aika vierii

Taas hurahtanut hetki edellisestä postsauksesta pahoittelut siitä!
Väliin on mahtunut reilun viikon totaaliloma Seran kanssa ja ei oikeasti tehty mitään muuta kuin pakolliset lenkit ja voi kyllä sanoa että teki ihan hyvää parin viikon lemntämisen jälkeen. :-D

Vantaalla ollessa käytiin liitelemässä myös HSKH:n epiksissä 3 radan verran. Otetiin kaksi starttia supermölliradalla, ja oli muuten kivaa ja koira toimi! Ainut että tokavikalle putkelle en millään ehtinyt Seraa ohjata ajoissa kun toinen luukutti niin kovaa edessä. Sinne molemmilla kerroilla turha ympäripyörähtäminen kun itse en kyennyt tarpeeksi kovaa juoksemaan. :-D Mutta hienot epis nollat saatiin! Riemu oli myös messissä hengailemassa ja neiti napottikin nätisti rataan tutustumisten ja ratojen ajan kevythäkissä, pätevä likka. :-)

Otettiin myös yksi startti mölli/1lk radalla, se sujui muuten aivan loistavasti mutta ite möhläsin kokonaan siinä yhden valssauksen, tein sen väärään kohtaan ja ohjasin väärin niin Sera kielsi hypyn ja ohitti seuraavan. Muuten koko loppu rata meni aivan nappiin myös minun osalta ja tuli kyllä niin voittaja fiilis! Ajattelin hetken ottavani radan uudestaan, mutta se meni kyllä koiran osalta niin hyvin että siihen oli kyllä hyvä jättää!

Tsemppareina meillä oli mukana Noora Renen  ja Riimin kanssa, ja Noora osallistui myös samoille radoille kuin me mutta Riimin kanssa supermölliin ja Renen kanssa tuohon mölliin. :-)
Sijoituttiin myös ihan hyvin, supermölli radalla Sera oli muistaakseni 4. ja 6. yli 20 osallistujasta! Etenemä oli muistaakseni 4,4m/s eli aika kovaa mentiin. :-) Mölliradalla ei tulosta sen oman möhläilyn ja pyörimisen takia, mutta sitäkin parempi mieli!

Tulosten odotteluiden jälkeen lähettiin sitten jäähkä lenkille koko porukalla, Riemu ja Riimi rallasivat menemään ja Sera ja Rene sai tyytyä hihnoissa roikkumaan. Rene oli niin kovin kiinnostunut Serasta vaikkei arvon neiti kosimisista piitannut.

Noora ja tämän avopuoliso vielä ihanasti nakkasivat meidät kotiin matkan varrelle, ei tarvinnut lähteä busseilla säätämään. Ja iso kiitos vielä kisaseurasta ja kyydistä Nooralle! :-)

11 koiramaista kysymystä!

Noora haastoi meidät vastaamaan 11 koiramaiseen kysymykseen, joten tässä näitä tulee!

Riemu pääsee myös kysymysten kohteeksi.

Onni on. ♥

1. Onko koirallasi/koirillasi jotain tapoja 

tai eleitä, jotka ovat olleet 

sillä pienestä saakka ja jotka tunnistaa edelleen?

Seralla on seiniin kiehnääminen/hankaaminen aina jokin vaatekappale päällä, taikka kun se on märkä. Ja jos ei ole seinää saatavilla niin sitten piehtaroidaan hulluna maassa ja eteenpäin ei liikuta kuin kiskomalla. :-D

Riemu taas napsii ilmaa aina halutessaan jotakin mm. ruokaa, huomiota. Louskuttaa suutaan ja ikäänkuin haukkuu ääneti, hassu koira.

2. Syökö koirasi mitä vaan vai onko jotain mikä ei mene alas lainkaan?

Sera syö nykyään mitä vain, siitä kun tuli sterkkauksen jälkeen niin ahne! Sitruunan siivut ei kyllä mene!

Riemu on tähän asti syönyt kaikkea muuta mukisematta paitsi  raakaa maksaa, puree ja makustelee pitkään mutta lopuksi vain sylkäisee maahan. :-D

3. Onko jotain pieniä eleitä, joista tunnistat heti ettei koiralla ole kaikki hyvin? Sellaisia, joista ulkopuolinen tai puolituttu ei huomaisi mitään?

Seralla se että jos ollaan uudessa ja jännittävässä paikassa ja se on hiljaa! Uskokaa pois, koira joka vinkuu kaikkialla joko ilosta tai surusta.

Riemulla taas se ettei se kiinnostu mistään, saattaa näyttää normaalilta ym. mutta koira  joka huomaa aina kaiken ja rakastaa kaikkia on kovin poissaoleva.

