Jos joskus pimeässä yksin seison, ja liekki sammunut ja kylmä on. En tiedä voiko sitä eloon saada, kukaan toinen.

Eilen päätin aivan extempore pakata treenikassin, napata koiran ja suunnata seuramme epiksiin.
Vaikkakin alkuun hieman epäröin että mitäköhän tästäkin taas tulee kun itsellä on ollut kokonaan into pois minkään näköiseen tekemiseen Seran kanssa jo hetken aikaa. Ollaan siis toki paljon lenkkeilty, uitu yms. mutta treenaaminen on tuntunut pakkopullalta. Kaiken lisäksi karkelot olivat ulkosalla ja aivan vieraassa paikassa, en edes muista millon oltaisiin viimeeksi oltu radalla vastaavissa olosuhteissa, ja nurmikolla ei koskaan.

Kisapaikalle päästyä ja Seran päästettyä pahimmat höyryt fiilis oli silti hyvä, vaikka alkuun kovin epäileväinen olinkin! Porukkaa oli kuin mustikkaa metsässä, mutta onhan se ymmärrettävää kun kaikki halusivat tulla testaamaan paikkaa. Samalla nurmella järjestetään ensikuussa seuramme syyskisat ja samalla kymen piirinmestaruudet! Me ei onneksi taideta sinne mennessä ihan kisavalmiita olla. :D

Kenkävalintani ei olisi voinut huonompi nurmelle olla, mutta ehjin nahoin silti selvittiin. Koko päivän oli onneksi ollut kuivaa joten liukasta ei ollut.
Rataan tutustumisessa oli aika varma olo, mutta jokin pussi kauhu iski kun minit aloittivat. Melkein kukaan ei suostunut pussiin mennä, vaikka sitten jo avitettiinkin. En tiedä miksi kuumottelin sitä, vaikka Seralla ei koskaan (Vielä..) ole pussin kanssa ongelmia ollut. Hieman päässä jännitti myös että jos en tarkkana ole niin Sera saattaisi lopussa ampasta väärään putkeen, vaikka todellisuudessa putkilla oli kyllä roima väli, että ei se sinne menisi ellei aivan vastakkaiseen suuntaan huitoisi!

Ihme kyllä meidän vuoro kun koitti niin mua ei jännittäny yhtään! En tiiö oliko se hyvä vai huono. Päästin Seran haistelemaan yhtä painoa lähdössä mikä piti ajanottovälineiden piuhaa paikallaan, sen luokse kun oli moni muu koira ensimmöisenö ampaissut! Sen jälkeen rauhotin Seran ihan kaikessa rauhassa lähtöön, se jäi nätisti siihen kököttämään eikä yhtään edes harkinnut varastavansa! Sitä kun on viime kerroilla ollut taas liikkeellä.. Radasta en oikeastaan mitään muuta voi sanoa kun että vau. Me pelattiin hyvin yhteen, Sera tuli nöyrästi mukana ja osasi juuri oikeissa kohdissa himmata ja kaasuttaa. Muuria varmistelin vähän turhaan, joten menin hieman Seran linjalle minkä takia ei hypännyt ajoissa ja tiputti sitten palikoita, mutta so what? Ei mua ainakaan haittaa.
Aika oli 22,7s ihanne oli 40s eli melkein puolitettiin, suhteellisen lujaa pingottiin ja hauskaa pidettiin!

Kesän viimoiset helteet

Ja kesähän siis loppui just nyt. Koulu arki alkoi taas ja paljon jäi kesältä hampaan koloon.

Ensimmäisenä iso anteeksipyyntö teille kaikille lukoijoille! Oma henkilökohtainen elämä on heittänyt niin härän pyllyä kesän aikana että ei yksinkertaisesti ole ollut mitään kiinnostusta kirjoittamiseen, vaan on pitäny voimavarat keskittää tärkeämpiin mm. Seraan.
Useampikin luonnos odottaisi julkaisua ja fiksuja sanoja, mutta nyt ei ole vielä niiden aika. Ollaan me siis jotain tehtykkin kesän aikana, vaikka on ollutkin kovin saamaton olo..

Mutta tajusin juuri, että en ole muuten koskaan esitellyt teille lukijoille meidän tyttöjen lukaalia!
Asumme siis Seran kanssa Imatralla, Vuoksen varrella ja Saimaan sylissä, kirjaimellisesti. Lähimpään virtaavaan veteen on huimat 500m matkaa ja siitäkin ohi virtaa 684 kuutiota vettä per sekuntti! Eli lähemmäs 1milj. kuutiota vuorokaudessa. (Tämä kaikkihan hyödynnetään voimalaitoksella ja meidän talon koko sähkö tuleekin Vuoksesta, eli lähisähköä!)

Mutta niin, pitemmittä puheitta, meilä on Seran kanssa 33,5 m2 asunto ihanan rauhallisessa vanhassa kivikerrostalossa. Muuten täysin remontoitu asunto, mutta vessa remppa odottaa vielä tuloaan. (Jonka takia siitä ei olekkaan kuvia...)  Kaikki on vieläkin hieman kesken, mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, jotenka, tervetuloa meille!

Näkymä heti ulko-ovelta, kuvasta oikealle vessaan käynti.

Loppuun käytettyhen lihasten ja väsyneen mielen lepoluola. Jalat odotuttaa vieläkin itseään.. :D

Side by side, hand in hand, heart to heart. Ovi johtaa vaatteiden sekamelskaan!

Oma entisöimä lipasto, himppasen maalaisromantiikkaa ja preppaus taulu.

Perjantai iltojen piristys, pehmeä sohva, ohjelmaa netflixistä ja yleensä koira vielä kainalossa. ♥

Ja Ikean rakkauteni. ♥

Keittiö ahdistaa, tylsyyttään ja pienuuttaan.

Ja no.. Pitäähän sitä ainakin yksi koiriin viittaava kyltti olla..

Tällänen pieni yksiö meidän kotipesänä täällä, risut ja ruusut on tervetulleita!