Kettu kehäili ja liisi!

Tiistaina käytiin Seran kanssa pyörähtämässä munkkiniemessä Hurhan mätsärissä. Likka oli alkuun kovin rauhaton paikan päällä, melkein koko matkan oikeastaan. Liekö ikävä iski riiviötä kun ei roikukkaan persauksissa kokoajan. Mutta perille päästyä rauhoittui nätisti. Ihanaksi yllätyseksi isot aikuiset esitteli kennel Megwe'gsin Kateriina! Itse en olisi varmaan huomannut ennen kuin kehässä, että kukas se siinä! Mutta Sera kärppänä tietty huomasi. Olipas onnellista tyttöä kun tuttujakin löytyi!

 Itse kilpailussa olimme isojen SIN3! Jeejee, hyvin pärjättiin. Ja mikä tärkeämpää, vähän treeniä taas lauantaita varten. Sitähän me tultiin hakemaan! Sera antoi kopeloida ja tutkia hampaat ihan nätisti. Alkuun vähän kauhistui ilm. Kateriinan kylmiä sormia, mutta antoi kuitenkin nätisti tonkia. Ainut missä on petrattavaa on se ravissa pomppiminen.. Nyttenkin sitten sinisten ryhmäkehässä ravasi niiiin nätisti, toisin kuin parikehässä missä vain loikki. Senkin pupu! Mutta kokonaisuudessa tyytyväinen.

Hieman on kyllä neitikin massaa saanut, kun vertaa tätä tiistaina otettua kuvaa sekä 2012 syksyllä otettua kuvaa. Ei ole enään niin antilooppi. :D Itse kyllä kovasti tykkään sen kropan rakenteesta. Ei liian kevyt, vaan sopivasti täyttynyt ja muotoutunut, mutta sporttinen.

Torstaina olikin agility treenit, heti huomasi eron koirassa kun alkulämppää ja höyryjen päästelyä oli kertynyt 40 min 15-20min sijaan. Korvat toimii paremmin ja muutenkin paketti paremmin kasassa. Vaikka ihme kyllä itse kentällä ei piippaa tai muutenkaan vouhota vaikka aidassa kiinni olisikin, vaikka treeneihin mennessä hyvä jos kasassa pysyy! 

Tehtiin treeneissä rengasta, lisää pussia, malttitreeniä, hyppysarjaa sekä ihan rataa. :) 

Renkaaseen tutustuminen ja läpimeno meni niin kauan hyvin kunnes Sera osui siihen. Sitten se oli maailman hirvein ja pelottavin juttu. No ei onneksi kauaa arastellut kun meni jo taas mallikkaasti läpi. Pari kertaa yritti kiertää.

Pussi ihan super juttu, meni tosi nätisti! Ihan umpi pussiin ei vielä päästy mutta melkeen. Eri kulmista tuo lähtee kun mikäkin ammattilainen. Ei mitään ongelmaa irtoamisessa. 

Maltit oli tosi hyviä. Ei edes yrittänyt esteelle karata, vaikka kuinka olin lähtevinäni tai muuten hilluen siellä. Takapalkka toimi yllättävän hyvin, yleensä ollut vähän niin ja näin.

Järj, Hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy

Itse rata meni aika hyvin, pari kertaa lähti jotain hajuja nuuskuttelemaan, mitä lie rallattaa sinne. Mutta kun namit vaihtu leluksi niin, no eron huomasi heti! :D Tehtiin rata taaksepäin ketjuttamalla ja erittäin näpsäkästi meni! Tuo irtoo niin hyvin että ei tarvinnut itse liikkua kuin pari askelta. 

Tänään käytiin sitten jännäämässä näyttelyssä että mitä siitä oikein tulee.. :D

Tuomarina meillä oli Paula Rekiranta, oikein mielyttävä tuomari joka tollereissa oli selvästi mieltynyt tähän vähän sporttisempaan ja tollerin alkuperäiseen rakenteeseen. Eräs hieman raskaampi valio uros sai ERI:n, mutta PU kehässä oli viimoinen. 

Narttuja oli avoimessa vain 2 Seran lisäksi. 