4. Mitä haluaisit sanoa koirallesi jos se ymmärtäisi jokaisen sanan juuri niinkuin ne sanot?

Seralle kertoisin ettei kaikkea kannata miettiä liikaa, tai välittää kaikesta ympärillä olevasta ja stressata joka ikistä pientäkin maapallon liikettä. Ja että maltti on valttia.

Riemulle kertoisin että maailma ei kaadu ilman äitiä ja että joskus on jokaisen opittava elämään omilla siivillään. 

5. Mitä asioita haluaisit kehittää itsessäsi koiranomistajana?

Haluaisin lisää hermoja toimimaan Seran kanssa, vaikkakin vuosien saatossa olen tässä kehittynyt kovinkin, kun tiedän että Seran aivottomuuksille on melkein aina syy johon koira itse ei kykene vaikuttamaan. Ja oppia lukemaan vielä paremmin tuota koiraa jotta voitaisiin välttää stressaavia/ahdistavia tilanteita ja opettamaan selviytymään niistä. 

Toivoisin myös että oppisin huomaamaan paremmin ne omat virheeni ja sitä kautta kehittymään koiraharrastajana ja -omistajana.

6. Millainen koirasi olisi jos se olisi ihminen?

Sera olisi se uhkarohkea kaveri kuka kuvittelee pystyänsä mihin vain, mutta aina itku silmässä takaisin palaava pelkuri. Stressikimppu kuka miettisi aivan liikaa kaikkia maailman menoja.

Riemu olisi se äidin tai isin kiltti pikkutyttö joka on oikea badass aina kun äidin valvova silmä välttää, eli se salaa kapinoiva teini, joka on väkisinkin kaikkien kaveri!

7. Oletko hyvissä väleissä koirasi kasvattajan kanssa? Onko 

kasvattajan läsnäolo ja tavoitettavuus sinusta tärkeää?

Kyllä ja en, Seran kasvattajan kanssa ei paljoa jutella mutta kyllä koen välimme hyviksi eikä olisi mitään ongelmaa soittaa ja kysyä jotakin!

Riemu nyt ei ole minun, mutta Riemun kasvattajan kanssa ollaan aktiivisesti tekemisissä fb:ssä ja varmasti oltaisiin muutenkin aina kun mahdollista, mutta tuo välimatka on aika rajoittava tekijä.

8. Mikä tekee koirasi onnelliseksi ja iloiseksi?

Seran tekee onnelliseksi ruoka, pallot, lelut ylipäätään, metsälenkit, agility, uiminen, nukkuminen, Joonaksen kainalossa köllöttely, matolla piehtarointi, kaiken noutaminen, oma lauma ja meidän omat ilta hellyydet sohvalla.

Riemun tekee äiti, ruoka, nukkuminen, tarkastivalikoidut lelut, metsälenkit, kaiken karvaiset kaverit, yhdessä hömpöttely, raparalli ja huomion keskipisteenä olo.

9. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä? Oletko itse käynyt koirasi 

kanssa näyttelyssä?

Mukavaa harrastusta ja ajanvietettä  aina silloin tällöin. Tosin en pidä niiden yliarvostamisesta, toisten tuomareiden vääristä rotumääritelmien tulkitsemisista ja näyttelyiden ja niiden tuomareiden mielipiteen vahvasta vaikutuksesta jalostukseen ja rotukuviin ylipäätään.

Olen itse käynyt Seran kanssa neljässä näyttelyssä ja Riemun kanssa kolmessa. Yhteensä koirien kanssa viidessä eri näyttelyssä.

10. Onko koirasi karannut koskaan?

On. :-D En usko ketään kuka sanoo että koira ei ole karannut koskaan, ellei sitten koira ole ollut koko elämäänsä 4 seinän sisällä. 

11. Tuleeko koirasi kaikkien kanssa toimeen?

Kyllä, Sera ei muista koirista välitä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tosin sanoo muille jos tulevat liian iholle yms. mutta ei kanna kaunaa ja kaikki on taas kunnossa kun ollaan rajan toisella puolella.

Riemusta nyt en tiedä tuleeko koskaan ketään kenen kanssa se ei tulisi toimeen, se tulee väkisin vaikka toinen ei haluaisi. Tyrkky! :-D

  

Ja sitten minun 11 koiramaista kysymystä!

1. Jos saisit muuttaa jotakin koirassa/koirissasi muuttaisitko jotakin?  Pakko ei ole, mutta jos muuttaisit, niin mitä?
2. Pahin onnettomuus/tapaturma mitä sinulle ja/tai koirallesi/koirillesi on sattunut?
3. Koirasi/koiriesi paras luonteenpiirre?
4. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mitkä ovat teidän?
5. Millainen olisi ihanne koirasi? Ulkonäkö, luonne?
6. mikä on tyhmin kuva koirastasi/koiristasi mitä olet vahingossa/tahalleen ottanut?
7. Noloin tilanne johon koirasi on sinut saattanut?
8. Mitä muuttaisit omassa/omissa roduissasi? (Nyt on pakko muuttaa jotakin. :-P)

9. Miksi sinulla on turhaa tavaraa koirallesi/koirillesi? (..kaikilla on jotakin!)

10.Onko jotain tiettyä paikkaa/aluetta mihin koiralla/koirilla on pääsy kielletty?

