sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lelutestaajat ja agiliitäjät

Puolita päivin keskiviikkona pakkasin kamat reppuun, heitin kameran kaulaan ja nappasin nahkataluttimet käteen, tarkistin taskuista avaimet, kännykän ja bussikortin. Kurkkasin äkkiä kelloa ja 10 jalan voimin kipastiin bussipysäkille tehden välissä muutamat pissat.

Suunnaksi otettiin Ojanko sekä Miranda ja Eka. Sovittiin treffipaikaksi Vaaralan mäkkäri, josta lähettiin kävelemään Ojankoa kohti. Molemmat neidit nauttivat leikkiseurasta, ja jopa Sera leikki innoissaan tutun kanssa. Riemu oli, no riemu. Aina onnessa minkä tasoisesta leikkikaverista vaan. Kävelymatkan aikana koirat sai hyvin purettua energiaa, tai niin ainakin luulin. Kentälle päästyämme tein pienen radan Seralle ilman kontakteja, ja tässä huomasin että jäähylle pääsisi neiti suoraan. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin kuumana. Ja kaikki oli vielä kasassa ennen kun hihnasta sen irroitin, sit levis. Yritettiin pari estettä ottaa, mutta siitä ei mitään tullut niillä kuumuusasteilla. Joten neiti pääsi aitaan jäähtymään ja kiltisti katsomaan muiden menoa.

© Miranda



Tein Mirandalle ja Ekalle helpon hyppy-putkirallin ilman rimoja. He sitä siinä rallattelivat Ekan ollessa vähän hukassa, ja itsekkin vähän Ekan kanssa otin sitä, ja näytin Mirandalle eteenpäin juoksun kera sohaisuiden ja ohjauksen eron. Tämän jälkeen kun koirakko teki yhdessä uudelleen meni kyllä kaikki esteet kuin oppikirjasta ja Ekakin irtosi esteille hyvin! Ja tulipas itsellekkin hyvä mieli kun osasi jotain neuvoa. Terpat vaan ex-juosten huiskijalta! :D

Tämän jälkeen hain Seran kentälle ja otettiin kontakteja Mirandan ja Ekan kanssa. Kontaktit on ollu vähän vaihtelevat kun ollaan niitä alennetulla keinulla harjoiteltu. Kun laatikon avulla treenaaminen ei se meidän juttu ole. (Liikkuvia ja epävakaita, ei kiva! -Sera) Vaihdoin kontaktiharjotukset kentällä alennetulta keinulta A:lle ja johan alko heti näyttää paremmalta. Selvempi kulma ilmeiseti helpotti asiaa! Tässä alkoi itse tarjoamaankin, kun saatiin kerta heitolta se haettu asia sinne pikkuketun nuppiin!

©Miranda
Keinun  paukkumista totuteltiin taas ja kun Sera ei näyttänyt välittävän siitä mitään vaikka vieressä pönöttikin niin harjoiteltiin sitten sitä keinahdusta. Alkuun oli aika epävarma ja vähän pelokas kun alkoi keinahtamaan. Mutta kun Miranda piti keinahduksen tasasena ja rauhallisena ei se ollutkaan enään jännä ja uudestaan teki ihan mielellään. Pari kertaa otettiin myös ilman Mirandaa ja nekin meni hyvin joten jätettiin siihen, ja asiat hautumaan pikkuketulle.

Sitten olikin Riemun vuoro. Riemun kanssa alkuun vaan leikittiin kentällä ja haisteltiin esteitä, pikkuhiljaa juostiin jo niiden läpi ja vähän tehtiin siivekkeiden kiertoja. Pikkasen pääsi pikkukettu jr. kontaktienkin maailmaan. Fiksu likka kun ei monesti tarvinnu avustaa kun jo hahmotti sen että etutassut maahan, ja takatassut sellaselle hassuntuntuselle jutulle mitä vasten piti eka kiehnätä ja piehtaroida!
Hienosti pikkukettu jr. teki! Vaikka ei ihan ymmärtänytkään että onkos sillä väliä että miten päin siinä pönöttää kontaktia tehdessä. Välillä oli nassu kohti itää, länttä ja pohjosta! 
© Miranda

