maanantai 25. huhtikuuta 2016

Belgipoikia ja agilityä


Perjantaina pakattiin Seran kanssa kimpsut ja kampsut pikaiseen kasaan ja hypättiin R junalla Tikkurilaan. Äiti ja Riemu odottelikin meitä vastassa asemalla mistä hurautettiin autolla kotikotiin kartanonkoskelle.


Vastaanottokomitean toinen osapuoli oli kovin loukkaantunut, kun häntä ei otettu meidän haku matkalle mukaan, voi mustuainen. Mieli parani, kun saivat Seran kanssa hetken ihan rauhassa päästellä jälleennäkemisen ilon höyryjä. Ilta meni rauhassa telkkarin ääressä leffaa katsoen.

Aamulla suuntasin kehän varteen mistä Noora nappasi kyytiin. Suunnattiin Ojankoon missä Nooralla ja Renellä oli Petri Heinosen agility valmennus.
Aamu menikin kivasti sitä kuvaillessa ja kuunnellessa oppeja itsellekin. Ja tietysti juoruten ja kuulumisia vaihdellen Nooran kanssa! Sieltä suunnattiin takaisin kotiin ja Noora töihin.
Itse kävin Jumbosta etsiskelemässä uusia juoksuhousuja, aika monta kauppaa piti kahlata läpi ennen kuin sopivat ja kivan näköiset löytyivät. Suurimmasta osasta kun olisi peppu loistanut läpi tai muuten olivat epämukavat jalassa.  Sopivat löytyikin Stadiumista kivasta alennuksesta, kivaa!

Housu kaupoilta suuntasin äitini luota hakemaan Seran ja lähdettiin Ojankoon takasin. Varattiin Netan ja hänen belgiensä kanssa Racinel areenalta kenttä puoliksi, kun halvalla sai! Sera muutenkin kaipasi vähän treeniä erilaisessa hallissa.
Minä saavuin hallille tyylikkäästi myöhässä julkisen liikenteen ansiosta ja kuraisena! Ihana kevät!

Netan ja poikien kanssa käytiin jo tiistaina treenailemassa vähän tottista, vaikka meidän kohdalla ei saatu oikein mitään aikaiseksi, niin pojat sai ihan kivan treenin sekä Sera sai ehkä pienen ihastuksen poikiin. Koskaan, ei koskaan ole lämmennyt kellekään niin nopsaan kuin Riesalle ja Raikulle, löydettiin meijän ehdottomat lempparikaverit. Kettu olisi halunnut treenaamisen sijasta vaan leikkiä!

Hallilla tehtiin Seran kanssa ihan perusjuttuja, pyöriteltiin puomin alastuloa ja vahvistettiin paikkaa. Takaa leikkaukset, viski ja takaa kierto olivat myös treenin alla, kovin kierroksilla kettu oli ja harvinaisen kiinni kädessä. Treeni ei oikein ollut lähteä kulkemaan, mutta hetken päästä yhteissävel löytyi ja saatiin ihan onnistuneet treenit kaikesta huolimatta. Selvästi tarvitaan lisää treeniä vieraissa paikoissa ja oudossa (uudessa) seurassa. :)

Pääsimpä myös kokeilemaan millaista on ohjata herkästi palautetta antavaa belgi poikaa! Voin vain sanoa, että olipa kivaa ja erilaista. Kiitos Netta!

Riesalle palauteltiin Netan kanssa vähän agilityä mieleen ja Raikulle opetettiin ihan perusteita, olipa kivaa ja vaihtelevaa! Tekee itsellekin hyvää palautella ihan perusteita mieleen. Taas katsoo asioita eri kantilta. Treenin lopputulos oli potentiaaliset belgi pojat joista tulee vielä ihan huippuja! Sekä Seran lukemisen taito, päivä päivältä parempi minä.

Super iso kiitos molemmille päivästä. Ei voisi parempaa olla, kun koiramainen päivä huippuseurassa!

Illalla käytiin Seran kanssa vielä vähän testailemassa, miten meidän yhdessä juokseminen sujuu. Sera kaipaa kunnon juoksuvaljaat ja minä vetovyön, muuten ihan hyvin! Himppasen on vaikea juossa, kun on innokas lenkkikaveri hihnan päässä ja hihna kädessä. Hyvin se kuitenkin meni kun sain Seraa vähän himmailtua.

Itsestänikin saan olla ylpeä, treenaaminen on tuottanut tulosta ja juoksukuntoni on parempi, kun osasin odottaa! Askel luisti ja pystyin juosta koko matkan kauppaan ilman pysähdyksiä tai välikävelyä. Palkitsin itseni ostamalla itselleni karkkia, alun perin piti hakea vain äidilleni suklaata iltalenkin muodossa. Hupsista! :-D Nyt oli kyllä ansaittu pussi!

Paremmin onnistunut lenkki sai myös omaa treenimotivaatiota korkeammalle! Pikkuhiljaa tavoitteeseen.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Ja mä kun halusin että se olis medi..

Liukan agivalkussa mitan näyttäessä Seran sää'än päällä 44cm, pieni toivo heräsi medi koirasta.
Seraa ei siis ole vielä virallisesti mitattu, mutta nyt olen alkanut miettimään kenelle sen veisi mitattavaksi, jos siitä medin tekisi. Kolmestihan rajatapaukset mitataan, mutta väliäkö sillä. Oikeastaan, itseni kannalta olisi parempi jos Sera olisi maksi, niin kuin olen tähän asti luullut. Sera kun on ollut koti mittauksissa aina n. 48cm. Mutta koiran kannalta olisi edullisempaa, että se olisi medi. Ja toki mahdollisuudet siellä olisi paremmat, jos vain itse olisin tarpeksi nopea, mutta kun en ole..  Ehtimisen kannalta ehkä ihan hyvä että se olisi sittenkin maksi! Toki voisin opetella ohjaamaan Seraa niinkuin useat vieras kansalaiset, seisoen keskellä rataa ja ohjaten sieltä. 

Toimisikohan se..?


Mutta niin asiaan! Käytiin eilen hallilla treenailemassa, pohjana oli Teemu Linnan rata mitä vähän fiksailtiin helpommaksi. Siltikin löytyi muutama hankalampi paikka.
Ensinnäkin allekirjoittanut oli hidas rantapallo, joka ei hallinnut omaa kroppaansa. Ja toisekseen kettu repolainen oli hieman korvaton ja kierroksilla, aka supernopea. 

