They say that time's supposed to heal ya But I ain't done much healing

Blogi on ollut aivan retuperällä, mutta kohta on uusi syy aktivoitua. (osa saattaa tietääkkin..)  Motivaatiota on myös tullut lisää tämän pitämiseen ja kirjoittaminenkin tuntuu pitkästä aikaa suht luontevalta.

Mitään kummempia ei ole tapahtunut, ollaan treenattu, lenkkeilty ja mie oon ollu töissä.
Nyt pitkästä aikaa suunnattiin taas nokka kohti Vantaata, viettämää etuaikaista Joululomaa, Joulu itsessään menee töissä.  -  Mutta asiaan, keskiviikko aamuna suurruteltiin junalla tänne, vastassa odottikin oman etälauman lisäksi Riemun sisko Ilo, joka jäi meille messarista hoitoon tulevaa ulkomaan matkaa varten. Ei tarvitse kettulaisen reissata edestaas melkein 1000km sivu.

Sera ei tuumannut vieraasta oikeastaan mitään, Ilokin on ollut oikein kiva hoitokoiralainen, vaikka sille suuuren suuri Vantaa onkin hieman jännä paikka, ei ulkoilut tai muut ole tuottaneet mitään ongelmaa. vähän on Seran pitänyt näyttää paikkaansa laumassa Ilolle mm. kun Sera on ollut jaloissa kiehnäämässä ja mustis Ilo tullut kytikselle, hyvin vieraamme on tajunnut että vaikka Sera ei täällä ollutkaan kun hän tuli, on Sera silti lauman jäsen ja korkeampiarvoinen. Kieltämättä kolmen tollerin kopla on ollut aika hauska! Kaikki niin erilaisia persoonia keskenään.

'Siis agilityhän on tosi vakavaa hommaa!!' -Sera

Perjantaina käytiin Mirandan kanssa HSKH:lla aksaamassa, oli aika hulinameno kun miulla oli Riemu sekä Sera ja Mirandalla Eka ja Cira. Seralla oli hirveät paineet koko matkan kun käveltiin hakunilasta hallille päin, kiirekiirekiire!- senkun kuulu kun pikkukettu vipelsi menemään eteen, sivulle ja taaksepäin kaikkea melkeinpä samaan aikaan. Riemu kipitteli kiltisti siinä lähistöllä välillä ottaen spurtteja muiden perään. Se on oiken pätevä pieni eläin kun unohtaa sen mammamamma- itkun äitini 'hylättyä' hänet. Mutta minkäs teet kun Riepu on äitini pieni vauva vaikka kuinka muistuttaisit että se on kyllä koira.. :D
Kaikki koirat tulivat hyvin toimeen, tuttujahan kaikki on mutta viime näkemästä on aikaa!


Agissa otettiin Mirandan toiveesta takaakiertoja, väkertelin meille epämääräisen radan tyngän mikä oli kyllä ihan kivaa kieputusta. Meillä meni Seran kanssa paremmin kun ajattelin, ottaen huomioon kuinka tuo koira pursusi tarmoa jopa itsekseen.. Kettulainen pysyi ihan hyvin nahoissaan, mitä nyt vähän komensi palkan tullessa hitaasti ja kun töppäilin pariin kohtaan. 9/10 Onnistuneita suorituksia, mikä on meille kyllä pirun hyvin kun hinkattiin sitä 'täydellisyyttä' tuossa. Pelattiin tosi nätisti yhteen ja itelläkin kroppa toimi niinku ajattelin, ei kompasteltu omiin jalkoihin.



Riemukin pääsi hieman taas höntsäilemään radalle, sen kanssa otettiin helppoja siivekkeen kiertoja, vähän valsseja ja pieniä estepätkiä. Paljon leikittiin ja pieni pirulainen jopa hieman huusi radalla kun ei mentykkään tekemään vaan jäin jotain Mirandan kanssa höpöttämään, iloinen yllätys! Siitä löytyy sittenkin vähän potkua.
Liitelyn jälkeen käppäiltiin hakunilaan takaisin bussille ja Riemu kiltisti bussipysäkille saakka hihnatta, todella kuuliaisesti kuunteli mitä sanoin ja pysytteli sellasella kivalla välimatkalla ja paljon tsekkaili missä muut menee. Sera voisi oppia saman eikä aina vetää yksikseen rallia jossain 100kilometrin päässä ja välillä tulla vain ilmoittautumaan..