Tämän jälkeen junnu pääsi aidan viereen vetämään päikyt ja vanhempi pääsi tekemään helppoa putkihyppyhyppyputkiputkihyppyhyppy-rataa. Joka nyt sujuikin niin kuin piti. Pari malttialoitusta ja pari vauhdista lähtöä. Sitten siirryttiin viimetreenien murheenkryyniin eli minun valssausharjoitukseen kun vauhdin määrää ferrari. Jippii! Alkuun ei taas luonnistunut kun en vaan millääään ehtinyt! Sitten alko sujumaan, mutta ei vieläkään oikeen tajua palkkaantua muilta, vaikka tuttu Miranda sitä lelua siellä piti. Toisen pitää aika kauan lelua heilutella ennenkun tajuaa saavansa sen.

Pari kertaa kokeilin palkkaamalla ite ja siinä ei sitten mitään valitettavaa. Kertakaikkiaan nappiin. Ja itsekkin ehdin hyvin ohjata ja sipsutella eteenpäin jalkojen sekoamatta. Mutta nyt kaipaisinkin vinkkejä siihen että miten sen Seran saísi palkkautumaan paremmin muilta?
Ollaan jo treenattu sitä että leikkii vain muiden kanssa leluilla, vieraiden ja vähän tutumpienkin kanssa. Sekä ihan äitini kanssa. Mutta ei.
Saattaa leikki tilanteessa leikkiä, mutta kun pitäisi palkata radalla, niin ei tajua. Odottaa vaan multa sitä palkkaa.

©Miranda

Torstaina olisi pitänyt ohjattuihin treeneihin mennä, mutta täällä Pakkalassa ukkosti 15 aikaan niin pahasti että koin paremmaksi olla menemättä. Ulkona käydessä yhtäkkiä  pamahti niin lujaa että itseltäkin meinasi kuulo mennä ja Sera säikähti oiken pahasti ja illalla empi vähän ulostuloa. Se ei ole ennen ukkosta säikkynyt, mutta ei ennen ole kyllä näin kovaa jytissytkään.

Tänään käytiin Riemun ja äitini kanssa Puotiharjun M&M:ssä penturiennoilla. Missä päästiinkin testaamaan erilaisia leluja ja älypelejä koirille. Mukaan saatiin myös maistiais pussi Pure Natural Adult chickeniä. Se olikin mukava yllätys kun olen ajatellut siirtyä Seran kanssa kala ruokaan minun muuttaessa kotoa pian pois. (Tällähetkellä kun sapuskana J&V kun on vehnätön ja ei sisällä kalaa eikä kalaöljyjä tms. Äitini siis niin allerginen kalalle, ettei sitä voi edes olla edes hippua koiran ruoassa.)

Joten kokemuksia ko. ruoasta ja merkistä ylipäätään otetaan mielellään! Myöskin muista hyviksi koetuista ruoista! Itse olen pääasiassa tuosta Pure Naturalista ja uudesta Barking Heads- merkistä kiinnostunut! Ja meillähän menee kaikki 50/50 tyylillä eli puolet napua, puolet lihaa ja luita. Koska pakkanen ei anna koko barffaukselle vielä periksi.

Lelu 1 ja iiihana heilahtanut kuva!
Lelu 2

Lelu 3

Nämä kolme oli meidän suosikkeja, kuvan eka lelu sai Riemun tekemään hyvin töitä herkkujen eteen. Vaikka pikkukoiralla olikin hieman vaikeuksia alkuun tajuta kielellä niitä namuja liikutella.
Toka lelu oli herrrkullinen! Olisi hyvä ajanviete kotiin varsinkin Seralle, kun sillä tuo lelu kestäisi. Sisällä siis jotain kana 'luuta' jota ei ihan heppoisesti lähtenyt.
Kolmas koirien älylelu oli Riemusta raivostuttava. Monesti pyllähti viereen pyllylleen ja tuijotti minulta apua. Loppujen lopuksi saikun saikin namit talteen!