Tuloksena AVO ERI AVK2! SA:ta ei tippunut mutta kuulemma lähellä oli. Siiiis niiiiiiiin tyytyväinen! EH:ta tavoteltiin ja haaveiltiin, joten erittäin iloinen olen!

Arvostelu: Tyypiltään erinomainen. Oikeat rungon mittasuhteet, hieman pyöristyny kallo. Hyvä kuono-osa ja ilme. Hyvä kaula. Kulmaukset tasapainossa, riittävä rintakehän syvyys. Oikea karvanlaatu. Liikkuu takaa kinner ahtaasti ja hieman voimattomasti.  Kiitosta saatiin lisäksi kauniista tummasta väristä. :)
Tästä voi aloittaa meidän myöhään startanneen kehäkettuilun! 

Missä on omasi?

Sitä sai kyllä pariin otteeseen miettiä että missäköhän se oma koira viipottaa, oli nimittäin niin paljon tolloja etteihän sitä sieltä erottanut! Olimme siis Helsingin Tervasaaressa tolleri tapaamisessa! Paikalla oli laskelmieni mukaan n. 16 tolleria, mutta eihän siinä hulinassa voinut varma olla kuinka monta niitä on. :D

Porukkaan mahtui tasasin välein saman ikäisiä, väliltä 0-3v Sera olikin yksi porukan vanhimmista, mutta silti lapsen mielisimmistä paikalla. Riemu taas nuorin ja pahin riiviö. ;) 

Ihanan hyvin kaikki tulivat toimeen, rähinöiltä vältyttiin. Mitä nyt silloin tällöin vesileikeissä piti kertoa kenen keppi se olikaan!

Riemu kurmuuttamassa Lucaa(?)

Riemun kurmuutus sai oikean yleisön! Ihan 10-0 neiti veti

 Alkuun telmittiin porukalla nurmikentällä, pennut painivat, isommat leikkivät hippaa ja jotkut hiihtivät omilla teillään. Kunnes joku nimeltä mainitsematon meni löytämään vettä. Voitte arvatakkin mistä kaikki punaturkit sen jälkeen löytyivät. Ne ketkä ajattelivat pääsevänsä väsyneen mutta puhtaan ja kuivan koiran kanssa kotiin olivat väärässä, kiittäkää siis Seraa. :) Sitä kun ei pidättele mikään kun se näkee vettä! Olivat kyllä tollot niin omassa elementissään vedessä. Innokkaimat uimarit ei nousseet vedestä ylös kuin hetkeksi. :) Oli siellä jopa yksi pentu joka ei käynyt kuin tassukarvojaan uittamassa. Riemukin uskaltautui kahlaamaan mahaan asti vedessä, siitä se lähtee!

"En yhtään pienempää löytäny!"

 Riemukin veti innoissaan isompien perässä välillä roikkuen naskaleilla korvissa, hännissä, peppukarvoissa, niskassa, tai melkeen missävain. Välillä oikein huomasi ettei neiti osannut päättää kenen kimppuun nyt juoksisi! Neidin lemppari kavereiksi valikoituikin Olavi 5kk ja Luca 4kk :) Tosi kiva kun pienekkin oli kavereita! Vaikka se kyllä aikuisiakin kurmuutti ihan olan takaa. Ja ei, ei ihmisetkään siltä säästynyt. Riemu kietoi ne vähän liiankin hyvin pikkurillinsä ympärille.. ;)

"Mitäs tää nyt on..?"

Matkakin tervasaareen sujui ongelmitta, Riemu oli oikein pätevä pentu bussissa. Eipä sitä hätkäyttänyt kurvin hulinat tai kotimatkalla keskustan vilske!
ISO kiitos kaikille paikalla olleille, oli aivan mahtavaa nähdä teidät kaikki! Pian uudestaan. :) Täällä vieläkin kaksi erittäin väsynyttä pientä neitiä! Ja kohta pitäisi Seran jaksaa lähteä misseilemään, munkkiniemeen harjoittelemaan lauantain näyttelyä varten. :)

