Olin aika varma että Sera vetäisi neliveto pakin päälle kun steissillä hypättiin bussista ulos. Viime kerran muistot siitä paikasta ei kovin mieluisat punanenälle olleet.. Mutta tälläkertaa vaan töhötettiin menemään kun oli kaikkea niin jännää ympärillä! Jee, ei ees haitannu vaikka vähän kiskokin onnessaan hihnassa.
Käytiin myös matkalla moikkaamassa siskoani töissä, kun siihen sopivasti matkan varrelle Töölöössä sattui.
Täytyy myöntää että jo ensivaikutelma paikasta oli kiva, ihana saari aidattuna koirille. Tytöt myös tykkäsivät!
Sera jopa innostui hieman siellä leikkimään erään staffi herran kanssa, vautsi. Koirani joka ei koskaan leiki! Siis koirien kanssa.. :D Hieman painivat ja juoksivat yhteisen kepin perässä. Kerran Seran piti muistuttaa, "hei! tää oli mulla eka!"
Hölmö pieni eläin ei malttanut oikeen tulla vedestäkään ylös vaikka tutisi suurinpiirtein niin lujaa että kohta varmasti irtoo luut toisistaan. Välillä tultiin kalliolle loikoilemaan ja lämmittelemään, kunnes hurjapää kirmasi taas hyiseen veteen. Itsehän en vielä pitkään aikaan menisi. :D
Paluu matkalla seikkailtiin muuten vaan ympäri keskustaa, jotta punanenäkin tottuisi paikkaan hieman enemmän. Ei landella tollasta vilinää ollut edes joskus jouluna ja juhannuksena. Eipä tuo enään väsyttävän 2h uimisen ja riehumisen jälkeen jaksanut edes töhöttää saati stressata mitään. Lungisti se siellä jolkotti menemään ku mikäkin citykettu.
Ja aaaargh! citystä tulikin mieleen, citykanit ovat rantautuneet pakkalaan.. Eilen aamulla yksi sellainen oli löytänyt jotenkin tiensä meidän rappukäytävään! Luojan kiitos olin silloin koiraton, sain nimittäin sydärin kun se pomppas rappujen alta..
Nytkkin niitä pomppii aamut ja illat tuolla ihan ulko ovien edessä, saa kokoajan vahtia että millon ne sieltä puskasta hyppää.
Ei mua oikeesti ees väsytä. |
Ps. Enään neljä (4)!! yötä pienen tuloon!! Iiks!