Lisäksi siellä oli pentujen esterata, missä piti 'pöydän' yli kiivetä, putki, ja pujottelurata. Riemu suoritui taitavasti. :)

Tää on ihan tuttuu hommaa! T. Riemu  Kuvat © Äiti


Tehtävänä oli kerätä pujotteluradalla myös tötsien viereiset namit talteen!


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Satua sadun perään

Torstaina hurautettiin treeneihin, otin Riemun mukaan harjoittelemaan jo pienestä pitäen seinässä odottamista ym. tutustuttiin ja harjoiteltiin myös pienen kanssa putkea. Oli muuten hieno likka kunhan alkujännitykset voitti!
Seran kanssa treenailtiin kontakteja puomilla, käden sennon vaikutusta etäisyyteen, kesken radan haltuunottoa, sekä kujakeppejä jotka neidiltä meni vähän ohi.
Kontaktit alkaa olee ihan jees, sais vaan alkaa ite tarjoomaan niitä! Paikka alkaa ole aika hyvä, ja nokka maassa. Naksuttelu silti jatkukoon.
Kujakepeissä neiti ei ees älynnyt että ne liittyy siihen hommaan jotenkin, luuli että palkka tulee siitä kun vaan juoksee eteenpäi, väliä sitten mistä kohtaa!
Treenattiin myös kaarrehyppyjä 5:llä hypyllä ja niissä nyt ei mitään ongelmaa. Tai pieni ongelma niissökin on niinkuin kaikissa muissakin, eli se kuinka tuo aina kysyy sen luvan. Eli jos lupaa ei ajoissa tule niin ei hyppää. Joten siihen lisää varmuutta ja lisää itsehakeutumista kaikille esteille!


Tehtiin myös tälläistä pätkää, jossa Sera kyllä loisti kun itse töppäilin valssin kanssa. Tai alkuun en edes ehtinyt ekalle rastille kunnolla neitiä ohjaamaan 2. hypylle.  Kun 2. hyppy alko sujumaan itseltäni, alkoikin valssaus kolmoselle tuottamaan ongelmia, jalat kun toimi niin kädet sekos ja sitä rataa. :D Tosi hyvä koordinaatiokyky mulla! Ja kun valssi alko pikkuhiljaa käsienkin kanssa toimimaan mulla, niin jotenkin luulin, että mun ei pidäkkään valssista pyörähtää tolle toiselle rastille, vaan sen sijaan jatkoin suoraan kokoajan juosten Seran linjalle. No, kun koutsi kysy et miks mä sinne juoksen ku se on vaikeempaa ja ei oo pakko, niin alkohan se sit sujumaan. :D
Serallakin nyt jo hyvä motivaatio treenaamiseen, ei oo enään niin yli- tai alivireinen! Malttaa lähdöissäkin olla varastamatta!

Väsyneet autoilija reenien jälkeen!

Treenien jälkeen hurautettiin vielä hakemaan Joonas taas viikonlopuksi tänne minun ja Seran hellyyden kohteeksi! Riemukin muisti et täähän oli tää kiva tyyppi! Oli kuulemma likka kasvanut. :D
 Perjantaina lähdettiinkin Joonaksen ja Seran kanssa siskolleni  Juhannuksen viettoon hänen ja pienen  Leevi-jäbän seuraksi, grillin ja kivinokan kokon merkeissä! Serakin pääsi luvan kanssa nukkumaan sohvalla, sängyssä tai Leevin vieressä. Lauantaina kun tokenimme aamutokkurasta lenkkeilimme, söimme eilisiä tähteitä, niin päätimme lähteä vielä Korkeasaareen! Sera jäi kiltisti siskolleni odottamaan.
Palatessamme n. 3h jälkeen, olin positiivisesti yllättynyt ettei Sera ollut tuhonnut Leevin pehmoleluja yhtään, vaikka niitä siellä levällään olikin. Tuo kun kotona ne teurastaa heti!

Sai sekin vähän herkkuja, tässä vasta alkupala.
 

Ihmisten ateria, nam!


