Koulutus pidettiin KAT-tilassa tuusulassa, meidän osalta päivä alkoi klo 13 breeffauksella ja parijaolla, mutta aamuryhmällä se oli alkanut jo klo 8.
Iltapäiväryhmässä oli aloittelevia möllikoirakoita ja meidän lisäksi yksi 3lk koirakko. Meidät osaavammat laitettiin pariksi ja viimoisiksi treenivuorolle. Treenit oli jaettu 10min pätkiin ja niin että parit treenasivat vuorotellen, ensin toinen 10min sitten toinen 10min ja niin edelleen..
Me tehtiin Seran kanssa tälläistä pätkää, ainut muutos oli että jätettiin rengas pois. Siinä on ollut nyt pientä ongelmaa ja en halunnut sitä alkaa käymään tuolla läpi.
Mielestäni suoriuduttiin Seran kanssa kunnialla valkusta läpi, ottaen huomioon että takana oli kaksi huonosti nukutuua yötä ja yli 12h muutopäivä. Ja Seralle hieman stressaava vanha kotiympäristö.
Seralla oli selvästi putkirallipäivä, paitsi silloin kun sinne putkeen olisi nimenomaan pitänyt mennä..
Meille myös selvisi että Seran korvissa estekäskyt on sille ilmaa ja menee puhtaasti sinne minne ohjataan! Ville pisti meidät nimittäin lähettämään koiria putkeen ilman että hiuskarvakaan liikahti ja Sera ei reagoinut käskyyn mitenkään, siitä oikein näki ettei sillä ole mitään hajua mitä se tarkottaa.
Ville nauroikin että liikutappa sormea sentti putkeen päin kun käsket niin hän on varma että Sera sujahtaa sinne kun rasvattu salama, ja niinhän siinä kävikin! Eli nyt treeniin sanallisten ohjausten vahvistus, saatais edes joku haju niihin. :D Olen kyllä aina tiennyt että Sera kuuntelee 10000 krt paremmin käsi ja kehokäskyjä kuin sanallisia.
Suurempia ongelmia meillä ei ollut missään muualla kuin 8-9-10 välistävedoissa. Itse olin epävarma ja ohjasin aivan liian läheltä esteitä, mikä myös heijastui Seraan. Sera tuli myös tossa normaalia huonommin ohjauksiini joten kokeiltiin muutamaa muutakin tapaa. Ohjauksien nimiä en tiedä enkä muista, oon niissä ihan totaali surkea.. Saatiin pidemmän hinkkauksen jälkeen pätkä toimimaan, mutta selvästi väsymys alkoi paistaa meistä molemmista.
Muutama pikku virhe oli esteillä 17 ja 18. 17 piti ihan kunnolla vetää Seraa tai meni ohitse, ja 18 toista ohjaukseen piti ottaa vastakäsi kun putki houkutteli kokoajan niin pahasti vaikka olinkin sitä peittämässä. Videopätkiäkin olisi, mutta niitä on nyt niiiin monta pätkää että en vain jaksa ruveta niitä editoimaan yhteen.
Nätit ilmat on suosinut meitä ja ollaan käyty paljon lenkkeilemässä ystäväni ja tämän enkkusprinkkunartun kanssa ja tietty agilityahllilla. Kävin myös hakemassa Blägin kyläilemään äidiltäni tänne.
Kaupungin vaihtuessa myös seura vaihtui, eli meidät löytää jatkossa Riihimäen Agility Ry:n jäsenistöstä.
Ollaan aloitettu Seralle keppien treenaminen alusta nyt kun on mahdollisuus käydä treenaamassa intensiivisemmin. Seran kepit oli ihan ok, mutta se ei riitä. Haluan sille itsevarmat ja nopeat kepit mitkä voi hakea vaikka kuusta. Joten uutena metodina meillä on 2x2. Sera on hiffannut idean todella hyvin, paljon paremmin kuin ajattelin. Kaikki on siis tehty ihan tarjoamalla, mä en tehnyt alunperin oikeasti mitään muuta kun pyörinyt itseni ympäri ja heitellyt nakkia, mutta piru! Sehän toimii!
Yhdestä portista kahteen porttiin siirryttiin todella vikkelään, täytyy vaan todeta että tuo yllättää uudestaan ja uudestaan älykkyydellään. En nyt tiedä onko se sitten hyvä juttu vai ei, nimittäin kimppatreenikaverit on sitä mieltä että kisauran korkkaus ois sitten RimAn omissa kisoissa 9.4...
Meidän keinukin alkaa näyttämään pikkuhiljaa hyvältä ja kontaktitkin parantuu kokoajan.. Mitä mä kohta enää käytän tekosyynä ettei voida kisata...?!
Blägi juoksee ja on kovin väsynyt siksi joten ei päässyt nyt tälläkertaa hallille mukaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla neiti olisi pirteämpi.
On ollut mahtavaa kun ollaan päästy sen kanssa tottistelemaan nyt urakalla ja varsinkin kun meillä on mahtava tottiskenttä ihan tuossa pihan vieressä! Ehkä me päästään ALO-luokkakin korkkaamaan nyt kun on mahdollista treenata vähän useammin.
Muuten mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut, säät on suosinut joten ulkoiltu ollaan paljon. Itse kävin koko viikonlopun talkoilemassa RimAn kisoissa ja vuosikokouksessa pyörähtämässä ja viemässä asioita eteenpäin. Niin ja allekirjoittaneen suurin agility saavutuskin tähän mennessä!
Olen nimittäin nykyään RimAn uusi kouluttaja. Hieman isot saappaat lykättiin mutta yritän parhaani mukaan täyttää ne! Ryhmänä toimii meidän pikkuhuiput eli junnut. Kevät mennään vielä vanhan kouluttajan kanssa yhdessä, mutta kesällä mun pitäis olla ihan pätevä siihen hommaan.(allekirjoittaneen oma epäilys tässä.. :D) Kevään aikana pitäisi käydä myös koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssi.
Täytyy kyllä sanoa että hienoa miten minuun uskotaan ja annetaan tälläinen mahdollisuus! Eihän sitä voi koskaan oppiakkaan jos ei saa yrittä!
Omakuntokuuri on myös alkanut ja vihdoin saatu astmakontrolliin aika, (mikö oli Itä-Suomessa sula mahottomuus..) pistetään tropit kohilleen niin loppuu turha kortisoonin käyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti