty päästämässä pahimmat huurut  (ja testaamassa se veto ja kääntö ja vaihtamassa ne valssiin..) sekä tauolla. Kokonaiskuvana treenit oli mielestäni oikein onnistuneet, oma pää raksutti, Seran pää raksutti ja onnistuttiin yhdessä kanavoimaan Seran turha energia agilityyn, radalla lällätyksen sijaan, jee! :-)





Muuten ollaan oikeastaan vaan lepäilty sisällä ja naksuteltu, allekirjoittaneen voimat on vieneet alkanut siitepölykausi, tuhannet nenän turistelut ja allergia lääkkeiden popsimiset. Astmakin tykkää siitepölyallergiasta, eli keuhkotkin ovat irtisanoutuneet.
Huomenna lähdetään kyllä Saimaan Snapien järjestämään vuotuiseen Helatorstain mätsäriin, katsellaan sitten miten siellä menee!
Sera todennäköisesti pääsee JH-kehään avokin pikkusiskon kanssa ja sitten aikuisten kehään miun kanssa!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Agility epikset

Tänään käytiin kurvailemassa ja talkoilemassa seuran epiksissä.
Täytyy myöntää että hieman jännitti herätessä, että mitäköhän tästä päivästä tulee.. Meidän käytävät oli määrä puhdistaa vanhasta vahasta ja vahata uudelleen ja jännitin jättää Seran kotii yksikseni koulupäiväni ajaksi..
Nimittäin viime vahauskerralla (jolloin olin vielä kotona) Sera huusi oven takana taukoamatta kiillotuskoneelle, jos en sitä pitänyt kainalossa sohvalla ja jatkuvasti komentanut. Ja silloin pissalle mentäessäkin pelkäsi konetta kuin syötävää, huusi ja haukkui ohimennessä, vaikka se silloin olikin hiljaa ja paikallaan.

Positiiviseksi yllätykseksi kotiin tullessani törmäsin vahaajaan, ja kysyinkin naiselta oliko Sera huutanut koko aamun, mutta vastaukseksi sain, että Sera oli aloittaessa päästänyt muutaman epämääräisen pöhähdyksen oventakaa ja senjälkeen kiltisti hiljentynyt! Jeee! Eikä neiti tuumannut siitäkään mitään että jäin käytävään naisen kanssa hieman rupattelemaan, vaikka välillä Seralla on tapana hoputtaa muutamalla haukahduksella jos jään vitkuttelemaan käytävään.

Heitettiin sitten vajaa 2h lenkki ulkona jotta saisi pahimmat energiat pois ennen iltaa, ja matkalla ulos käytävässä kyttäsikin vanha vihollinen.. Lattiankiillotuskone! Mutta tuo pässi ei huomannutkaan koko vempelettä, ennen kun tultiin takaisin kotiin ja se tälläkertaa odotti alaovella. Silloin sille piti taas pöhistä, huutaa ja nostaa niskakarvatkin pystyyn ettei varmasti käy viattoman koiraparan päälle! Pöljä..

Illalla hallille mentäessä mielessä jo kävi että tähänkö tämä hyvä päivä nyt sit tyssää, vetääkö Sera ihan ranttaliksi radalla? vai jo suoraan lähdössä? vai sittenkin minä taas hienolla ilmalennolla suoraan maahan? Kauaa ei ehtinyt tälläsiä miettiä kun piti rientää talkoilemaan niin kuin olin luvannut, kiireessä ilmoitin meidät alkuun vain mölliradalle ilman sen kummosempia odotuksia. Kauhuskeneraatiot taas vilisi silmissä..
Oma vuoro tuli talkoo hommia tehdessä aika nopsaan, ja kiitoksen sananen taas ihanalle avokille kun liikutti Seran ennen rataa ja itse sain touhuta siihen saakka ajatukset aivan muualla kuin meidän vuorossa! Hieman ennen rataa virittelin Seraa ja pelkäsin tekeväni virheen siinä, olihan se jo aika kierroksilla.

Mutta, ilmeisesti jotain tein oikein koska Sera toimi kuin unelma (jos ei oteta huomiota tuota ihme askelsekoamista 2. hypyllä) radalla, kuunteli, seurasi ja muutenkin loisti radalla kun itse möhlin hölmönä hermoheikkona muutaman putken suun kun unohdin minne mentiikään! Mutta Sera kesti loistavasti miun virheet ja korjaukset ja kuulemma himmailikin vähän kun olin liian hidas. Ja se kesti todella kauniisti lähdössä vaikka häiriötä oli! Ja yleensä tuo on todella häiriöherkkä lähdössä! Siis ihan supermahtikettunen! ♥ Täytyy toivoa että sama fiilis säilyy sillä lauantain treeneihimme!