Riemukin on kasvanut oikeasti hiiiiirmuisesti! Eilen kävimme hakemassa vikat rokotuksetkin! Se on vaan niin nätti tyttö! Saas nähä minkälainen hurmuri tuo vielä aikuisena, kröhöm siis isona on. Tollerit kun ei vissiin koskaan aikuistu..
Riemu on nyt n. viikon ontunut sillontällön oikeaa etutassuaan, mutta veikkailtiin että on vain kasvukipuja. Eilen ell. oli samaa mieltä ja/tai että vaan vähän venähtänyt tms. kun kuitenkin noiden isojen kanssa temuaa päivittäin!
Pitää nyt tarkkailla jos alkaa kipuilemaan niin sitten jatkotutkimuksiin.

Pieni jo 16vko ♥

 

 
Tänään käytiin pitkästä aikaa Näksän kanssa tottistelemassa tossa nurmella ja on se vaan niin. ♥ Toisella oli kunnolla motivaatiotakin kun ei ole pitkään aikaan tehty mitään. Seuruukin oli oikein nättiä, oikea paikka ja ei edes poikittanut yhtään. Paikkamakuu nyt oli vähän turhaakin mukana, sen se nyt osaa vaikka unissaan. Olin n. 1,5min piilossa ja ei mitään probleemaa. Jäävät jees, vähän steppaili, mutta ei pahemmin.

Ja pyöräytimpä pari naruleluakin!


torstai 12. kesäkuuta 2014

Elämää pakko-oireisen koiran kanssa

Mulla oli parin viikon treeni kertomus teille tulossa, mutta uusimman koiramme-lehden tultua ja taas pari artikkelia viisaampana ajattelin jakaa omat kokemukseni koiran pakko-oireista.

Aihe on monelle koiranomistajalle täysin tuntematon, niin myös monelle pakko-oireisen koiran omistajallekkin. Mitä nämä koirien pakko-oireet ovat tai mistä ne johtuvat? Niitä on monia, kuten ihmisillä ja mistä ne sitten tulevat ei sitäkään täysin tiedetä.

No mitä nämä meidän pakko-oireet ovat?  Seralla on ollut aivan pikkupennusta lähtien pakonomainen tarve tyhjentää vesikippo. Vaikka olisi juuri vetässyt 2litraa vettä, niin kupin uudelleen täyttäessä se on ollut sekunnissa taas tyhjä.

Seran ollessa pikkupentu en sitä monesti huomannut, vaan aina tyhjän vesikipon nähdessä ajattelin olleeni huolimaton ja laittaneen liian vähän siihen vettä, tai vaihtoehtoisesti liian harvoin. En myöskään osannut kiinnittää siihen huomiota että vesikuppi oli kokoajan tyhjä. Siihen aikaan kun meillä koiria oli neljä (2x chihu, labbis, Sera), ajattelin vain että se hurahtaa nopeaan. Samalla kun vielä tuskastelin Seran sisäsiisteydettömyyden kanssa, ei paljoa kokoajan tyhjä vesikuppi mietityttänyt. Ei ihme että pissoja löytyy kokoajan sisältä jos vesikuppi litkittiin aina heti tyhjäksi, vaikka useasti pihalla käytiinkin.

Seran ollessa n. puolivuotias, huomasin sen jatkuvan juomisen tarpeen. Sitä ei voinut lopettaa vaikka jano ei enään olisi ollut, vaan kippo oli saatava tyhjäksi. Nesteen puutteestakaan se ei voinut johtua, koska tarjosin papanat aina imeytettynä ja pienessä vesitilkassa lilluen. Pari päivää kokeilin antaa ruuan kanssa enemmän nestettä, että josko se oikeasti saisi vaan liian vähän vettä, mutta tuloksetta. Sisäsiisteysin junnasi 10vkosen tasolla ja hermot rupesi palamaan. Kaiken lisäksi pentu kun oli vielä muutenkin iltaisin kovin rauhaton, näki, haukkui ja jahtasi mörköjä. Jota silloin luulin vain uhmaiän sivuoireeksi.

