Wild and free, I could feel the sun

Torstaina käytiin pyörähtämässä Saimaan Snapien järjestämässä mätsärissä tässä meidän kaupungintalolla. Mätsärit olivat pienoinen pettymys minulle, olin niitä aika innolla odottanut mutta jouduin pettymään.

Ensialkuun mätsäri oli siirretty parkkipaikalta parkkihalliin pienen tihkusateen takia, halli oli pieni, täynnä tolppia ja koiria. Kehät oli huonosti laitettu ja koirille kehien reunoilla ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Kehäkuulutuksista tai muustakaan ei kuullut mitään, kun tiedot vain huudettiin samalla kuin kymmenet koirat haukkuivat, vinkuivat ja ulvoivat. Ei siinä vielä mitään, suurin moka tehtiin jo ilmoittautumisessa. Sinne oli kova jono ja ilmottautumis pisteessä töissäolevilla oli varmasti järkyttävä kiire, mutta oli kiire kuinka kova se ei ole minusta missään nimessä minkäänlainen syy jättää kysymättä rokotustodistuksia! Minulta ei kysytty Seran rokotuksista mitään, ei vaivauduttu katsomaan vaikka ne olivat kädessäni. Järkytyin tästä niin, että oman ilmoittautumisen jälkeen jäin tarkkailemaan ilmoittautumispistettä ja en nähnyt rokotustodistuksia kysyttävän yhdeltäkään koiranomistajalta, en yhdeltäkään.          

Olen järkyttynyt. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi jos järjestäjinä olisi ollut vaikka joku ala-asteen luokka jotka keräävät leirikoulua varten rahaa, mutta ei todellakaan rotujärjestöltä.

Paras yllättäjä. ♥

Ilmoittautumisen ja sen tarkkailun jälkeen käveltiin Vuoksen rannassa odotellen kehien alkamista.
Kehät kun alkoi siirryttiin parkkihalliin odottamaan omaa vuoroamme. Ihme ja kumma tapahtui, oletin Seran olevan levoton ja ihmeissään kovasta hälinästä ja alati ohi viipottavista koirista ahtaassa ja ällöttävässä hallissa, mutta tuo minua aina ihmetyttävä keppisankari oli kuin buddha itse. Rauhallinen, hiljaa, seurasi tekojani, ei vouhottanut tai vinkunut. Istui vierelläni tyynesti ja katseli rauhassa muiden menoa, välillä kävi makaamaan kerälle ja hieman nukkumaan, eikä välittänyt pätkääkään kaikuvista äänistä. Vaikka itse olinkin hieman kireänä paikalla.

Vaikea uskoa vieläkin että tuo oikeasti oli rauhallinen, eikä vain ollut kuin rauhallinen ja sivussa hieman vinkunut kuten yleensä ihmis&koira tungoksessa. Vielä muutama vuosi sitten Seraa ei olisi saanut lähellekkään tuota parkkihallia vaan se olisi pitänyt väkisin raahata sinne. Ja hallissa se olisi madellut jaloissani kuin hakattu koira, valmiina laskemaan alleen silkasta pelosta. Vinkuen ahdistustaan ja täristen läähättäen pelkoaan.
Tuntuu sanoin kuvaamattoman hyvältä, että vuosien työstä on ollut apua tuolle koiralle. Että kaikki kerrat ihmispaljouksissa, kaikuvissa halleissa vietetty aika on auttanut, pelon pahentamisen sijaan. Stressin pahentamisen sijaan.
Tuntuu sanoin kuvaamattoman hyvältä tietää että minä olen saanut tuon muutoksen tuossa koirassa aikaan, että olen tehnyt jotakin aidosti merkitsevää oikein. Tuntuu hyvältä että olen onnistunut helpottamaan tuon koiran elämää yhdellä osa-alueella lisää tässä vajaan 4 vuoden aikana.
Ensimmäistä kertaa tuon koiran elämän aikana se kykeni rauhoittumaan ja olemaan kuin kotonaan tuollaisessa paikassa. Tai ylipäätään jossakin muualla kuin kotona, koti kotona tai agilityhallilla. ♥

Perjantaina meillä oli agi, ratana oli möllikisoista 2-3lk rata, joka oli sama pohjaltaan kuin viimeviikon rata, eri estejärjestyksellä toki.
Sera oli aika kuumana, kuunteli tosi kivasti ja teki täysillä. Rauhallinen mieli ei karsinut vauhtia tälläkertaa ja pikkukettu teki todella kivasti ja virheet oli omiani. Välistävedot meni tosi nätisti, vaikka olin varma että olisin kaikilla myöhässä mutta ei! Olin ajoissa kaikilla, Sera tuli nätisti ja putki ei houkuttanut missään vaiheessa. Myöskin 8 takaakierrolla olin ajoissa ja en seonnut jaloissani tullessa alta pois. Ekat ongelmat meillä tuli kepeillä yhdessä tyhjässä aukossa ja veikkaan sen johtuneen siitä että en millään ehtinyt keppien alkuun kaveriksi vaan pääsin n. puoleen väliin kun kettu piti jo kääntää kepeille. Ja sitten kiireessä tuli siitä läpi.

Otettii pari kertaa silleen että laitoin vain putkeen että ehin juoksemaan pidemmälle ja heti tepsi, ko ei tullu nii kova kiire ni maltto tehä nätisti loppuun. Otettii tällee pari kertaa ja sitte jatkettii siitä, perjätöllä 11hypylle ja kovaa 12 hypylle takaa kiertoon missä väänsin jonkun saksalaisentapaisen tsydeemin (?) Agilityohjauskuvioden nimet hallussa, todellakin! Mutta se sujui hyvin ja siitä putken kautta serpenttiiniin. Taaskaan ei väärä putken suu houkutellut yhtään vaan hyvin meni oikeaan päähän kuin tykki. Puomi piti uusia pari kertaa kun karkasi alastulolta ja koutsi Suvi tuli ylösmenon tsekkaamaan kun treenikaverista näytti että juoksee siitä yli, mutta hyvin ne askeleet sinne sopi! Sera on saanut kivasti jo vauhtia ja uskallusta puomille, ehkä kyllä liikaakin. :-D

Todella tyytyväinen olin, ei ehjä rata mutta todella hyvä muutamalla paussilla! Koira teki kivasti ja kiva huomata myös oma kehitys mm. ohjauksen ajoituksessa!

Onnellinen keppisankari. Tätä iloa sai taas eilen metsälenkillä katsella..

We've come a long way from where we began

Ei olisi pitänyt sanoa, nimittäi eihän se torstainen vire tietenkään säilynyt meidän lauantain treeneihin!
Vaikka kokeilin samat kikat ja virittelyt ennen rataa, mutta onhan ne ihan eri tilanteetkin.

Kaikesta huolimatta Sera toimi radalla ihan kivasti, alkuun tietty täynnä energiaa taas, mutta se pitää vain osata kanavoida tuolla koiralla oikein. Ja siinä onnistuin lauantaina, jos en muussa. Nämä pienet arjen onnistumiset Seran kanssa on kyllä se meidän yhteiselon onni. Osaa arvostaa monen vuoden rankkaa työtä kun se vilauttaa osan itsestään arjen hetkissä. ♥    Ja kuten otsikko sanoo, pitkälle on tultu siitä mistä aloitettiin.

Alkuun kokeilin olla vetämässä Seraa 4 hypyn takana ja kääntää se 5 hypyn kautta putkeen, mutta putken väärä suu houkutti tuossa niin paljon että jo kahden yrityksen jälkeen vaihdoin suosiolla hyppyjen toiselle puolelle valssaamaan hyppyjen 4,5 kautta putkeen. Se oli hyvä päätös, Sera kääntyi kauniisti ja ketterästi putkelle. Valssasin myös 8 putken ja keppien väliin ja täytyy sanoa että olin puulla päähän lyöty ekalla kerralla, kun unohdin kertoa Seralle missä mennään ja koira kääntyi putken suulta suoraan keppien ja minun luokse, vaikka ajattelin että se kerkeää tykittää ties kuinka kauas minusta ennen kun saan suuni auki.
Uudella yrityksellä muistin kertoa ajoissa ja yleensä kun huudan kurkku suorana että "TÄÄLLÄ!!!!!" Kun tuo tykittää vain täysiä eteen, niin nyt ei tarvinnut kun suu avata ja nätisti sanoa "Tääl" ja kettu kurvaili kauniisti käteen ja oikeaan väliin. ♥

Kettu keppaili myös todella nätisti. Ohjurit ja verkot olivat 1,2 väleissä, keskellä 5,6 väleissä ja lopussa 11,12 väleissä. Tyhjissä väleissä ei mitään ongelmaa, vilkaissutkaan sinne vaan kepitti kauniisti eteenpäin. Alkuun melkein itkin verta ja mietin kuinka plörinäksi koko kepit menee.. Pitäisi oppia luottamaan että kyllä se osaa kun malttaa! :-D

