Kauan se kestikin..

Juuri kun aloin itsekkin innostua niistä aiemmin mainituista RimA:n kisoista meille tuli totaali tauko treenaamiseen ainakin 3 viikoksi, ellei pidemmäksikin ajaksi.

Lauantai päivä oli aivan normaali, herättiin rauhassa join kupin pari kahvia ja lähettiin tyttöjen kanssa aamulenkille.

Lenkiltä kun palattiin aloin tehdä ns. viikko tarkastusta koirille, tsekkasin simmut ettei turhia rähmi, että onko korvat puhtaat ja onko hampaissa hammaskiveä. No eipä ollut mutta hajonnut yläetuhammas kylläkin! (202)

Ensimmäinen hammasvahinko meille, laittelinkin facebookkiin kyselyä että näinköhän joutus koko hampaan poistamaan vaiko vaan lohjenneen osan ja vastaukseksi tulikin mitä veikkasin, saisi lähteä koko hammas. Eipä siinä olisi mitään järkeä ollutkaan sitä tynkää säästää..

Koska hampaassa ei ollut vielä ydintä näkyvissä päätin että saisi odottaa poisto sitten maanantaihin ellei mitään tässä kahden päivän aikana kävisi..

Maanantaina meillä oli aika Eläinlääkäriasema Helmeen mikä sijaitsi ihanasti niinkin lähellä meitä kuin Tervakoskella. Etäisyys ei ollutkyllä kriteeri, toisin kuin se että siellä oli tuttu ja luotettava ell. jolta saatiin hyvät kotihoito ohjeet jo laittaessani tuon kuvan facebookkiin. Oli itselläkin luottavaisempi mieli jättää Sera leikkauspöydälle kun tiesi että on hyvissä käsissä. Esirauhotus tepsi niin hyvin että ei raukka edes huomannut kun tuli aika lähteä.

Leikkaus oli mennyt muuten hyvin, mutta kesken kaiken sain puhelun että ell. Laura oli löytänyt toisenkin katkenneen hampaan joka vaatisi poistoa. Hoitaja sitten puhelimessa kysyi että poistetaanko se samalla nukutuksella. Vai haluanko hoitaa eri kerralla.
Toinenkin hammas poistettiin sitten samalla tottakai, ei toisessa turhassa leikkauksessa ole mitään järkeä kun sen voi poistaa nyt samalla.
Muuten leikkaus meni kuulemma hyvin ja Sera virkosikin nukutuksesta aika nopsaan. Oli todella raastavaa täytellä papereita ja maksaa lysti siinä tiskillä kun toinen vinkui rauhattomana heräämössä. Pieni paniikki oli kuulemma iskenyt kun oli vähän paremmin virronnut.

Pieni paniikki hälveni heti kun ovi aukesi ja pieni potilas käpötteli suoraan syliin. ♥

Lempipaikka. ♥

Autosta kotiin kävellessä potilasta ei liikauttanut edes 1,5m päässä olevat harakat jotka olisi ennen saanut lähtöpassit jo paljon kauempaa. Kotona kettu laahusti väsyneenä omalle lempipaikalleen lepäämään. Ja monta tuntia nukkuikin rauhallisesti.

Illalla alkoi jo selvästi tulemaan nälkä kun paikaltaan tuli keittiöön katselemaan kun laittelin itselleni iltapalaa, Blägin syödessä pari tuntia aiemmin ei ollut korvaansakkaan lotkauttanut.

Hieman hissukseen lihaliemen ja nutriplussan sekoitus hävisi kulhosta, mutta hävisi kuitenkin.

Sen jälkeen käytiin ihan kahdestaan kävelemässä ja nuuskimassa tämän päivän hajuja. Sen jälkeen olikin Seran hyvä jatkaa lepäämistä.

Kovin ruman näköiset haavat jäi suuhun mutta toivotaan että paranisi nopeaan.
Mitään hajua mulla ei ole missä noi hampaat on menny rikki, leikkauksessa löytynyt hammas on kuulemma ollut poikki jo pidempään.

Nyt pidetään peukkuja vaan että paranis nopeaan ja päästäisiin jatkamaan normaalia arkea mahollisimman pian.
Suurin 'vaikeus' tässä on se että ulkona tuota saa vahtia herkeämättä ettei vaan ota suuhunsa mitään. Sera kun rakastaa kaaaaaiken maailman keppejä ja risuja sekä näin talvisin lumen ja jääkökkareiden syömistä ja repimistä..

Kuonokoppaa en haluaisi lähteä ostamaan, mutta saa nähdä kaikuuko kuuroille korville käskyt kun kettu virkistyy tuosta.



Tämä päivä on mennyt vielä pääosin nukkuessa, pienen lenkin Sera jaksoi tehdä mutta siitä suunnattiin suoraan takaisin unten maille.. Lihaliemi ja Nutriplus maistui tänäänkin, kuppi tyhjeni ehkä jopa aavistuksen nopemmin kuin eilen. Eikä olla enään niin tokkurassa, väsyneitä kylläkin!