Hetken ajattelin jo ilmoittaa meidät 1lk. radallekkin, kun se vaikutti kivalta ja meille sopivalta. Mutta radalla oli (tietty) kepit ja hieman epäröin suorittaisiko Sera ne oikein ja jätin sitten meidät ilmoittamatta. Hyvään ja mielestäni erittäin onnistuneeseen rataan oli hyvä lopettaa ja selvästi hermoilin ihan turhaa!

Ja nyt eikun lisää epiksiä metsästämään niin saadaan multakin tää turha hermoilu pois, kun kyllä se koira osaa yllättää. :-D ♥


maanantai 4. toukokuuta 2015

Uutta ulkoasua

Dodiin, vihdoinkin sain räpellettyä edes jotenkin silmää mielyttävän bannerin ja ulkoasukin pääsi remonttiin.

Vielä ei ole valmista, mutta palautetta ja ehdotuksia otetaan vastaan! :-)

Temppuvideoa ja lenkkeilyä

Tällä viikolla ei olla tehty Seran kanssa mitään ihmeellistä.
Agility treenit peruuntui valitettavasti perjantailta, joten ei ehditä treenaamaan ennen ens torstain mölliagilityjä! Mutta mutta, ehkä me selvitään!

Vappu suijui mukavissa merkeissä kettusen kanssa päivällä kauniissa säässä lenkkeillen Vuoksen varrella ja ilta ystävien kanssa juhlimassa. Kelpasi neidin jäädä rauhassa väsyneenä nukkumaan, kun suunnattiin kepon kanssa Vappua juhlistamaan.

Opeteltiin ajankuluksi uusi temppu Seran kanssa, sen opettelu sujui yllättävän helposti ketulta! Neidillä riitti kiinnostus tekemiseen ja hermot kesti vaikka namia ei tullut aina kun kettu halusi. :-)
Temppuilun lisäksi ollaan käyty metsälenkeillä ja haettu vuoden eka punkki!
Täytyykin siis varmaan lähteä ostamaan expotit ja laittaa litkut niskaan. Ällöttäviä verenimiöitä..

Tänään tunnin tuttu metsäpolku vaihtui uusien lenkkireittien tutkimiseksi, aikaa kului reippaat 4h ja kilometrejä karttui reilut 8km! Pääasiassa polku oli mukavan tasaista ja helppokulkuista missä minäkin uskalsin muutaman juoksuaskeleen ottaa, mutta maaston muuttuessa vaikeammaksi muuttui polkukin vaikeakulkuiseksi. Vähän väliä sai miettiä mihin jalkansa uskaltaa laittaa ja miten sitä pystyssä pysyy! Nälkä ja hiki tuli, eväät olisi ollut poikaa! Matkalla muutaman makkaranpaistajan herkkuja kuolailtiin, mutta tunnollisesti jatkettiin matkaa kuola valuen ja kalorit kuluen!

Kotiin päästiin sopivasti ennen Leijonien illan peliä ja hyvällä omatullolla herkuteltiin sitten peliä katottaessa molemmat tytöt väsyneinä kepon kainalossa!
Muutenkin pidennetyn viikonlopun aikana kilometrejä karttui useampi kymmen kilometriä!














Tässä vielä tämä meidän uusi turha temppumme!





tiistai 28. huhtikuuta 2015

"Sinä päivänä lopetan, lopetan. Sinä päivänä kun se ei tuu sydämestäni."

Rauhallisen elon jälkeen kelpasikin tempasta kunnon vauhtiviikonloppu!