Päällejuoksu onnistui aika hyvin 11 ja 12 hypyllä olin jatkuvasti myöhässä näyttämässä että "mene". Tässä huomasi hyvin että Sera turhautui, ja se alkoikin komentamaan minua haukkumalla. Ihan ansaitusti. Vihdoin kun kerroin tarpeeksi ajoissa 12 hypystä niin sitten käänsin tietty itseäni hypylle liikaa ja Sera veti sen hieman pitkäksi. Oma moka tuokin. :-D
13 päätin käyttää vastakääntöä, mikä toimikin loistavasti. Veikkaan että millä tahansa muulla ohjauksella en olisi saanut sitä käännettyä tarpeeksi ja olisi sitten ollut pian aloitus hypyllä.

Loppu rata sujuikin oikein kivasti, muutaman kerran en kääntänyt tarpeeksi puomille niin juoksi sitten allaolevaan putkeen. Tuo ei muutenkaan ole vielä suurikaan puomi-fani niin saa välillä käydä kädestä pitäen näyttämässä. :-)      Videolla näkyy treenien vika pätkä, kun oltiin jo molemmat käyty päästämässä pahimmat huurut  (ja testaamassa se veto ja kääntö ja vaihtamassa ne valssiin..) sekä tauolla. Kokonaiskuvana treenit oli mielestäni oikein onnistuneet, oma pää raksutti, Seran pää raksutti ja onnistuttiin yhdessä kanavoimaan Seran turha energia agilityyn, radalla lällätyksen sijaan, jee! :-)





Muuten ollaan oikeastaan vaan lepäilty sisällä ja naksuteltu, allekirjoittaneen voimat on vieneet alkanut siitepölykausi, tuhannet nenän turistelut ja allergia lääkkeiden popsimiset. Astmakin tykkää siitepölyallergiasta, eli keuhkotkin ovat irtisanoutuneet.
Huomenna lähdetään kyllä Saimaan Snapien järjestämään vuotuiseen Helatorstain mätsäriin, katsellaan sitten miten siellä menee!
Sera todennäköisesti pääsee JH-kehään avokin pikkusiskon kanssa ja sitten aikuisten kehään miun kanssa!

Agility epikset

Tänään käytiin kurvailemassa ja talkoilemassa seuran epiksissä.
Täytyy myöntää että hieman jännitti herätessä, että mitäköhän tästä päivästä tulee.. Meidän käytävät oli määrä puhdistaa vanhasta vahasta ja vahata uudelleen ja jännitin jättää Seran kotii yksikseni koulupäiväni ajaksi..
Nimittäin viime vahauskerralla (jolloin olin vielä kotona) Sera huusi oven takana taukoamatta kiillotuskoneelle, jos en sitä pitänyt kainalossa sohvalla ja jatkuvasti komentanut. Ja silloin pissalle mentäessäkin pelkäsi konetta kuin syötävää, huusi ja haukkui ohimennessä, vaikka se silloin olikin hiljaa ja paikallaan.

Positiiviseksi yllätykseksi kotiin tullessani törmäsin vahaajaan, ja kysyinkin naiselta oliko Sera huutanut koko aamun, mutta vastaukseksi sain, että Sera oli aloittaessa päästänyt muutaman epämääräisen pöhähdyksen oventakaa ja senjälkeen kiltisti hiljentynyt! Jeee! Eikä neiti tuumannut siitäkään mitään että jäin käytävään naisen kanssa hieman rupattelemaan, vaikka välillä Seralla on tapana hoputtaa muutamalla haukahduksella jos jään vitkuttelemaan käytävään.

Heitettiin sitten vajaa 2h lenkki ulkona jotta saisi pahimmat energiat pois ennen iltaa, ja matkalla ulos käytävässä kyttäsikin vanha vihollinen.. Lattiankiillotuskone! Mutta tuo pässi ei huomannutkaan koko vempelettä, ennen kun tultiin takaisin kotiin ja se tälläkertaa odotti alaovella. Silloin sille piti taas pöhistä, huutaa ja nostaa niskakarvatkin pystyyn ettei varmasti käy viattoman koiraparan päälle! Pöljä..