11. Jaaaa viimeisenä, Minkä antaisit koirallesi/koirillesi nimeksi jos voisit nyt vaihtaa?

Haastamme kaikki jotka eivät ole tätä vielä tehnyt ja lisäksi harvat ja valitut saavat blogeihinsa haastekutsut!

Lintukoira(ko)?

Keskiviikkona suuntasin äitini, Riemun ja perheen Blägi labbiksen mukaan taipparitreeneihin kuvailemaan ja testailemaan labbiksemme riistaintoa. Äiti on käynyt taipparitreeneissä Riemun kanssa mutta nyt päätti ottaa mustan mukaan, ja hyvä että ottikin!



Riemulla oli hieman ajatus hukassa ja linnut ei palautunueet äidilleni, niitä olisi ollut myö tällä kertaa  kivempi repiä ja retuttaa, kuin kantaa nätisti. Riemu pääsi sitten liinassa muistelemaan miten ne linnut tuotiinkaan, eikä jääty leikkimään.
Blägi oli heti alkuun todella kiinnostunut linnuista, vaikka alkuun ajattelin että ei varmaan piittaa niistä paljoakaan, kun ei innostu koskaan leluista tai dummystäkään ilman sytyttelyä. Mutta linnut nappasivan mustaa heti ja Blägi näyttikin kyntensä, ollen porukan ensikertalainen ja valehtelematta paras. :-D Ollaan treenattu noutoja niin paljon (dameilla kylläkin) että varikset palautu suoraan oikeaan osoitteeseen ja vierellä odotettiin aina nätisti lähtölupaa. Otettiin noutoja niin että apumies kävi tiputtamassa linnun B.n nähdessä vain johonkin ja koiran piti noutaa ja sitten niin että lintu piilotettiin ja jätettiin vähän hajuja minkä avulla piti löytää, Blägi suoriutuikin oikein mallikkaasti. :-)  Pidettiin Blägi myös liinassa varmuuden varalta, ettei tulisi houkutusta lähteä rallattelemaan linnun kanssa, vaan palautetaan suoraan.




Illalla vaakkua pääsi testaamaan Sera, sitä ei viitsitty ottaa treeneihin mukaanhäiritsemään huudollaan muita. Otettiin tossa lähi nurmella liinassa sitten noutoja niin että äiti kävi tiputtamassa vaakun johonkin ja minä lähetin noutamaan. Hyvin tarrasi kiinni ja epäilemättä mutta turhan kovaan. Mutta ylpeeä pitää silti olla koska viimeeksi lintuun ei koskenut ollenkaan kun kokeiltiin. Otettiin muutama hyvä nouto ja palautus ja jätettiin asiat hautumaan kettusen päähän. :-)


Torstaina pakkasin koirien kamat söpöon pikkumyy treenikassiin, nappasin kameran kaulaan ja lähdettiin bussilla Ojankoon suunitelmissa treenailla hieman agilityä Seran kanssa kun ei ohjattuihin tämän Vantaa reissun takia päästy ja Riemun  kanssa kattoa vähän esteitä ja kokeilla pieniä pätkiä putkia. Riemun kanssa ollaan agilityradalla oltu viimeeksi 12vko iässä tekemässä muutakin kuin vain kattelemassa joten mitään odotuksia ei neitiä varten ollut. :-D Maija ja lauma tuli seuraksemme ja kommentaattoriksemme Ojankoon.
Myöhästyttiin vähän sovitusta ajasta kun allekirjoittanut missasi bussin tikkurilassa, mutta Maija kerkesi sillä aikaa hömppäillä kentällä mummo Tapsan kanssa ja rakentaa meille Jenna Cloanderin suunittelemaa rataa.

Treenattiin vuorotellen Maijan alottaessa Kidan kanssa ja minun kuvaten, sen jälkeen otin Seran radalle ja otettiin pelkkää rengasta kun sen kanssa on ollut taas hieman ongelmia. Sera on tullut joko ali tai välistä, mutta tiedä taas aina miksi.. Maija ohjeisti jättämään Seran linjaan renkaalle ja käydä  merkkaamassa sen oikein överisti ja kutsua, ja sehän toimi! Tehtiin muutama samanlainen toisto ja sitten kokeiltiin josko toimisi myös putkesta tullessa, pari hutia mutta usea onnistuminen! Rengas jätettiin siihen eikä tehty sitä sitten enempää.