Ekat ongelmat tuli jo lähdössä, Sera kun ei malttanut millään pysyä. Yleensä sillä on todella vahva pysyminen, mutta nyt on parina kertana karannut. Pienen palautteen saatuaan malttoi pysyä lähdöissä, kun muisti ettei me mitään tehdä jos tulee omiaan.  
Toiselle hypylle pakkovalssi, kolmannelle hypylle kokeiltiin alkuun viskiä, mutta en ehtinyt millään sinne pakkovalssilta. Maksi korkeuksilla olisin ehkä, siis ehkä ehtinyt mutta nyt mentiin 40 ja kettuhan tulee niistä kun tykki. Joten tyydyin vaan tyrkkäämään Seran kolmannen hypyn taakse ja tekemään päällejuoksun siihen. Putkeen sitten takaaleikkauksella. Ekalla yrittämällä päällejuoksua Sera äkkäsi putken ja ampasi sinne, mutta seuraavalla yrittämällä parempi haltuun otto niin toimi moitteetta.
Ajatus ei aina ihan toiminut, minkä takia aluksi ajattelin lähettää Seraa okserille ja valssata kuudennen hypyn taa. No ei siinä, toimi ihan jees. Pari vahvistusta pallon kanssa okserille irtoamiseen. Tällä taktiikalla en vaan ehtinyt kahdeksannelle hypylle tekemään vastakääntöä ajoissa, kun juoksin ihan väärällä puolella. 
No, taktiikan muutos, lähetys ja vastakääntö okserille ja 7-9 välille perjsättöä persjätön perään. Tällä olis toiminut ihan loistavasti, jos minä en olisi niin hidas! Ei vaan meinannut onnistua millään.. Useamman toiston se vaati, että saatiin edes jonkun näköinen onnistuminen. Mutta me onnistuttiin! Vihii!

Lopuksi palauteltiin vielä muistiin 2x2 treeniä. alotetiin ihan porttien läpi juoksemista ja kateltiin, että kuinka hyvin muistaa vielä. Ei siinä kauaa mennyt kun portit oli jo oikeassa asennossa ja yhdessä. Serasta huomasi kyllä, että ei ollut ihan niin helppo juttu kuin viimeeksi ja melkein kuuli kun aivot teki töitä. Edelliset kerrat tätä treeniä tehdessä kettu on onnistunut n. 9/10 kerrasta, joten oli todella hyvä, että nyt tuli enemmän epäonnistumisia. Sera joutui oikeasti miettimään että mikä meni pieleen, kun ei voikkaan vaan tykittää täysillä.



Nyt jälkikäteen kun ajattelee niin tohon alkuun olis myös toiminut (ehkä..) paremmin että olis tyrkänny toisen hypyn taakse ja tehnyt valekäännön ja persjätön siihen. Jälki viisaus, paras viisaus! Ei sillä, että ei sitä kukaan muukaan keksinyt. :D Kiitokset Reetalle seurasta, videoinnista ja palkkauksesta!


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ei otsikkoa.

Ai näikö?
Seran saikku päättyi vihdoin ja viimein. Suu on kokonaan parantunut ja tikit sulaneet.
Käytiin keskiviikkona taas omatoimisesti hallilla treenailemassa. Sera oli yllättävän rauhallinen suhteessa siihen, kuinka paljon sillä oli virtaa loman jäljiltä. Korvatkin oli tällä kertaa suotu neidin päähän, eikä huudot siis kaikunu tyhjille korville.

Kontaktit oli päätreenissä nyt. A:lla paikka on jo todella varma eikä epäröi enään oikeastaan yhtään.
Puomella on pientä hätiköintiä, mikä näkyy pepun heilumisessa puolin jos toisin. Seran on myös selvästi vaikeampi erottaa mistä sitä palkkaa siinä saa, usein yrittää että on vain puolet varpaista maassa. Pikkuhiljaa alkaa puomikin olemaan varmempi Serasta. Selvästi ajatteli kovaan ääneen päässään, että mikä tässä nyt on niin ihmeellistä.

Tehtiin myös puomen alastulo lankulla juoksuja pöydältä. Olin alkuun aika varma, että Sera tulee läpi kuin ohjus, mutta aika hyvin se hiffasi. Pari kertaa jähmettyi keskelle lankkua mutta hetken mietiskeltyään haki kontaktille mistä tietty vapautus. Siinä kohtaa alkoikin tolleriluuppi ja pari kertaa tultiin läpi ja kovaa. Pyöriteltiin pari kertaa vaan sivusta paikalle ja palkalle vapautus niin alkoi taas kettu hiffaamaan.

Tehtiin myös ihan simppeliä rataa, että päästiin molemmat päästelemään vähän höyryjä. Puoliympyrässä 3 putkea ja 5 hyppyä. Takaa kierto ja takaisin, lujaa sai siis painella.
Ei kummosempia ongelmia, ite ohjasin takaa kiertoa esteenä enkä linjana, mutta muutaman toiston jälkeen sekin toimi. Tai toimi se alunperinkin, mutta lopuksi paremmin!
Loppusuorilla eteen irtoamista pitää treenata, nyt jäi kyselemään hirveästi. Etupalkka treeniä, ei siinä muu auta!



Lämpimät ilmat on suosinut joten, ollaan oltu Seran kanssa extra paljon ulkona. Lenkillä, ottaa arskaa ja herkutelemassa jätskillä. Niiin ja jänisjahdissa..

Neiti nimittäin päätti alkuviikosta livahtaa pannastaan ja lähteä 45minuutin jänöjahtiin. Vieläpä junanradan varresta..
Onni onnettomuudessa, että neiti palasi ehjänä takaisin.

Tänään käytiin ostelemassa pientä piristystä kotiinkin. Allekirjoittanut on siivonnut urakalla hikihatussa kotia kuntoon, kun kettu on nauttinut auringonpaisteesta lattialla. Reilu peli.

Noh, mutta nyt kelpaakin käpertyä sohvalle, kun oma koti mielyttää niin kovasti silmää..
Ja mikä vielä parempaa! Suihkun jälkeen pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. ♥

Ihanaa kevättä kaikille!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lepoa lepoa.

Päivät on olleet aika pitkäsyttäviä Seran hampaanpoiston jälkeen. Ensimmäinen viikko meni rehellisesti tvn edessä vain löhöillessä. Seran kanssa käytiin lenkeillä mutta siihen se jäi. Edes temppuja ei tehty kun olin skeptinen antamaan edes pehmeää nakkia namina, vaikka eihän se olisi edes niitä puraissut.

Suu 8.4.-16
Suu alkaa pikkuhiljaa jo näyttämään hyvältä ja ollaan siirryttykkin pikkuhiljaa enemmän normi ruokaan, tai siis en ole vain enään liottanut nappuloita puolta vuorokautta. Tylsyyksissämme olen yrittäny opetaa Seralle kierimistä ja jalkojen pujottelua. Kieriminen on paremmalla mallilla kun pujottelussa meinaa repolaisella palaa hermo.. Mutta ehkä sekin tässä vielä joku päivä.
Tuo kettu on nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana oppinut tarjoamaan jatkuvasti jotakin ja virtaa riittää koko komppanjalle joten treenihetket menee yleensä niin että se tarjoaa vahvoja temppujaan mutta eipä oikeastaan muuta. Sitten meinaa jo taas palaa kettulaisen käpy kun mamma ei annakkaan nakkia, vaikka ollaan niin hienosti sivulla, jalkojen välissä, pyöritään oikealle ja vasemmalle, maataan, annetaan tassua ja kuonolla tökitään mahdollisia avonaisia ovia.


Toki tässä on se että olen itse vielä todella noviisi opettamaan Seralle mitään tarjoamisen kautta kun ei se ole koskaan tarjonnut mitään. Aina on vaan palanut se kuuluisa käpy ketulla. Vielä kun löytäisi sen sopivan energiatason tuohon treenaamiseen niin voitaisiin joskus saada ehkä ne ALO liikkeet kasaan tarjoamisen kautta. Sera tuppaa enemmän kuin melkein aina olemaan joko liian energinen > liian korkea vire tokojuttuihin/temppuiluun tai väsynyt > matala vire kun ei motivoi tarpeeksi.
Leluthan meillä on ihan nounounou tollaisissa temppu/toko tilanteissa, ei vaan pakka pysy kasassa kun ei saa sitä tarmoaan purkaa edes liikkumiseen samalla kun opiskellaan. Versus agilityssä onnistuu kun saa purkaa itseään siihen liikkumiseen, niin pysyy aivot kasassa.         Toki tässäkin on tullut suuria editysaskeleita, mitä itse opin vasta pikkuhiljaa huomaamaan ja arvostamaan enemmän.




Tässä pari viikkoa takaperin ollutta treeniä, edistystä pikkuhiljaa... :)

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kauan se kestikin..

Juuri kun aloin itsekkin innostua niistä aiemmin mainituista RimA:n kisoista meille tuli totaali tauko treenaamiseen ainakin 3 viikoksi, ellei pidemmäksikin ajaksi.

Lauantai päivä oli aivan normaali, herättiin rauhassa join kupin pari kahvia ja lähettiin tyttöjen kanssa aamulenkille.

Lenkiltä kun palattiin aloin tehdä ns. viikko tarkastusta koirille, tsekkasin simmut ettei turhia rähmi, että onko korvat puhtaat ja onko hampaissa hammaskiveä. No eipä ollut mutta hajonnut yläetuhammas kylläkin! (202)

Ensimmäinen hammasvahinko meille, laittelinkin facebookkiin kyselyä että näinköhän joutus koko hampaan poistamaan vaiko vaan lohjenneen osan ja vastaukseksi tulikin mitä veikkasin, saisi lähteä koko hammas. Eipä siinä olisi mitään järkeä ollutkaan sitä tynkää säästää..

Koska hampaassa ei ollut vielä ydintä näkyvissä päätin että saisi odottaa poisto sitten maanantaihin ellei mitään tässä kahden päivän aikana kävisi..

Maanantaina meillä oli aika Eläinlääkäriasema Helmeen mikä sijaitsi ihanasti niinkin lähellä meitä kuin Tervakoskella. Etäisyys ei ollutkyllä kriteeri, toisin kuin se että siellä oli tuttu ja luotettava ell. jolta saatiin hyvät kotihoito ohjeet jo laittaessani tuon kuvan facebookkiin. Oli itselläkin luottavaisempi mieli jättää Sera leikkauspöydälle kun tiesi että on hyvissä käsissä. Esirauhotus tepsi niin hyvin että ei raukka edes huomannut kun tuli aika lähteä.

Leikkaus oli mennyt muuten hyvin, mutta kesken kaiken sain puhelun että ell. Laura oli löytänyt toisenkin katkenneen hampaan joka vaatisi poistoa. Hoitaja sitten puhelimessa kysyi että poistetaanko se samalla nukutuksella. Vai haluanko hoitaa eri kerralla.
Toinenkin hammas poistettiin sitten samalla tottakai, ei toisessa turhassa leikkauksessa ole mitään järkeä kun sen voi poistaa nyt samalla.
Muuten leikkaus meni kuulemma hyvin ja Sera virkosikin nukutuksesta aika nopsaan. Oli todella raastavaa täytellä papereita ja maksaa lysti siinä tiskillä kun toinen vinkui rauhattomana heräämössä. Pieni paniikki oli kuulemma iskenyt kun oli vähän paremmin virronnut.

Pieni paniikki hälveni heti kun ovi aukesi ja pieni potilas käpötteli suoraan syliin. ♥

Lempipaikka. ♥
Autosta kotiin kävellessä potilasta ei liikauttanut edes 1,5m päässä olevat harakat jotka olisi ennen saanut lähtöpassit jo paljon kauempaa. Kotona kettu laahusti väsyneenä omalle lempipaikalleen lepäämään. Ja monta tuntia nukkuikin rauhallisesti.

Illalla alkoi jo selvästi tulemaan nälkä kun paikaltaan tuli keittiöön katselemaan kun laittelin itselleni iltapalaa, Blägin syödessä pari tuntia aiemmin ei ollut korvaansakkaan lotkauttanut.
Hieman hissukseen lihaliemen ja nutriplussan sekoitus hävisi kulhosta, mutta hävisi kuitenkin.
Sen jälkeen käytiin ihan kahdestaan kävelemässä ja nuuskimassa tämän päivän hajuja. Sen jälkeen olikin Seran hyvä jatkaa lepäämistä.


Kovin ruman näköiset haavat jäi suuhun mutta toivotaan että paranisi nopeaan.
Mitään hajua mulla ei ole missä noi hampaat on menny rikki, leikkauksessa löytynyt hammas on kuulemma ollut poikki jo pidempään.

Nyt pidetään peukkuja vaan että paranis nopeaan ja päästäisiin jatkamaan normaalia arkea mahollisimman pian.
Suurin 'vaikeus' tässä on se että ulkona tuota saa vahtia herkeämättä ettei vaan ota suuhunsa mitään. Sera kun rakastaa kaaaaaiken maailman keppejä ja risuja sekä näin talvisin lumen ja jääkökkareiden syömistä ja repimistä..

Kuonokoppaa en haluaisi lähteä ostamaan, mutta saa nähdä kaikuuko kuuroille korville käskyt kun kettu virkistyy tuosta.



Tämä päivä on mennyt vielä pääosin nukkuessa, pienen lenkin Sera jaksoi tehdä mutta siitä suunnattiin suoraan takaisin unten maille.. Lihaliemi ja Nutriplus maistui tänäänkin, kuppi tyhjeni ehkä jopa aavistuksen nopemmin kuin eilen. Eikä olla enään niin tokkurassa, väsyneitä kylläkin!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Ville Liukan valmennus ja arki alkaa pyörimään.

Tosiaan kävimme Seran kanssa Novascotiannoutajat Ry:n järkkäämässä agilityvalmennuksessa muutosta seuraavana päivänä. (27.2.) Kouluttajana meillä oli tuolla Liukan Ville.
Koulutus pidettiin KAT-tilassa tuusulassa, meidän osalta päivä alkoi klo 13 breeffauksella ja parijaolla, mutta aamuryhmällä se oli alkanut jo klo 8.

Iltapäiväryhmässä oli aloittelevia möllikoirakoita ja meidän lisäksi yksi 3lk koirakko. Meidät osaavammat laitettiin pariksi ja viimoisiksi treenivuorolle. Treenit oli jaettu 10min pätkiin ja niin että parit treenasivat vuorotellen, ensin toinen 10min sitten toinen 10min ja niin edelleen..


Me tehtiin Seran kanssa tälläistä pätkää, ainut muutos oli että jätettiin rengas pois. Siinä on ollut nyt pientä ongelmaa ja en halunnut sitä alkaa käymään tuolla läpi.

Mielestäni suoriuduttiin Seran kanssa kunnialla valkusta läpi, ottaen huomioon että takana oli kaksi huonosti nukutuua yötä ja yli 12h muutopäivä. Ja Seralle hieman stressaava vanha kotiympäristö.
Seralla oli selvästi putkirallipäivä, paitsi silloin kun sinne putkeen olisi nimenomaan pitänyt mennä..
Meille myös selvisi että Seran korvissa estekäskyt on sille ilmaa ja menee puhtaasti sinne minne ohjataan! Ville pisti meidät nimittäin lähettämään koiria putkeen ilman että hiuskarvakaan liikahti ja Sera ei reagoinut käskyyn mitenkään, siitä oikein näki ettei sillä ole mitään hajua mitä se tarkottaa.
Ville nauroikin että liikutappa sormea sentti putkeen päin kun käsket niin hän on varma että Sera sujahtaa sinne kun rasvattu salama, ja niinhän siinä kävikin! Eli nyt treeniin sanallisten ohjausten vahvistus, saatais edes joku haju niihin. :D    Olen kyllä aina tiennyt että Sera kuuntelee 10000 krt paremmin käsi ja kehokäskyjä kuin sanallisia.

Suurempia ongelmia meillä ei ollut missään muualla kuin 8-9-10 välistävedoissa. Itse olin epävarma ja ohjasin aivan liian läheltä esteitä, mikä myös heijastui Seraan. Sera tuli myös tossa normaalia huonommin ohjauksiini joten kokeiltiin muutamaa muutakin tapaa. Ohjauksien nimiä en tiedä enkä muista, oon niissä ihan totaali surkea.. Saatiin pidemmän hinkkauksen jälkeen pätkä toimimaan, mutta selvästi väsymys alkoi paistaa meistä molemmista.

Muutama pikku virhe oli esteillä 17 ja 18. 17 piti ihan kunnolla vetää Seraa tai meni ohitse, ja 18 toista ohjaukseen piti ottaa vastakäsi kun putki houkutteli kokoajan niin pahasti vaikka olinkin sitä peittämässä.        Videopätkiäkin olisi, mutta niitä on nyt niiiin monta pätkää että en vain jaksa ruveta niitä editoimaan yhteen.


Nätit ilmat on suosinut meitä ja ollaan käyty paljon lenkkeilemässä ystäväni ja tämän enkkusprinkkunartun kanssa ja tietty agilityahllilla. Kävin myös hakemassa Blägin kyläilemään äidiltäni tänne.

Kaupungin vaihtuessa myös seura vaihtui, eli meidät löytää jatkossa Riihimäen Agility Ry:n jäsenistöstä.

Ollaan aloitettu Seralle keppien treenaminen alusta nyt kun on mahdollisuus käydä treenaamassa intensiivisemmin. Seran kepit oli ihan ok, mutta se ei riitä. Haluan sille itsevarmat ja nopeat kepit mitkä voi hakea vaikka kuusta. Joten uutena metodina meillä on 2x2. Sera on hiffannut idean todella hyvin, paljon paremmin kuin ajattelin. Kaikki on siis tehty ihan tarjoamalla, mä en tehnyt alunperin oikeasti mitään muuta kun pyörinyt itseni ympäri ja heitellyt nakkia, mutta piru! Sehän toimii!  
Yhdestä portista kahteen porttiin siirryttiin todella vikkelään, täytyy vaan todeta että tuo yllättää uudestaan ja uudestaan älykkyydellään.        En nyt tiedä onko se sitten hyvä juttu vai ei, nimittäin kimppatreenikaverit on sitä mieltä että kisauran korkkaus ois sitten RimAn omissa kisoissa 9.4...

Meidän keinukin alkaa näyttämään pikkuhiljaa hyvältä ja kontaktitkin parantuu kokoajan.. Mitä mä kohta enää käytän tekosyynä ettei voida kisata...?!



Blägi juoksee ja on kovin väsynyt siksi joten ei päässyt nyt tälläkertaa hallille mukaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla neiti olisi pirteämpi.
On ollut mahtavaa kun ollaan päästy sen kanssa tottistelemaan nyt urakalla ja varsinkin kun meillä on mahtava tottiskenttä ihan tuossa pihan vieressä! Ehkä me päästään ALO-luokkakin korkkaamaan nyt kun on mahdollista treenata vähän useammin.


Muuten mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut, säät on suosinut joten ulkoiltu ollaan paljon. Itse kävin koko viikonlopun talkoilemassa RimAn kisoissa ja vuosikokouksessa pyörähtämässä ja viemässä asioita eteenpäin. Niin ja allekirjoittaneen suurin agility saavutuskin tähän mennessä!

Olen nimittäin nykyään RimAn uusi kouluttaja. Hieman isot saappaat lykättiin mutta yritän parhaani mukaan täyttää ne! Ryhmänä toimii meidän pikkuhuiput eli junnut. Kevät mennään vielä vanhan kouluttajan kanssa yhdessä, mutta kesällä mun pitäis olla ihan pätevä siihen hommaan.(allekirjoittaneen oma epäilys tässä.. :D) Kevään aikana pitäisi käydä myös koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssi.
Täytyy kyllä sanoa että hienoa miten minuun uskotaan ja annetaan tälläinen mahdollisuus! Eihän sitä voi koskaan oppiakkaan jos ei saa yrittä!

Omakuntokuuri on myös alkanut ja vihdoin saatu astmakontrolliin aika, (mikö oli Itä-Suomessa sula mahottomuus..) pistetään tropit kohilleen niin loppuu turha kortisoonin käyttö.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Home sweet home

Huhhuh, nyt on taas urakka pulkassa. 15h, yli 600km ja 4 kerrosta. Ei tee mieli muuttaa ihan heti uudestaan.. :D Ei sillä että olen vain päivä päivältä rakastunut tähän asuntoon vain enemmän! Stressi alkaa pikkuhiljaa hävitä ja sopivasti pieni flunssa tekee tuloaan, näinköhän tuo stressi piti sen poissa..

Itä-Suomi ja Imatra jäi taakse, virtaava vesi ja karjalan kangasmetsät vaihtui hämeen soiseen peltomaisemaan. Palasimme tuttuun kaupunkiin, lapsuuteni maisemiin Riihimäelle. Serakin on aiemmin saanut pieniä maistiaisia paikasta mm. viime hiihtolomavierailulla ja näyttelyssä kesällä.

Kotimmekin alkaa pikkuhiljaa nöyttämään meidänlaiselta, vähän vielä tavarat etsivät paikkojaan ja uusia tulee kunhan sopivia löytyy. Vielä puuttuu uusi sohva, ruokailusetti, lipasto eteiseen ja muutama matto. Ja tietty jotain pientä ihanaa tilpehööriä!
Asunnosta tekee myös mahtavan se että minulla on vihdoin pesukoneen paikka! Luksusta! Ei tarvitse aina lähteä alas pesutupaan (varaamaan ja sitten) pesemään, ja saa heti koneen pyörimään jos tulee jotakin akuuttia.

Keittiö tässä on suhteellisen pieni, mutta onneksi olkkari on niin tilava ja fiksun mallinen että tänne sopii todella hyvin sohva ja ruokailusetti eikä tila tule näyttämään siltikään tönköltä.
Vaatehuone on todella tilava, tällä hetkellä sieltä on yksi hylly pistetty nippuun mutta kunhan jaksan ja ehdin kasata sen niin siellä on vielä enemmän säilytystilaa. Kylppäri on juuri sopivan kokoinen ja sielläkin on fiksu järjestys, joten pieni tilaihme tämä asunto kyllä on!

Kovin keskeneräinen tämä vielä on mutta tässä vähän suuntaa antavia kuvia meidän kodista. ♥

1. Makkaria 2. Eteinen olkarista päin, oikealta tullaan sisään ja päädystä vaatehuoneeseen. 3. Olkkaria eteisestä päin. 4. Olkkarin ulkoseinä (vastp. sohvaa) 5. Eteisen käytävän ja keitiön väliseinä. 6. Keittiö

Elämä täällä on rysähtänyt vauhdilla käyntiin, kahteen päivään on mahtunut jo intenssiivistä agility treeniä, uusia koirakavereita ja lenkkimaastoja. Tänään mm. kävimme etsimässä Hämeenlinnasta hylätyn mäkihyppytornin muutaman ystäväni kanssa ja lenkkeilimme koirien kanssa sen juurella.
Ylhäältä mäeltä avautui mahtavat maisemat kaupungin ylle, valot loistivat pimeässä. Seuranamme olivat vain rohkeimmat hiihtäjät pimeillä laduilla hyppytornin ympärillä.



Ennen muuttoa majailessamme vielä äitini luona Vantaalla käytiin Nooran ja lauman kanssa lenkkeilemässä, tai no oikeastaan puistoilemassa! Hypättiin Seran kanssa bussiin ja hurautettiin sillä Selloon missä Noora meitä odottikin, hypättiin siitä sitten auton kyytiin ja hurautettiin Topparoikan koirapuistoon, missä ei meidän lisäksi ollutkaan muita kuin nuori sakumix omistajineen. Serakin nautti kun pääsi vähän riekkumaan pitkästä aikaa ja samalla sai myös omaa aikaa miun kanssa.
Kovin nätisti kaikki tulivat toimeen ja Serakin sieti yllättävän hyvin poikia vaikka ne olivatkin nenujensa kanssa vähän väliä neidin pyllyssä, Sera kun suhteellisen helposti kertoo milloin raja menee yli, mutta nyt antoi poikien kyllä ylittää tuon rajan reippaasti ja useammankin kerran!

