Agility epikset

Tänään käytiin kurvailemassa ja talkoilemassa seuran epiksissä.
Täytyy myöntää että hieman jännitti herätessä, että mitäköhän tästä päivästä tulee.. Meidän käytävät oli määrä puhdistaa vanhasta vahasta ja vahata uudelleen ja jännitin jättää Seran kotii yksikseni koulupäiväni ajaksi..
Nimittäin viime vahauskerralla (jolloin olin vielä kotona) Sera huusi oven takana taukoamatta kiillotuskoneelle, jos en sitä pitänyt kainalossa sohvalla ja jatkuvasti komentanut. Ja silloin pissalle mentäessäkin pelkäsi konetta kuin syötävää, huusi ja haukkui ohimennessä, vaikka se silloin olikin hiljaa ja paikallaan.

Positiiviseksi yllätykseksi kotiin tullessani törmäsin vahaajaan, ja kysyinkin naiselta oliko Sera huutanut koko aamun, mutta vastaukseksi sain, että Sera oli aloittaessa päästänyt muutaman epämääräisen pöhähdyksen oventakaa ja senjälkeen kiltisti hiljentynyt! Jeee! Eikä neiti tuumannut siitäkään mitään että jäin käytävään naisen kanssa hieman rupattelemaan, vaikka välillä Seralla on tapana hoputtaa muutamalla haukahduksella jos jään vitkuttelemaan käytävään.

Heitettiin sitten vajaa 2h lenkki ulkona jotta saisi pahimmat energiat pois ennen iltaa, ja matkalla ulos käytävässä kyttäsikin vanha vihollinen.. Lattiankiillotuskone! Mutta tuo pässi ei huomannutkaan koko vempelettä, ennen kun tultiin takaisin kotiin ja se tälläkertaa odotti alaovella. Silloin sille piti taas pöhistä, huutaa ja nostaa niskakarvatkin pystyyn ettei varmasti käy viattoman koiraparan päälle! Pöljä..

Illalla hallille mentäessä mielessä jo kävi että tähänkö tämä hyvä päivä nyt sit tyssää, vetääkö Sera ihan ranttaliksi radalla? vai jo suoraan lähdössä? vai sittenkin minä taas hienolla ilmalennolla suoraan maahan? Kauaa ei ehtinyt tälläsiä miettiä kun piti rientää talkoilemaan niin kuin olin luvannut, kiireessä ilmoitin meidät alkuun vain mölliradalle ilman sen kummosempia odotuksia. Kauhuskeneraatiot taas vilisi silmissä..
Oma vuoro tuli talkoo hommia tehdessä aika nopsaan, ja kiitoksen sananen taas ihanalle avokille kun liikutti Seran ennen rataa ja itse sain touhuta siihen saakka ajatukset aivan muualla kuin meidän vuorossa! Hieman ennen rataa virittelin Seraa ja pelkäsin tekeväni virheen siinä, olihan se jo aika kierroksilla.

Mutta, ilmeisesti jotain tein oikein koska Sera toimi kuin unelma (jos ei oteta huomiota tuota ihme askelsekoamista 2. hypyllä) radalla, kuunteli, seurasi ja muutenkin loisti radalla kun itse möhlin hölmönä hermoheikkona muutaman putken suun kun unohdin minne mentiikään! Mutta Sera kesti loistavasti miun virheet ja korjaukset ja kuulemma himmailikin vähän kun olin liian hidas. Ja se kesti todella kauniisti lähdössä vaikka häiriötä oli! Ja yleensä tuo on todella häiriöherkkä lähdössä! Siis ihan supermahtikettunen! ♥ Täytyy toivoa että sama fiilis säilyy sillä lauantain treeneihimme!

Hetken ajattelin jo ilmoittaa meidät 1lk. radallekkin, kun se vaikutti kivalta ja meille sopivalta. Mutta radalla oli (tietty) kepit ja hieman epäröin suorittaisiko Sera ne oikein ja jätin sitten meidät ilmoittamatta. Hyvään ja mielestäni erittäin onnistuneeseen rataan oli hyvä lopettaa ja selvästi hermoilin ihan turhaa!

Ja nyt eikun lisää epiksiä metsästämään niin saadaan multakin tää turha hermoilu pois, kun kyllä se koira osaa yllättää. :-D ♥