1-3 pätkässä ei muuta, mutta parilla ekalla kerralla työnsin Seraa liikaa 3 taakse ja Sera luki sen taaksekiertona kun työnsin niin,  seuraavaksi sitten työnsin vähemmän ja tein päällejuoksun sijaan enemmän niiston tuohon ja heitin putkeen. Rengas kun skipattiin niin jatkettiin 6. hypyltä mihin Maija näytti pari ohjauskuvioa (joiden nimiä en tietenkään muista..) kun itse olin tunkemassa siihen vastakääntöä, mikä ei oikein toiminut. :-D Mutta Maijan vinkit toimi ja niillä jatkettiin. Keinu otettiin vain kerran kun se  meni super hyvin, Sera ei arkaillut ja ihan vähän hidastin heilahdusta, ettei säikähdä (kuten monesti). Loppurata meni muuten tosi kivasti mutta muutaman kerran unohdin takaakierrot ja lähetin vain suoraan. Jukran pujut mua!

Riemun kanssa otettiin alkun ihan suoraan putkeen lähetystä ja alkuun ajattelin että pitäisi olla hirveenä houkuttelemassa, mutta ei! Pikku Riemu oli niiin reipas ja tykitti omilla pienillä tassuillaan kovaa putkesta läpi! Hyppyihin laitettiin rima 30cm korkeuteen ja niistä piti vähän lelun avulla vetää yli, mutta pian nekin sujui. Otettiin sitten hypyn kautta putkeen lähetystä ja toisinpäin ja Riemu suoriutui hienosti! Ainut mikä Riemua hieman jänskätti oli mutkaputki josta ei nähnyt läpi, mutta hienosti neiti selvisi siitäkin pienien alkujännitysten jälkeen! :-)

Maija lähti meitä saattmaan hieman vielä ja koirat rallitteli siinä samalla loppu jäähkät ja vielä jäljellä olleet energiat veks. Kotiin matkasikin bussissa kaksi erittäin väsynyttä ja onnellista tolloa!

Onnellinen pieni Riemu. ♥

Huh heijaa!

Loma alkoi rytinällä, mutta kyllä se on ansaittukkin! Kirjoittaminen ja muu tekeminen Seran kanssa ollut vähän vähillä kun viimeiset viikot olivat koulussa niin kiireisiä että kaikki vapaa-aika meni kotonakin kouluhommiin. Onneksi tuo ei ole siitä moksiskaan, mutta asiahan muuttui heti kun hypättiin lomalle ja äidilleni!

Alkuun tosin vain Sera jäi äidilleni itse jatkaessani matkaa Riihimäelle ystäväni ylioppilas juhliin. sillä tulikin sitten juhlittua oikein olan takaa, kun pirskeet oli yhdistettynä ystäväni yo-juhlat ja minun 18 vuotis synttärit, mahtavaa oli kun oli vanha likkaporukka taas kasassa! Tällä aikaa Sera pääsi äitini ja Riemun mukaan pitkille metsälenkeille ja kaluamaan luita, kun itse toivuin vielä juhlimisesta muutaman päivän Riihimäellä. :-D

Blägi, Riimi ja Riemu

Kotikotiin päästyäni tiistaina käytiin ostamassa koirille lisää sapuskaa ja nautittiin nätistä säästä ja illemmalla pyyhällettiin sitten Rajasaareen uimaan koirien kanssa. Ja kävikin hyvä tuuri kun fb:stä bongasin että Noora ja Riimi, Sanni että Nemo ja Amanda ja Aida ovat myös tulossa paikalle, jee!
Törmättiinkin joukkoon heti kun autosta hypättiin ulos saaressa. Noutajat löysivät heti yhteisen sävelen, nimittäin vesi. Kaikki koirat kirmasivat suoraan veteen Aida shelttiä lukuunottamatta, raukka kun ei varpaitaan uskaltanut kastella! :D

 Sera paineli taas pääasiassa omia menojaan, mutta Riemu kyllä leikki jokaisen vastaantulijan kanssa ja innoissaan haki dummyä vedestä. Vaikka ei sitä aina saanutkaan. :-D Sera uskaltautui leikkimään hieman jopa Aidan kanssa oman lauman lisäksi, Aida koki olevansa selvästi tolleri. Paimen neidille kun ei muiden puistoilijoiden seura kelvannut ja Amanda kertoikin miulle, että Aida ei yleensä koskaan leiki kuin toisten shelttien kanssa. Serasta oli myös hauskaa metsästää aaltoja ja räkyttää korvassa kun kukaan eiheittänyt mitään, pölvästi.

Ilta menikin nopsaan puistoa kierrellessä ja koirien uidessa! Kotimatkalla autosta löytyikin kolme rättiväsynyttä koiraa, ja kyllä siinä itteäki väsytti. Isot kiitokset vielä seuralaisille, oli kivaa! :-)