Olihan tuo myös oma pöhkö itsensä, juoksutti kaikkia ympäri ämpäri puistoa pää viidentenä jalkana, metsästi ja tuhosi keppejä kasapäin ja juoksutti niiden kanssa vielä vähän lisää muita.
Puistoilun jälkeen käytiin hetki pyörähtämässä Nooralla kotona ja sen jälkeen suunnattiin Nooran, Renen ja Riimin agility treenejä kohti kun lupasin lähteä ne kuvaamaan!
Sen jälkeen käytiin sitte hieman läskeilemässä Hesburgerissa ja suunnattiin hakemaan minun tämän uuden kodin avaimia!         Sen jälkeen olikin hyvä suunnata kotia, suihkuun ja petiin. Oli väsynyttä koiraa ja omistajaa, ja vielä viikon suurin koitos oli edessä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Me jumppaillaan!

Äiti meni ostamaan toisen tollokaverin suosituksesta tommosen pähkinän mallisen jumppapallon, ollaan nyt innostuttu jumppailemaan siinä kaikkien koirien kanssa aika reippaasti.
pikkuhiljaa homma alkaa sujumaankin eikä pallo oo yhtään ällö tai jännä ollut, hieman on välillä vähän silmät suurentunu kun pahimmat tutinat on pallossa ollu mutta ei kummempia.


Sera olis mieluusti halunnut tehdä Riemunkin vuorolla.

Kai tämä jollakin tavalla doboiluun perustuu, mutta en oo siihen sen tarkeemmin tutustunu, tehään pallolla erilaisia liikkeitä ja tehtäviä koirilla meidän omilla ehdoilla. Riemulle haetaan ehdottomasti parempaa takakropan hallintaa ja selkään lihaksia, Seralla vahvistetaan olemassaolevia ja pidetään mieli virkeänä. Se kun kovasti tuosta pitää. :)

Yllätyin että Sera ei arastellut yhtään tota höllyvää pintaa, mutta kai se oli siitä että tuossa pysyy tassut tosi hyvin eikä luista ollenkaan alta.
Sera on aina ihan innoissaan kun palloa kaivetaan esiin, pitää vissiin ostaa itellekkin samanmoinen pallo.. ;)


Muutoin ei oo mitään ihmeeellistä  tytöt on ollu pitkillä lenkeillä äitin kanssa kun ite kävin tekemässä 5pvä työputken kotona Imatralla. Sera jäi äitille siks aikaa, turha sitä raahata mukana kun tulin taas takaisin juoksemaan lisää erinäisissä haasatteluissa ja muissa menoissa.. Rauhallinen kotiarki kuullostaisi nyt hyvältä.

Kotona Imatralla ei allekirjoittanut ehtinyt tekemään mitään muuta kuin töitä ja pakata.. Yöunet ja ruoka on jäänyt vähiin kun aika meinaa päivistä loppua kesken. Eikä vielä  ihan hetkeen helpotustakaan näy.. Ai vitsit kun muuttaminen on ihanaa puuhaa! Onneksi tästä kaikesta kiireestä ja stressistä saa sentään ihanan uuden kodin..

Joten julistan nyt muutto hiljaisuuden, palaamme uudessa kodissa astian ääreen!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mekö koirapuistossa?

Kyllä! Yksi niistä harvoista kerroista kun me puistoillaan, varsinkin jossain muualla kun Rajasaaressa.

Tultiin Seran kanssa etelän lomalle taas tiistaina, koko alkuviikko menikin eri asioiden välissä juosten mutta onneksi nyt hieman rauhoittuu.

Lähdettiin eilen aamusta käymään äitini koululla ja pakattiin Riemu ja Sera autoon. Suunitelmana oli sieltä lähteä suoraan johonkin mettään juoksuttaan, mutta sillä aikaa kun äiti oli palaverissään laitelin Nooralle viestiä, että ovatko kotona. No hehän olivat ja kyselin jos lähtis meijän matkaan juoksuttaa koiria yhessä. Käytiin sitten palaverin jälkeen koukkaa Noora ja koko konkkaronkka mukaan ja suunnattiin läheiseen Järvenperän koirapuistoon.

Puisto oli tosi iso juoksutus puisto niiko Noora kuvaili, sopi meijä tarpeisiin just hyvn sillä hetkellä! Porukka pääs rallittelemaan ja Noora nappaili meille ihania kuvia! Ite en ottanu kameraa kun ei yhtään ajatus aamulla kulkenu kun sinne palaverii lähettii!

© Noora Ollila Vas. Roy, Rene, Riimi, Sera ja Riemu ♥
Porukka tuli tosi hyvin toimeen, eikä Serakaa pojille turhista äksyilly. Vaikka yleesä suhteellise herkästi uroksille sanoo jos persiissä roikkuu, mutta eipä Rene ja Roy siellä roikkunukkaa. :)
Sera tyypillisesti oli se porukan juoksuttaja ja vieterikoipi, en tiiä pitäskö välillä hävetä tota koiraa kun on tommone AD/HD mutta kummasti se aina vallottaa kaikki puolelleen!

Tunnin verran puistoiltiin, sieltä suunnattiin vielä Nooralle kahville. Mie vielä yritän, siis huom yritän laihduttaa ni joha se teen ja kahvin kanssa tuputti ties mitä kaikkea herkkua! Myönnän ehkä syöneeni jotain.. Siis taas huom ehkä.. :D

©Noora Ollila

Nooralta riennettiin sitten työhaastattelun kautta siskoni ja pikku jäbän luo kylään! Pikkumies vähän ujosti alkuun koiria ja vähän kiukutti, mutta kyllä se nauruksi muuttu kun täti ja mummi tuli kylään! Pyydettiin jäbä meille saunomaan kuhan päästään kotia, suunnattiin äitin kanssa siitä kauppaan ja toiseen työhaastatteluun. Toivotaan että tärppäs!


Siskoni toi jäbän yökylään juuri kun olin ite päässyt kotia ja alkanut kokkailemaan. Ilta menikin sitten syöden ja saunoen. Pienen tutkimusmatkailijan kanssa käytiin myös kaupasta hakemassa pientä iltahyvää ennen saunaa. Kyllä tuo pikkumies vaan Riemua ja Seraa niin rakastaa, Seraa varsinkin. ♥
Iltalenkilläkin viiletteli menemään ja metsästi jälkiä, usein huuti 'Sera katso, pulkan jälkiä!' Ja illalla kun Sera olisi halunnut jäbän lelulla leikkiä, toinen vain nauro ja sanoi minulle 'Sera on kiusankappale.' ja heti perään komensi 'Sera ei saa se on minun lelu!'