Riiviöitä ja agilityä

Ensimmäinen viikko on mennyt aika rattoisasti koko porukan kanssa. Riemu on valloittanut jokaisen vieraan sydämet, ja vähintäänkin myös rei'ittänyt sormet. On se kyllä mahti pentu, niin utelias ja rohkea. Ja tollerimaiseen tapaan myös hieman jääräpää, millään ei meinais uskoa että sormet, varpaat eikä huonekalut ei ole tehty rei'itettäviksi! Osaa pieni jo kohtuu hyvin nimensäkkin, tai siis. Silloin kun kuulee sen kaikelta muulta tohinalta. Luokse osataan tulla käskystä, ja vapaanakin mennään nätisti. Istumisen harjoittelu on vielä työn alla. 

"Ai minäkö pätevä pentu?"

Ihmisten sydänten lisäksi tuo on aika hyvin valloittanut jo myös Seran sydämmen, vaikka en todellakaan olisi uskonut että se tapahtuu noinkin nopeasti! Sera on ottanut pienen tosi nopeaan laumaan, jo kahden päivän jälkeen se leikki Riemun kanssa jo täydessä touhussa, toki Serallakin välillä menee hermot kun toinen roikkuu hännässä, korvissa ja perskarvoissa räkyttäen. Nätisti se sille silloin haukahtaa "Nyt loppu!".

Porukan viisasvanhus Blägi, ei oikein vielä tiedä mitä mieltä pienestä olla. Välillä leikkii innoissaan ja välillä luikkii karkuun kun Riemu saapuu lähelle. Loppujen lopuksi, aika nopeasti nuo on ottanut toisen 'omakseen', hyvä niin!

Eilen käytiin Seran kanssa enismmäisellä ohjatuissa agitreeneissä. Ohjelmaan kuului takaakiertojen, sylkkäreiden, poispäinkääntöjen, pussin ja putken opettelua. 

Meille näistä tuttuja juttuja oli takaakierrot ja putki. Sylkkärin sain Seralle opetettua heti, vain muutamalla toistolla. Kunhan ensin itsekseni kuivaharjoittelin 15min pelkää askellusta. :D Takaakierrot olivat tuttua juttua ja siitä saatiinkin kehuja kuinka tuo nätisti irtoaa ja näpäkästi kiertää! Kotiläksyksi määrättiin tulla kentälle yksinään treenaamaan odottamista ja rauhoittautumista. Sen tiesinkin, Sera on niin kova ennakoimaan, no mutta lisää treeniä vaan! 

Vaikka putken suulle pönöttämään vaan ja aina itse rauhallisuuden rauhoittuessa palkkaamaan. Sekä enemmän sekoitusta treeniin ettei tuo pääse ennakoimaan. Sekä ensi treenit on leluttomat, jos sillä saataisiin vähän kierroksia alemmas, vaikka tuo leluista parhaiten palkkautuukin, niin saa nyt sitten namit kelvata. Jos ei muuten niin masu tyhjänä treeneihin niin eiköhän uppoa! Positiivinen yllätys itselleni oli se ettei tuo huutanut kentänreunalla yksinään pönöttäen! Kerran pari haukahti ja piippasi, mutta 80% ajasta oli hiljaa! Wihiii! 

Ensi viikolla nähdään sitten kuinka hyvin tuo kaiken muistaa ja miten kotona harjoittelussa ollaan saatu aikaiseksi.

Ja eilen tupsahti myös Leevi poika kylään viihdyttämään meitä oman riiviömme kanssa. Pikkuinen oli taas onnessaan kun 'auvoja' oli ympärillä. Sekä ihan paras juttu oli se kun Seralle heittää keppiä niin se juoksee hirmu kovaa sen perää ja tuo takaisin. Ja niin tietty, vielä parempaa on se kun saa Seran kanssa katsoa yhdessä muumeja.

Riemu

Ensimmäinen yö meni pikkuisen kanssa loistavasti. Aidattiin sille meidän kylppäri, ettei tarvitse miettiä meneekö laminaatti pilalle jos pienellä yllättää pissahätä. Yöllä kun jätettiin se sinne nukkumaan, niin vain hetken aikaa vikisi ja sen jälkeen kävi tyytyväisesti nukkumaan.