Illalla hallille mentäessä mielessä jo kävi että tähänkö tämä hyvä päivä nyt sit tyssää, vetääkö Sera ihan ranttaliksi radalla? vai jo suoraan lähdössä? vai sittenkin minä taas hienolla ilmalennolla suoraan maahan? Kauaa ei ehtinyt tälläsiä miettiä kun piti rientää talkoilemaan niin kuin olin luvannut, kiireessä ilmoitin meidät alkuun vain mölliradalle ilman sen kummosempia odotuksia. Kauhuskeneraatiot taas vilisi silmissä..
Oma vuoro tuli talkoo hommia tehdessä aika nopsaan, ja kiitoksen sananen taas ihanalle avokille kun liikutti Seran ennen rataa ja itse sain touhuta siihen saakka ajatukset aivan muualla kuin meidän vuorossa! Hieman ennen rataa virittelin Seraa ja pelkäsin tekeväni virheen siinä, olihan se jo aika kierroksilla.

Mutta, ilmeisesti jotain tein oikein koska Sera toimi kuin unelma (jos ei oteta huomiota tuota ihme askelsekoamista 2. hypyllä) radalla, kuunteli, seurasi ja muutenkin loisti radalla kun itse möhlin hölmönä hermoheikkona muutaman putken suun kun unohdin minne mentiikään! Mutta Sera kesti loistavasti miun virheet ja korjaukset ja kuulemma himmailikin vähän kun olin liian hidas. Ja se kesti todella kauniisti lähdössä vaikka häiriötä oli! Ja yleensä tuo on todella häiriöherkkä lähdössä! Siis ihan supermahtikettunen! ♥ Täytyy toivoa että sama fiilis säilyy sillä lauantain treeneihimme!

Hetken ajattelin jo ilmoittaa meidät 1lk. radallekkin, kun se vaikutti kivalta ja meille sopivalta. Mutta radalla oli (tietty) kepit ja hieman epäröin suorittaisiko Sera ne oikein ja jätin sitten meidät ilmoittamatta. Hyvään ja mielestäni erittäin onnistuneeseen rataan oli hyvä lopettaa ja selvästi hermoilin ihan turhaa!

Ja nyt eikun lisää epiksiä metsästämään niin saadaan multakin tää turha hermoilu pois, kun kyllä se koira osaa yllättää. :-D ♥

Uutta ulkoasua

Dodiin, vihdoinkin sain räpellettyä edes jotenkin silmää mielyttävän bannerin ja ulkoasukin pääsi remonttiin.

Vielä ei ole valmista, mutta palautetta ja ehdotuksia otetaan vastaan! :-)

Temppuvideoa ja lenkkeilyä

Tällä viikolla ei olla tehty Seran kanssa mitään ihmeellistä.
Agility treenit peruuntui valitettavasti perjantailta, joten ei ehditä treenaamaan ennen ens torstain mölliagilityjä! Mutta mutta, ehkä me selvitään!

Vappu suijui mukavissa merkeissä kettusen kanssa päivällä kauniissa säässä lenkkeillen Vuoksen varrella ja ilta ystävien kanssa juhlimassa. Kelpasi neidin jäädä rauhassa väsyneenä nukkumaan, kun suunnattiin kepon kanssa Vappua juhlistamaan.

Opeteltiin ajankuluksi uusi temppu Seran kanssa, sen opettelu sujui yllättävän helposti ketulta! Neidillä riitti kiinnostus tekemiseen ja hermot kesti vaikka namia ei tullut aina kun kettu halusi. :-)
Temppuilun lisäksi ollaan käyty metsälenkeillä ja haettu vuoden eka punkki!
Täytyykin siis varmaan lähteä ostamaan expotit ja laittaa litkut niskaan. Ällöttäviä verenimiöitä..

Tänään tunnin tuttu metsäpolku vaihtui uusien lenkkireittien tutkimiseksi, aikaa kului reippaat 4h ja kilometrejä karttui reilut 8km! Pääasiassa polku oli mukavan tasaista ja helppokulkuista missä minäkin uskalsin muutaman juoksuaskeleen ottaa, mutta maaston muuttuessa vaikeammaksi muuttui polkukin vaikeakulkuiseksi. Vähän väliä sai miettiä mihin jalkansa uskaltaa laittaa ja miten sitä pystyssä pysyy! Nälkä ja hiki tuli, eväät olisi ollut poikaa! Matkalla muutaman makkaranpaistajan herkkuja kuolailtiin, mutta tunnollisesti jatkettiin matkaa kuola valuen ja kalorit kuluen!

Kotiin päästiin sopivasti ennen Leijonien illan peliä ja hyvällä omatullolla herkuteltiin sitten peliä katottaessa molemmat tytöt väsyneinä kepon kainalossa!

Muutenkin pidennetyn viikonlopun aikana kilometrejä karttui useampi kymmen kilometriä!

Tässä vielä tämä meidän uusi turha temppumme!