Ja Sera. Miten tuo koira muuttuukaan heti kun Jäbä on paikalla, pienestä ad/hd tollerista kuoriutuu maailman rauhallisin opettaja kuka haluaa vain olla Jäbän silitettävänä ja leikkikaverina. Ja kuinka tuo hullu taistelija osaakaan leikkiä nätisti leluillaan kun Jäbä on se kenen kanssa Sera leikkii. Sera vahtii ulkona että Jäbä pysyy kaukana autotiestä, lumikinoksilla kiipeillessä seuraa perässä ja muutenkin seuraa mitä pikkumies tekee. En osaa edes sanoin kuvailla miten käsittämättömän kauniisti Sera on Jäbän kanssa. Ne vain rakastavat toisiaan.




keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mitä meiltä löytyy kupista?

Nyt kun ketturepolainen on ollut sairas lomalla ja meidän arjessa ei oikeasti ole mitään kummoista..

(lue, herätään, keitän kahvia, heitän Seralle ruoan kuppiin ja selaan puhelimen ilmoitukset läpi ja juon ehkä toisen kupin kahvia, kiskaisen ulkotamineet päälle ja suuntaamme pakkasista riippuen 20min-1h lenkille, minä menen suihkuun ja päivästä riippuen hieman kaunistaudun ennen töitä, menen töihin, tulen kotiin, annan Seralle iltaruoan ja kellon ajasta riippuen monelta pääsen menemme joko vain pissatuslenkille tai sitten 1h-> ulos, ulkoilun/pissatuksen jälkeen Sera nukkuu ja minä yleensä siivoan ja kokkaan, ruokalevon jälkeen tehdään yleensä lenkki jos olen ollut aamuvuorossa. Iltavuoron jälkeen lenkki tehdään heti, ja kokkailut sitten sen jälkeen, mutta tässäkin tapauksessa ruokalevon jälkeen käydään vielä pissalla ja sen jälkeen joko loikoillaan vaan sohvalla tai sitten minä saatan lähteä hetkeksi sosiaalisoitumaan ystävien seurassa.)

... Niin ajattelin jakaa teille meidän, tai siis Seran ruokakupin sisällön.

Meillä syödään pääasiassa 50/50 taktiikalla raakaa lihaa ja nappuloita. Tämä ei ole ihan orjallisesti, nimittäin välillä saa viikon pelkkää nappulaa, viikon raakaa yms. Mutta yleisimmin menee niin että aamulla kuppiin tippuu nappuloita (helpompi ja nopeampi) ja illalla sitten raakaa, kun on aikaa alkaa säätämään vitskujen yms. kanssa. :)





Nappulana meillä toimii nykyään Profinen energy chicken & potatoes! Se on ollut erinomainen ruoka meille, korkea rasva ja protsku takaa sen ettei repolainen laihdu ja että se jaksaa porskuttaa tauotta menemään. Eikä ole myöskään närästellyt tai röyhtäytellyt ja kakka on ihanan pieni läjä kiinteää, tasaisen väristä ja miedosti tuoksuvaa! ♥ Voiko ihminen puhua koiran kakasta näin onnessaan? No voi! Ainakin sen ruokarumban jälkeen mitä ollaan tässä 4v aikana käyty! :D Vihdoin meillä on THE ruoka! *koputtaa puuta*




Raakaa meillä menee monen elikon lihoja ja luita ihan sattumalta kuppiin, ihan nyt mitä olen pakkaseen ostanut. Peruselementi on nauta, sika, broileri ja lohi. Välillä on myös heppaa, hirveä, poroa ja lammasta. Raa'an kanssa yleensä menee kippoon myös raakoja tai höyrytettyjä vihanneksia ja hedelmiä mm. parsakaalia, omenaa, porkkanaa, pinaattia ja herneitä. Sekalaisesti välillä myös marjoja, mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa. Rehujen tarkoitus on vähentää purkkivitamiinien tarvetta.

1. chiasiemenet 2. c-vitamiini 3. biotiini 4. d-vitamiini
Lihaa kuppiin menee pääsääntöisesti 250g aktiivisuudesta ja esim. kovasta pakkasesta riippuen hieman enemmän. Rehuja en ole punninnut mutta silmämääräsesti n. puolet lihan tilavuudesta kupissa. Useasti sekaan lentää myös pellavansiemeniä, chiasiemeniä, biotiiniä, ruusunmarjajauhetta, merilevää, magnesiumsitraattia, glukosamiinia, a-,d- ja c-vitamiinia, sinkkiä sekä omega-3 kapseleita.

Tänään kupista löytyi siis 250g broilerin jauhelihaa, parsakaalia ja omenaa + hilppeet.


1. omega-3 4. sinkki, glukosamiini ja magnesiumsitraatti 3. merilevää 4. kaikki yhdessä ja kuvausvaiheesta pois jäänyt ruusunmarjajauhe (oranssi/ruskea jauhe)
Vitskujen ym määrät on tarkasti laskettuna mulla exeliin, mutta tähän hätään ei ole mitään muistikuvaa määristä. Heitän nuo niin tottumuksesta että en edes ajattele. Sen muistan että d-vitsku on oikeesti vain 10µg eikä 25µg kuten purkissa sanotaan, koska mulla on semmonen isompi purkki mistä tota pientä täytän. C- vitskua laitan aina vähän reilusti koska siinä ei ole sitä myrkytysvaaraa kun on vesliukonen, toisinkuin a- ja d-vitamiini. Ruusunmarjajauhe ja glukosamiini on pitämään nivelistä huolta, niitä ei päädy joka ruokaan, vain silloin tällöin. Suuremmat käyttömäärät jätetään mummovuosille! Biotiiniä menee nyt kuurina kun tuo kettu on niiiiiin naku, muuten vain satunnaisesti.