Loppujen lopuksi päädyin siihen että vesikuppia ei voi enään pitää lattialla. Juotavaa tarjottiin parin tunnin välein ja sisäsiisteyskin alkoi edistymään, pakonomainen vedenjuonti ei.
Seran ollessa reilu vuotias, aloin eri tavoilla treenaamaan juomattomuutta, vaikka kipossa olisikin vettä. Pääasiassa naksuttelemalla. Vettä tarjotessa hetken juonnin jälkeen pyysin Seralta kontaktia, ja aina sen saadessani palkkasin. Pikkuhiljaa kontakteista alkoi tulemaan pidempi kestosia, ja välillä se erehtyi ottamaan jopa askeleen suuntaani. Pois kipolta. Pari kertaa kun oli erehtynyt itse tulemaan poispäin kipolta kun kontaktia hain, rupesin kutsumaan Seraa luokseni kesken juonnin. Pian se alkoi 'säästämään vettä myös muille, eli kävi itse juomassa vähän, tuli minun luokseni ja päästi muut sillä välin juomaan. Tämän jälkeen kyllä jos et ehtinyt kuppia ottaa pois, niin neiti meni sitten 'ylimääräiset' tyhjentämään.

Tästä myös alotin naksuttelun, eli kun oli lähdössä 'ylimääräisiä' kiposta tyhjentämään, pyysin kontaktia ja pikuhiljaa myöstulemaan luokse aina parin lipasun jälkeen. Se alkoikin toimimaan, ja vesikippo sai olla rauhassa niin kauan kun joku/jotkut siinä lähistöllä ovat. Vieläkin vajaa 3 vuotiaana, jos yksin sen keittiöön jättää, niin vesikuppi on pian tyhjä. Minun/muiden lähellä ollessa saa vesikuppi olla rauhassa.

Ei tuo ole koskaan onneksi hirveästi elämääme haitannut, pentuaikana tosin sisäsiisteyttä viivästytti. Mutta asian tajutessani sekin alkoi onnistumaan.

Toinen Seran 'pakko-oire' on mörköjahti. En aivan 100% varma sen pakko-oireisuudesta ole, mutta melkein. Mörköjahdin alkaessa se siis jahtaa näkymättömiä mörköjä sisällä kuin ulkona. Seran ollessa 6kk-1v mörköjä oli aina iltaisin pihalla, mitä piti sisällä haukua. Se menikin murkkuiän mukana pois.
N. 2vuotiaana se tuli Seralle takaisin, nyt vain möröt tulivat myös sisälle. Mörköjä nähdessään sen silmät lasittuu, ja koira ei ole kovin vastaanottavainen. Se kuulee, muttei reagoi. Mörköjä näkyy ikkunoissa, peileissä, välillä jopa nurkissa ja sänkyjen alla. Niitä haukutaan ja jahdataan. Tila laukeaa vasta kun joku kongreettisesti rauhoittaa sitä. Silloinkin valppaus on katossa.

Pakko-oireeksi lukisin tuon myös siksi, että Seralla on myös sitten näitä 'pikkumörköjä', mitä pöhissään ja vähän kävellään taloa ympäri. Lievempien oireiden lisäksi eroa möröillä ja pikkumöröillä on se että kun pikkumörköjä näkyy, Sera kykenee rauhoittumaan itse täysin, ja kuuntelee kutsuja ja komentoja täysin normaalisti.

Myöskin jos tänään on ollut mörköjahtia, niin illalla kaikkien käydessä nukkumaan, tuo valvoo ja vahtii niin kauan kunnes meistä viimeinenkin nukkuu. Eikä käy nukkumaan ennen kuin varmasti kaikki nukkuvat. Kun normaalisti se menee omia aikojaan sängyn alle tyytyväisenä nukkumaan.

Vaikka tämän kyseisen yksilön kanssa on ollut välillä ties mitä vaikeuksia ja ongelmia, niin on se silti vain ihan ykkönen.
Ykköstyttö. ♥

Jos omalta taikka tutun koiralta löytyy jotain vastaavaa, olisin erittäin onnellinen jos joku jakaisi tarinansa meidän kanssa! :)