Pakattiin Seran kanssa torstaina kimpsut ja kampsut taas hetkeen, hypättiin junaan kohti Helsinkiä. Vaihteen vuoksi yövyttiin viikonloppu siskoni ja jäbän luona. Voi sitä onnea kun kaksi parasta kaverusta sai taas touhuta yhdessä, jäbä ei alkuun uskonut että Seva on täällä (siskollani) kun Nanna niin jäbälle sanoi tämän aamulla herätessä. Vaikka kettu heilutti häntää onnessaan sängyn vieressä vielä väsynyt ja uninen jäbä vastasi uudestaan ja uudestaan "Ei Seva ole täällä, Seva on töissä." (Jäbän mielestä kaikki on töissä jos ei ole paikalla.)  Muutaman tunnin ja aamupalan jälkeen alkoikin kaverusten leikki ja kyllä sitä oli ilo seurata. ♥


Käytiin myös äidilläni pistäytymässä heti torstaina ja oli kyllä onnellinen kettu nähdessään Riemua ja Blägiä pitkästä aikaa ja tietty äitiäni ja sisaruksiani. Mutta kyllä neidistä myös huomasi pian että haki sitä omaa rauhaa mikä kotona on, sitä saamatta kun Riemu seurasi Seraa kuin hai laivaa..
Riemu oli oma höpsö itsensä, turkkia se on aloittant tiputtamaan hieman, eli eka karvan vaihto sitten pentukarvan. Himppusen oli neidillä ylipainoa, mikä nyt ei jotenkin yllättänyt minua. Siitä äidille sättimiset ja toivotaan että kuunteli ja tiputtaa Riemun ruoka-annosta. Blägi oli oma hassu itsensä, istui jaloissa rapsutettavana koko illan. Hellyyden kipeä möntti. ♥
Illalla äidiltäni lähdettiin Helsingin keskustaan siskoani vastaan töistä, ja siitä samaa matkaa siskolleni nukkumaan. Täytyy ihailla vain kuinka kauniisti tuo kettu matkustaa kaikissa julkisissa, vaikka metroja ja ratikoita hieman jännittää. Samoinkun itse keskustan vilinässä liikkuminen, käyttäytyy niin kauniisti vaikka jänskääkin.

Perjantaina otettiin ihan rennosti, ulkoiltiin ja grillailtiin vain ja täytyy myöntää että olipas hyvää ruokaa. Ei ole vähään aikaan syöty Seran kanssa grillisapuskaa, neitikin sai muutaman jäbän nakin kiitokseksi apukokin virasta!

"Hullu.."

Launtaina olin ite aamusta varhain kattomassa agilitykisoja kirkkonummella ja sieltä lähin sitten suoraan Mirandan ja Ekan  kanssa lenkille, kävin vaan matkalla nappaamassa Seran siskoltani ja samantien lähdin juoksu jalkaa että ehditään bussiin!
Käytiin Vartiokylässä meren rannalla lenkillä, peltoaukeilla matkan varrella ja tallusteltiin lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden seassa kivalla hiekkatiellä. Ja ai että oli kivaa! Serakin leikki Ekan kanssa ja ei yhtään ärhennellyt nahkalle, vaikka aiemmin on välillä sanonut jos liian liki on tullut. Ja ai että oli ihanaa kuvata muullakin kun kännykän kameralla! Otin viikonlopuksi äitini järkkärin lainaan ja oli niin ihana painella menemään kamera roikkuen kaulalla. :-) Huomasi kyllä että hieman kuvaustaidot ruosteessa..  Lenkin jälkeen tehtiin vielä pika visiitti mummini luokse, missä kettu nautti hemmottelusta ja itse pullakahvista. Ja tietty mummista. ♥
13h suoran lennon jälkeen oli ihana päästä takaisin siskolleni, syömään päivän eka ateria ja siitä suoraan nukkumaan. Kettu oli aika rätti myös, oli siskoni miehen ja jäbän kanssa käynyt päivällä pitkällä lenkillä kun olin Kirkkonummella ja siihen vielä illan riekkumislenkki niin on aika mehut viety! Voin vannoa että me molemmat nukahdimme samalla sekunnilla kun saimme päät tyynyyn.


Sunnuntaina hypättiin bussiin ja hurruuteltiin Espooseen agilittämään ja lenkkeilemään aussieporukan kanssa, hieman meni aikaa taas neidin rauhoittumiseen mutta loppujen lopuksi pakka pysyi suht hyvin kasassa. Tehtiin välistävetoja, sylkkäreitä, vähän 2on-2off ja takaaleikkausta. Alkuun meni itellä hermo tosi pahasti tuon pelleilyyn ja olin jo pakata tavarani ja lähteä, yksin. Meni niin kovin hermo että suunnittelin taas tuon koiran lahjoittamista Mongooliaan hiilikaivokselle töihin.. Mutta laskin kymmeneen, vedin henkeä ja yritin uudestaan, ja kyllähän se siitä pikkuhiljaa. Ihan kivasti toimi loppujen lopuksi, mitä nyt yritti hieman sikailla.. :-)
Sieltä suunnattiin vielä siskolleni pakkaamaan tavarat, Sera vielä vähän riekkumaan jäbän kanssa. Siitä pikavisitti äidilleni palauttamaan kameraa ja kotimatkalle!