Aamullakaan Riemun herätessä ei se muuta vikissyt kuin ilmoittaekseen että on hereillä. Hetken hiljaisuuden jälkeen sitten käytiin noukkimassa se ja toimitettiin heti pihalle pissalle. Eipä kylppäriinkään ollut tulleet koko yön aikana kuin yhdet pissat, vaikka illalla neiti joikin mielestäni kohtuu paljon.

Koko päivä muutenkin mennyt ihan nätisti, pieni piraijahan tuo neiti on mutta äkkiä on lähtenyt kitkeytymään sormienkin napsiminen pois. Pätevä pentu! Vain parit pissatkin sisälle päässyt, kun itse on ollut turhan hidas.

Aikuiset eivät ole tuumanneet pienestä oikein mitään, mitä nyt välillä vähän katsovat hölmöinä kun toinen hiirrrrrrrveästi yrittäisi saada leikkikaveria. Pari murahdustakin on kuulunut kun Riemu ei ole tajunnut antaa olla rauhassa kun toiset on olleet omissa oloissa. Mutta heti on kyllä tajunnut jättää rauhaankin. 

Kova ahmattikin tuo penikka on, ruoka uppoaa suuuuuurella ruokahalulla ja heti tiedettiin mikä on oma ruokapönttö ja -kippo. Rauhallisesti onneksi syö, vaikka ruokahalu on suuri. 

Oma nimikin tunnistetaan jo jotenkin, tai siis, aina kun jaksaa kuunnella sen huutamista. ;) Aika rohkea ja utelias pentu on ainakin tähän saakka ollu, ja kovat äänetkään ei paljoa hetkauta! Hissi pientä hieman alkuun pelotti, mutta nyt sekin on kuin leikkiä vain! 

No jos mä nyt vähän?

Kova tuo pentu on leikkimään, nyt tykkää varsinkin repimisleikeistä. Vähän noutaakin, mutta tuppaa välillä heitettäessä katsoa toiseen suuntaan ja sitten ei muka enään tiedäkkään mistään lelusta, kun löysikin jo jotain muuta mukavaa!

Nätisti osaa myös mennä nukkumaan kun väsyttää, ei jää turhia riekkumaan jos unihiekkaa on jo simmuissa. Pieni sydänten valtaaja tuo kyllä on. 

Pohjosen reissu

Eilen suunnattiin nokka kohti Iin Kuivaniemeä, Iloa, Kiiraa ja Kristaa! Illaksi heidän hoteisiin yöksi pallottelemaan pientä Iloa ja Kiiu mammaa. <3 Kristalle suuri kiitos kun majoitit meidät ihanaan kotiinne!

 

Pieni Ilo! <3

Aamulla väsyneenä sitten aamukahvien jälkeen startattiin auto kohti Övertorneåta ja Caritaa. Ja tietysti pientä Riemua! 

Pirpana on kyllä aika reipas! Ihanan leikkisä pieni otus. 

Caritalla lässytysten ja papereiden täyttöjen jälkeen suunnattiin auto taas kohti Kuivaniemeä ja Kristaa. Pieni vinkui autossa ensimmäiset 10min ja sen jälkeen tyytyi nätisti nukkumaan. :)

Kristalle päästyä paikalla odottikin pientä jo aikasemmin lähtenyt sisko, äiti ja eno. Ei ollut riemulla rajaa kun tollerit leikkivät keskenään! Riemu rakastui enoonsa Leeviin ja olikin piraijana tätä kokoajan härkkimässä! >:) Ilonkin kanssa nuo leikkivät ihanasti, pienet pallerot. <3 

(c) Krista Larinen

(c) Krista Larinen

(c) Krista Larinen

Saatiin me pienestä 8vko seisomiskuvakin. <3

Kristalta lähtiessä muiden perään vinguttiin vajaa 5min, ja sen jälkeen on tuhistu tyytyväisenä jos missäkin asennoissa. <3

Ainiiin! Me päästiin Seran kanssa agiryhmään!