Moni on ehkä kanssani eri mieltä siitä mitä koiran pitäisi syödä, ja millainen ruokinta olisi koiralle hyväksi, mutta meille tämä tyyli toipii kuin nenä naamaan joten sillä mennään! Koira voi hyvin, joten mikäs sen tärkeämpää. :-)

Mielelläni kuulisin myös mitä teillä syödään tai jos omasta blogista löytyy vastaavia postauksia! :-)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lunta tupaan!

Viimeeksi toivottiin sitä lunta, niin nyt saatiin! Ja pakkanenkin pysytteli yli viikkon -30 tienoilla, vuorokauden vaihteluväli oli -28..-32 celsiusta.. Nyt onneksi lauhtunut mukavasti -15 paikkeille. Eilisen päivän aikana tänne meille on pyryttänyt yli 30cm lunta ja lisää tulee! Tuuli paikottain kinostaa lumet yli polvenkorkuisiin dyyneihin. Itse en niinkään välitä tuosta siperian ilmastosta (odottaa aurinkoisia tyyniä pakkaspäiviä)..

Sera kyllä nauttii. Pelkäsin jo kovin ettei se pääsisi niistä ollenkaan nauttimaan viikonlopun onnettomuuden jälkeen. Seralta siis halkesi oikean takajalan sisimmän varpaan kynsi ja ensimmäisen päivän vuosi aika kovasti. Saatiin hyvin tyrehtymään ja pari päivää pitikin sidettä ja sukkaa kintussa. Eilen oli työpäiväni aikana repinyt sen pois ja huomasin sen parantuneen jo hyvin ja haljenneen osan olleen paljon pienempi (onneksi) kuin mitä tapahtumahetkellä se näytti. Agilitystä ja järettömästä rallittelusta ollaan vielä saikulla mutta onneksi Sera sai eilen edes hieman lumesta nauttia töppönen jalassa. ♥

Pienen tollerin ilo lumessa on vain niin sydämen sulattavaa. Että voikin niin pieni asia saada toisen ikionnelliseksi!



Seran uusi talvitakki kotiutui myös! Kyllä nyt neidin kelpaa, takki pääsi myös heti kunnon testiin tuolla siperian ilmastossa. Pakkanen lauhtui mutta tilalle tuli kova viima mikä menee tuon turkittoman luihin ja ytimiin.. Kaupanpäälle lumipölly niin ei allekirjoittaneen ainakaan tekisi mieli ulos mennä, mutta tuon tollerin lumionni kyllä tekee lenkkeilystä niin ihanaa.

Pitkään itse kyllä pohdin tämän Summit Parkan ja Perus Pompan välillä, mutta tämä on meille monikäyttöisempi. Pomppa istuu hyvin, mutta kovassa menossa ei mukaudu tuon tollerin päälle niin hyvin kuin tämä Hurtan takki, mutta se johtuu varmaan vaan tuon ulkokankaan materiaalista. Tämä takki oli myös ihanan kevyt ja piti koiran myös mukavasti lämpöisenä kun selän alta pakkasessa kokeilin. Sera kun ei tarvitse lämmitystä, vaan nyt karvattomana tarvitsee vain takin joka pitää lämmön sisällä. Normaalisti emme edes käytä takkia kuin lämmittely ja jäähdyttelylenkeillä ja tietty vuoroa häkissä odotellessa. Sterkkaus vaan sekotti tuon karvanlähdön, kun ennen meni juoksujen syklissä.

Pomppa kyllä silti kotiutuu jossakin kohtaa, koska eihän Seralla nyt vaan voi olla liikaa takkeja! Tai ylipäätään mitään tavaroita. :D

lauantai 2. tammikuuta 2016

Uusi Vuosi, uudet kujeet!

Joulun lipuessa ohi talvi tuli rytinällä! Tai ainakin pakkasten puolesta, lunta vielä odotamme. Jo viikon päivät lämpötilat ovat olleet -20 tietämillä, hyrr! Voisin lisätä tuohon lämmintä sen 10 astetta, sitten olisi sopiva.

Käytiin alkviikosta myös pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä. Sera oli vaihteeksi kuin päätön kana (mikä näkyy mm. paikalla ollessa haukkumisena), virtaa riitti mutta myös korvia. Itse olin hieman turhan itsevarmana alkuun ja unohdin kerran koiran seläntaakse, mikä kostautui heti. Mutta opiksi otettiin. Kepeille lähetys oli pieni ajatuspieru miulle alkuun kun menin valssaamaan heti hypyn jälkeen vaikka ei pitäny puolta vaihtaa, kun tehtävänä oli kokeilla miten poispäinkäännöt sujuisivat. No videolta huomaa että ne vaativat treeniä. Miun pitäs kääntää enemmän ja Sera tartteis pari haamupalkkaa älytäkseen. Videolla näkyy myös kun Sera pari kertaa luuli lelun lentäneen mystisesti muualle.  Miun pitäisi myös muistaa pysyä käännön jälkeen liikkeellä.
Lopuksi otin kepit niin kuin alunperin suunittelin eli pakkovalssilla. Sitä ei videolla näy.

Oon kyllä super onnellinen meidän keppikehitykseen, Sera on saanu lisää malttia vaikka vauhtia on ja tekee nätisti kun muistan vähän jarruttaa. Tukea tarvitsee toki vielä, mutta edistystä on tapahtunut!




Ajattelin listata myös hieman tälle vuodelle!

Agility
-Kisojen korkkaus ja siirto kakkosiin. Koutsin villinä korttina tähdätään suoraan 3lk. ;)
-Varma keinu
-Täpäkät kontaktit
-Yhteistä hauskanpitoa
-Itselleni varmuutta lisää

Mejä
-Enemmän jälkiä
-Jopa kisaaminen?

Näyttelyt
-TollerShow
-Paula Rekirannalle uudestaan näytille
-Ajatuksen voimalla toimiva kehäkäytös ;)

Ajatus olisi luonnetestistä, mutta saapa nähdä!

Muita lajitavotteita en aseta, toivotaan myös terveyttä jatkossakin, työstetään arjen kulmakiviä ja samalla nautitaan elämästä ja tehdään tästä vuodesta hemmetillinen vuosi! Viime vuosi oli täynnä ikäviä muutoksia, mutta noh ne on historiaa nyt!

Onnellista ja tulosrikasta vuotta 2016 kaikille lukijoillemme! :)