Junassa oli kaksi todella väsynyttä matkustajaa, ja uni meinasi jo matkalla tulla, mutta sinniteltiin kotiin saakka! Vaikka reissussa on kiva olla niin on myös ihanaa tulla kotiin ja käpertyä yhdessä kepon kainaloon. ♥

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kuumetta, vatsatautia ja kiukutteleva koira

On taas jäänyt blogi hieman retuperälle... Pistän tosiaan kuumeen ja vatsataudin piikkiin, ei ole tietokoneelle oikein ehtinyt kun on pitänyt aktiivisesti kaveerata vessanpöntön kanssa.

Eipä me kummosempia olla tehtykkään, käyty hieman aksaamassa vaihtelevalla menestyksellä, pientä tokoilua aivo jumppana tuolle, uusia temppuja ja metsäilty hyvien kelien kanssa. :-)

Agilityssa Seralla on ollut teemana taas kuumuminen ja se että minä olen hirveä ihminen ja se vihaa mua. Kaaaaaaikki muut on ihania, ihan kaikki, mutta minä. Minä olen ihan pyllystä ja mun sanomiset ei kiinnosta yhtään. Kuumuminen on sentään paremmalla mallilla, hienosti neiti osaa rauhoittaa itsensä kun tietää että menee överiksi, niin ei jäähyjä olla tarvittu ties millon. :-)

Sattuipa meille tapaturmakin mikä melkein aiheutti allekirjoittaneelle sydärin nimittäin Sera onnistui metsälenkillä häviämään näkösältä ja seikkailullaan löysi rannan mikä oli vielä jäässä.. No voitte arvata loput, mutta Kettu saatiin pelastettua mikö tärkeintä, joten loppu hyvin kaikki hyvin..

Tällä viikolla jää aksat väliin kun lähetään huomenna siskoni ja jäbän luokse viikonlopun viettoon hieman, grillailemaan ja kattelemaan uusia ja vanhoja koirallisia kavereita! Mutta siitä lisää sitten ens viikolla.. ;-)



maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mitä tapahtuu kun käynnistät auton?

Viikko on taas vierähtänyt erilaisissa puuhissa, sää vaihdellut takatalvesta kevään kautta vesisateeseen, jes. Eihän sitä kevättä ja kesää kukaan odotakkaan..

Niin...   Käytiin taas pari kertaa autolla metsäilemässä ja voi tuota onnellista ja fiksua kettua. 
Nimittäin, Joonas kääntyi matkasta takaisin autolle lämmittelemään kun raukalla tuli kylmä. Sera ei alkuun tuumannut mitään jatkoi töhöilyään ja juoksentelua, tuli välillä terppaamaan (vahvistetaan lähellä oloa vapaana ollessa, tuo kun tykkää huidella ihan omia menojaan kaukaisuudessa) ja ottamaan namia oma aloitteisesti ja paineli taas menemään. Ajattelin alkaa pikkuhiljaa kääntymään takasin, oltiinhan me oltu jo jonnin aikaa, ei siinä mitään lähdettiin rauhassa käppäilemään takaisin. Joonas oli ilmiselvästi päässyt autolle ja halunnut lämmintä ilmaa joten käynnisti auton, tässä kohtaa Sera älys että "Nouvei! Minä en lähde kotiin!" ja aloitti pentumaisen kissahiiri-leikin. 

