Lintukoira(ko)?

Keskiviikkona suuntasin äitini, Riemun ja perheen Blägi labbiksen mukaan taipparitreeneihin kuvailemaan ja testailemaan labbiksemme riistaintoa. Äiti on käynyt taipparitreeneissä Riemun kanssa mutta nyt päätti ottaa mustan mukaan, ja hyvä että ottikin!



Riemulla oli hieman ajatus hukassa ja linnut ei palautunueet äidilleni, niitä olisi ollut myö tällä kertaa  kivempi repiä ja retuttaa, kuin kantaa nätisti. Riemu pääsi sitten liinassa muistelemaan miten ne linnut tuotiinkaan, eikä jääty leikkimään.
Blägi oli heti alkuun todella kiinnostunut linnuista, vaikka alkuun ajattelin että ei varmaan piittaa niistä paljoakaan, kun ei innostu koskaan leluista tai dummystäkään ilman sytyttelyä. Mutta linnut nappasivan mustaa heti ja Blägi näyttikin kyntensä, ollen porukan ensikertalainen ja valehtelematta paras. :-D Ollaan treenattu noutoja niin paljon (dameilla kylläkin) että varikset palautu suoraan oikeaan osoitteeseen ja vierellä odotettiin aina nätisti lähtölupaa. Otettiin noutoja niin että apumies kävi tiputtamassa linnun B.n nähdessä vain johonkin ja koiran piti noutaa ja sitten niin että lintu piilotettiin ja jätettiin vähän hajuja minkä avulla piti löytää, Blägi suoriutuikin oikein mallikkaasti. :-)  Pidettiin Blägi myös liinassa varmuuden varalta, ettei tulisi houkutusta lähteä rallattelemaan linnun kanssa, vaan palautetaan suoraan.




Illalla vaakkua pääsi testaamaan Sera, sitä ei viitsitty ottaa treeneihin mukaanhäiritsemään huudollaan muita. Otettiin tossa lähi nurmella liinassa sitten noutoja niin että äiti kävi tiputtamassa vaakun johonkin ja minä lähetin noutamaan. Hyvin tarrasi kiinni ja epäilemättä mutta turhan kovaan. Mutta ylpeeä pitää silti olla koska viimeeksi lintuun ei koskenut ollenkaan kun kokeiltiin. Otettiin muutama hyvä nouto ja palautus ja jätettiin asiat hautumaan kettusen päähän. :-)


Torstaina pakkasin koirien kamat söpöon pikkumyy treenikassiin, nappasin kameran kaulaan ja lähdettiin bussilla Ojankoon suunitelmissa treenailla hieman agilityä Seran kanssa kun ei ohjattuihin tämän Vantaa reissun takia päästy ja Riemun  kanssa kattoa vähän esteitä ja kokeilla pieniä pätkiä putkia. Riemun kanssa ollaan agilityradalla oltu viimeeksi 12vko iässä tekemässä muutakin kuin vain kattelemassa joten mitään odotuksia ei neitiä varten ollut. :-D Maija ja lauma tuli seuraksemme ja kommentaattoriksemme Ojankoon.
Myöhästyttiin vähän sovitusta ajasta kun allekirjoittanut missasi bussin tikkurilassa, mutta Maija kerkesi sillä aikaa hömppäillä kentällä mummo Tapsan kanssa ja rakentaa meille Jenna Cloanderin suunittelemaa rataa.

Treenattiin vuorotellen Maijan alottaessa Kidan kanssa ja minun kuvaten, sen jälkeen otin Seran radalle ja otettiin pelkkää rengasta kun sen kanssa on ollut taas hieman ongelmia. Sera on tullut joko ali tai välistä, mutta tiedä taas aina miksi.. Maija ohjeisti jättämään Seran linjaan renkaalle ja käydä  merkkaamassa sen oikein överisti ja kutsua, ja sehän toimi! Tehtiin muutama samanlainen toisto ja sitten kokeiltiin josko toimisi myös putkesta tullessa, pari hutia mutta usea onnistuminen! Rengas jätettiin siihen eikä tehty sitä sitten enempää.

1-3 pätkässä ei muuta, mutta parilla ekalla kerralla työnsin Seraa liikaa 3 taakse ja Sera luki sen taaksekiertona kun työnsin niin,  seuraavaksi sitten työnsin vähemmän ja tein päällejuoksun sijaan enemmän niiston tuohon ja heitin putkeen. Rengas kun skipattiin niin jatkettiin 6. hypyltä mihin Maija näytti pari ohjauskuvioa (joiden nimiä en tietenkään muista..) kun itse olin tunkemassa siihen vastakääntöä, mikä ei oikein toiminut. :-D Mutta Maijan vinkit toimi ja niillä jatkettiin. Keinu otettiin vain kerran kun se  meni super hyvin, Sera ei arkaillut ja ihan vähän hidastin heilahdusta, ettei säikähdä (kuten monesti). Loppurata meni muuten tosi kivasti mutta muutaman kerran unohdin takaakierrot ja lähetin vain suoraan. Jukran pujut mua!

Riemun kanssa otettiin alkun ihan suoraan putkeen lähetystä ja alkuun ajattelin että pitäisi olla hirveenä houkuttelemassa, mutta ei! Pikku Riemu oli niiin reipas ja tykitti omilla pienillä tassuillaan kovaa putkesta läpi! Hyppyihin laitettiin rima 30cm korkeuteen ja niistä piti vähän lelun avulla vetää yli, mutta pian nekin sujui. Otettiin sitten hypyn kautta putkeen lähetystä ja toisinpäin ja Riemu suoriutui hienosti! Ainut mikä Riemua hieman jänskätti oli mutkaputki josta ei nähnyt läpi, mutta hienosti neiti selvisi siitäkin pienien alkujännitysten jälkeen! :-)

Maija lähti meitä saattmaan hieman vielä ja koirat rallitteli siinä samalla loppu jäähkät ja vielä jäljellä olleet energiat veks. Kotiin matkasikin bussissa kaksi erittäin väsynyttä ja onnellista tolloa!

Onnellinen pieni Riemu. ♥