Home sweet home

Huhhuh, nyt on taas urakka pulkassa. 15h, yli 600km ja 4 kerrosta. Ei tee mieli muuttaa ihan heti uudestaan.. :D Ei sillä että olen vain päivä päivältä rakastunut tähän asuntoon vain enemmän! Stressi alkaa pikkuhiljaa hävitä ja sopivasti pieni flunssa tekee tuloaan, näinköhän tuo stressi piti sen poissa..

Itä-Suomi ja Imatra jäi taakse, virtaava vesi ja karjalan kangasmetsät vaihtui hämeen soiseen peltomaisemaan. Palasimme tuttuun kaupunkiin, lapsuuteni maisemiin Riihimäelle. Serakin on aiemmin saanut pieniä maistiaisia paikasta mm. viime hiihtolomavierailulla ja näyttelyssä kesällä.

Kotimmekin alkaa pikkuhiljaa nöyttämään meidänlaiselta, vähän vielä tavarat etsivät paikkojaan ja uusia tulee kunhan sopivia löytyy. Vielä puuttuu uusi sohva, ruokailusetti, lipasto eteiseen ja muutama matto. Ja tietty jotain pientä ihanaa tilpehööriä!
Asunnosta tekee myös mahtavan se että minulla on vihdoin pesukoneen paikka! Luksusta! Ei tarvitse aina lähteä alas pesutupaan (varaamaan ja sitten) pesemään, ja saa heti koneen pyörimään jos tulee jotakin akuuttia.

Keittiö tässä on suhteellisen pieni, mutta onneksi olkkari on niin tilava ja fiksun mallinen että tänne sopii todella hyvin sohva ja ruokailusetti eikä tila tule näyttämään siltikään tönköltä.
Vaatehuone on todella tilava, tällä hetkellä sieltä on yksi hylly pistetty nippuun mutta kunhan jaksan ja ehdin kasata sen niin siellä on vielä enemmän säilytystilaa. Kylppäri on juuri sopivan kokoinen ja sielläkin on fiksu järjestys, joten pieni tilaihme tämä asunto kyllä on!

Kovin keskeneräinen tämä vielä on mutta tässä vähän suuntaa antavia kuvia meidän kodista. ♥

1. Makkaria 2. Eteinen olkarista päin, oikealta tullaan sisään ja päädystä vaatehuoneeseen. 3. Olkkaria eteisestä päin. 4. Olkkarin ulkoseinä (vastp. sohvaa) 5. Eteisen käytävän ja keitiön väliseinä. 6. Keittiö

Elämä täällä on rysähtänyt vauhdilla käyntiin, kahteen päivään on mahtunut jo intenssiivistä agility treeniä, uusia koirakavereita ja lenkkimaastoja. Tänään mm. kävimme etsimässä Hämeenlinnasta hylätyn mäkihyppytornin muutaman ystäväni kanssa ja lenkkeilimme koirien kanssa sen juurella.
Ylhäältä mäeltä avautui mahtavat maisemat kaupungin ylle, valot loistivat pimeässä. Seuranamme olivat vain rohkeimmat hiihtäjät pimeillä laduilla hyppytornin ympärillä.

Ennen muuttoa majailessamme vielä äitini luona Vantaalla käytiin Nooran ja lauman kanssa lenkkeilemässä, tai no oikeastaan puistoilemassa! Hypättiin Seran kanssa bussiin ja hurautettiin sillä Selloon missä Noora meitä odottikin, hypättiin siitä sitten auton kyytiin ja hurautettiin Topparoikan koirapuistoon, missä ei meidän lisäksi ollutkaan muita kuin nuori sakumix omistajineen. Serakin nautti kun pääsi vähän riekkumaan pitkästä aikaa ja samalla sai myös omaa aikaa miun kanssa.
Kovin nätisti kaikki tulivat toimeen ja Serakin sieti yllättävän hyvin poikia vaikka ne olivatkin nenujensa kanssa vähän väliä neidin pyllyssä, Sera kun suhteellisen helposti kertoo milloin raja menee yli, mutta nyt antoi poikien kyllä ylittää tuon rajan reippaasti ja useammankin kerran!

Olihan tuo myös oma pöhkö itsensä, juoksutti kaikkia ympäri ämpäri puistoa pää viidentenä jalkana, metsästi ja tuhosi keppejä kasapäin ja juoksutti niiden kanssa vielä vähän lisää muita.
Puistoilun jälkeen käytiin hetki pyörähtämässä Nooralla kotona ja sen jälkeen suunnattiin Nooran, Renen ja Riimin agility treenejä kohti kun lupasin lähteä ne kuvaamaan!
Sen jälkeen käytiin sitte hieman läskeilemässä Hesburgerissa ja suunnattiin hakemaan minun tämän uuden kodin avaimia!         Sen jälkeen olikin hyvä suunnata kotia, suihkuun ja petiin. Oli väsynyttä koiraa ja omistajaa, ja vielä viikon suurin koitos oli edessä.