Yleensä kettu taipuu tahtooni kun vain kävelen autolle, avaan oven ja huudan kyytiin- käskyn, ehkä vilautan palloa ja viskaan valmiiksi palkkana autoon, mutta ei. Sera oli matkallaan löytänyt ison karahkan ja tuli oikein näyttämään että "Kato! Tää on paljon kivempi ku mikäään mitä sulla ois!"  Seisoin auton vieressä ovi auki ja käskytin, mutta kettu katsoi hetken ja oli jo tulossa kun aivosolut sano niksnaks ja koira pinkoi jo kauemmas lällättelemään. Huoh.   Pyysin Joonasta sammuttamaan auton, kutsuin uudestaan mutta turha toivo. Paiskasin oven kiinni ja huusin "Selvä, ei lähetä!" ja aloin painella takasin metsään. Sera seuras alkuun kauempaa ilmeellä "Ooksä tosissas?? Eeei.. Mä en luota suhun.." Hetken aikaa sai köpötellä eteenpäin kunnes Sera rentoutui ja alkoi uskomaan. Se rupes painelee eteenpäin menemään, eikä kävellyt enään varuillaan takana. Annoin silti hetken vielä rällätä omiaan ennen kun pyysin taas lähelle, ihme kyllä en uskonut että tulee vielä, mutta neiti kipitti onnellisena luokse ja pujahti vielä itse hihnaan. 

Seraa ei ole yleensä vaikea saada takaisin hihnaan, mutta poikkeuksena on juurikin jos autolla ollaan liikkeellä ja Joonas käynnistää auton syystä tai toisesta ennen kun Sera on kiinni. Auton käynnistys aiheuttaa neidillä aivosolujen kolarin jonka johdosta otetaan jalat alle. Onneksi yleensä se taipuu tahtooni kun vain lähden kävelemään autolle, avaan oven ja karjun sille topakkana kytiin!- käskyn. Suru haihtuu nopeaan ketun silmistä kun autossa on aina pallo palkkana ja elämä hymyilee taas!

Ja sitten voikin vaihtaa taas ehkä monilta korvista pursuavaan, ällötävään, tylsään agilityyn! Itse olen enemmän kuin hurahtanut lajiin ja kettunen vielä enemmän! Perjantain treeneistä en voi sanoa mitään muuta kun vau.



Seralla oli aivan uskomaton vire, ei yli- eikä alivireinen. Se kuunteli, keskittyi ja teki täysillä vaadittaessa. Teimmekin melkein nolla-radan, itse möhläsin 4. hypyllä takaakierron kun en avannut Seralle linjaa tarpeeksi. Mutta muuten olin mielestäni oikein pätevä, ja niin kuulemma olin muidenkin mielestä! Jippijaijee, oli kyllä niin mahtava fiilis koko radan ajan vaikka pieni oma moka tulikin mutta ei haittaa! Ollaan edistytty niin paljon! Vielä Joulun tienoilla tehtiin kettusen kanssa vain 2-4 estettä kerrallaan kun kierrokset oli avaruudessa ja minä hermorauniona koirasta ja omasta osaamisesta, mutta nyt, Ollaan ihan eri koirakko! Video puhukoot puolestaan!




maanantai 23. maaliskuuta 2015

"Ja joskus kun hommat rullaa kunnolla sitä saa mitä tilaa, eli jos sä pyydät anteeks sä saat anteeks ja elämä on taas kivaa"

Sera on nyt syönyt uutta nappulaa reilun viikon ja vaikuttaa tähän mennessä kyllä ihan hyvältä! Vatsa ei ole tuumannut mitään ruoan vaihdosta, ja kakkakin vaikuttaa normilta. Koira on myös muutenkin pirteä ja eloisa, ja turkkiakin se on alkanut tekemään! Hurraa! Alkoi jo hiukan kyllästyttää tommosen nakupellen kattelu.. :-D

Terve takatalvi..
Sain myös otettua itseäni niskasta kiinni ja pidettyä hermoni kurissa ja pääni rauhallisena ja aloitin vihdoinkin tuolle jalkojen väliin tulon opettamisen. Kuullostaa helpolta opetettavalta ja sitä se onkin, mutta ei Seralle. Tähän mennessä ollaan pärjätty ihan muutaman toistokerran treenillä että tuolla ei hermo pala ja pysyy suht. rauhallisena. Houkuttelemalla sen saa siihen väliin, mutta ei vieläkään tarjoa sitä, vaikkakin naksuttelen aina oikeasta paikasta ja tietää että treenihetki menossa. Kaikkea muuta kyllä kokeillaan ja jos ei kelpaa alkaa turhautumis haukku, joten houkuttelulla mennään vielä. Tosin apuja olen kyllä jo saanut vähennettyä, ja nyt sit lisää vaan eri kulmista väliintuloa, suoraan takaatahan se on helppo nakki, mutta vähänkin etupuolelta tulo on jotain niin käsittämättömän vaikeaa Seralle, se ei vain tajua kiertää jalkaani. Sen sijaan se yrittää istua varpailla, tunkea pyllyä väliin etupuolelta ja vaikka mitä!


Find a dog!


Käytiin myös pitkästä aikaa metsässä juoksemassa kun autolla seikkailtiin hieman rauhallisemmalle seudulle. Kettusesta kyllä huomasi että ei ole aikoihin päässy metsiin juoksentelemaan, ja kyllä se vaan niin nautti. Niin etä juoksi nenänsä puhki jossakin risukossa, ja tuliaisina kaksi pientä vuotavaa venttiä nenussa. Kotona putsatessa onneksi selvisi että olivat vain pintanaarmuja. :-) Valitettavasti mielinmäärin ei ehitty metsää tutkiskella vaan piti lähteä kotiin että ehtii muihinkin askareisiin.

Sunnuntaina olisi ollut mätsärit keskustassa, mutta menin unohtamaan tuon tyystin ja jäi sitten osallistumatta, vähän nyt harmittaa mutta uusia tulee!





Perjantain treeneissä ei tainnut olla mitään varsinaista teemaa, mutta kiva rata jossa pari pyöritystä. Tai radasta oli oikeastaan kaksi muunnelmaa mutta valittiin tuo himpan pidempi kokonaisuus ja sitten lopuksi vielä toisen munnoksen loppu. (rata oli muuten sama) Seralla oli taas hieman kierroksia alkuun, mutta ihan kivasti tuo kuunteli ja posotti menemään. :-) Itsekkin ihan kiitettävästi ilmeisesti vedin kun ei ainakaan järkyttäviä huutoja tullut! :-D Oli kyllä tosi hyvä fiilis tehdä ja mieli teki jäähä vaikka loppu illaksi sinne Seran kanssa juoksemaan, mutta käskystä lähimme kotiin lämpimään suihkuun ja syömään. Oikeasti ainoat ongelmat oli 10 hypyllä ja keppien lopussa. 10 hypyllä itse sekosin pari kertaa käsieni kanssa  ja kepeillä Sera ei kestänyt loppuun kun lähdin ohjaamaan sitä valmiiksi jo hypylle, mutta 'saaton' kanssa teki todella nätisti! Vaikka Suvi oli meiltä ottanut niitä verkkoja pois, ilman että ite taaskaan edes tajusin.

Lopuksi kun tehtiin tuo 2 versio radan lopusta treenikaverin bortsun jälkeen, Suvi meni laittamaan meille niitä ohjureita ja verkkoja lisää (treenikaverila oli vain verkot+ohjurit alussa, keskellä ja lopussa) ja minä suuntasin jo aloittamaan, alkupätkä meni ihan vaivattomasti ja todella kauniisti ja kun päästiin sinne kepeille niin lähetin Seran jo, kun vasta huomasin että "Ei hel*etti! Se ei laittanu niihin tyhjin väleihin mitään.." Mutta kettu prkl teki oikein mallisuorituksen ja olin pakahtua!
Vielä viime kerralla kun radalla oli kepit, niin me teimme kaikilla verkoilla ja nyt tuo teki täydelliset kepit vain alun, keskiosan ja lopun verkkojen avustuksilla! Siis mä en ole vieläkään uskoa tota! :-D
Otettiin vielä tämän jälkeen pari kertaa kepit pelkästään ja pakko se on vaan oikeesti uskoa, se teki ne! Eikä mitää ongelmaa, ei edes harkinnutkaa livahtaa sieltä välistä! Oon niiiin onnellinen, hirveen taitava kettunen. ♥

Enään meillä on siis 'haasteena' keinu, muut kontaktit onneksi sujuu jo aika kauniisti. Toki itsenäisiin kontakteihin on vielä matkaa, mutta hiljaa nopeasti hyvä tulee, ainakin jos keppejä miettii!

Alla videoa ykköspätkästä, missä on kyllä tarkennus persiillään kun jätin puhelimen pöyälle yksinään kuvaamaan hirveän telinepatentin kanssa. :D






Riemu kävi myös pari viikkoa sitten äitini kanssa studiolla 1-vuotis kuvissa! Neiti on kasvanut ja kaunistunut hurjasti. Innolla odotan että pääsee sen kanssa kehissä juoksemaan ja muutenkin nyt joku viikonloppu sitä äitin luokse katsomaan. ♥