Aihe on monelle koiranomistajalle täysin tuntematon, niin myös monelle pakko-oireisen koiran omistajallekkin. Mitä nämä koirien pakko-oireet ovat tai mistä ne johtuvat? Niitä on monia, kuten ihmisillä ja mistä ne sitten tulevat ei sitäkään täysin tiedetä.
No mitä nämä meidän pakko-oireet ovat? Seralla on ollut aivan pikkupennusta lähtien pakonomainen tarve tyhjentää vesikippo. Vaikka olisi juuri vetässyt 2litraa vettä, niin kupin uudelleen täyttäessä se on ollut sekunnissa taas tyhjä.
Seran ollessa pikkupentu en sitä monesti huomannut, vaan aina tyhjän vesikipon nähdessä ajattelin olleeni huolimaton ja laittaneen liian vähän siihen vettä, tai vaihtoehtoisesti liian harvoin. En myöskään osannut kiinnittää siihen huomiota että vesikuppi oli kokoajan tyhjä. Siihen aikaan kun meillä koiria oli neljä (2x chihu, labbis, Sera), ajattelin vain että se hurahtaa nopeaan. Samalla kun vielä tuskastelin Seran sisäsiisteydettömyyden kanssa, ei paljoa kokoajan tyhjä vesikuppi mietityttänyt. Ei ihme että pissoja löytyy kokoajan sisältä jos vesikuppi litkittiin aina heti tyhjäksi, vaikka useasti pihalla käytiinkin.
Seran ollessa n. puolivuotias, huomasin sen jatkuvan juomisen tarpeen. Sitä ei voinut lopettaa vaikka jano ei enään olisi ollut, vaan kippo oli saatava tyhjäksi. Nesteen puutteestakaan se ei voinut johtua, koska tarjosin papanat aina imeytettynä ja pienessä vesitilkassa lilluen. Pari päivää kokeilin antaa ruuan kanssa enemmän nestettä, että josko se oikeasti saisi vaan liian vähän vettä, mutta tuloksetta. Sisäsiisteysin junnasi 10vkosen tasolla ja hermot rupesi palamaan. Kaiken lisäksi pentu kun oli vielä muutenkin iltaisin kovin rauhaton, näki, haukkui ja jahtasi mörköjä. Jota silloin luulin vain uhmaiän sivuoireeksi.
Loppujen lopuksi päädyin siihen että vesikuppia ei voi enään pitää lattialla. Juotavaa tarjottiin parin tunnin välein ja sisäsiisteyskin alkoi edistymään, pakonomainen vedenjuonti ei.
Seran ollessa reilu vuotias, aloin eri tavoilla treenaamaan juomattomuutta, vaikka kipossa olisikin vettä. Pääasiassa naksuttelemalla. Vettä tarjotessa hetken juonnin jälkeen pyysin Seralta kontaktia, ja aina sen saadessani palkkasin. Pikkuhiljaa kontakteista alkoi tulemaan pidempi kestosia, ja välillä se erehtyi ottamaan jopa askeleen suuntaani. Pois kipolta. Pari kertaa kun oli erehtynyt itse tulemaan poispäin kipolta kun kontaktia hain, rupesin kutsumaan Seraa luokseni kesken juonnin. Pian se alkoi 'säästämään vettä myös muille, eli kävi itse juomassa vähän, tuli minun luokseni ja päästi muut sillä välin juomaan. Tämän jälkeen kyllä jos et ehtinyt kuppia ottaa pois, niin neiti meni sitten 'ylimääräiset' tyhjentämään.
Tästä myös alotin naksuttelun, eli kun oli lähdössä 'ylimääräisiä' kiposta tyhjentämään, pyysin kontaktia ja pikuhiljaa myöstulemaan luokse aina parin lipasun jälkeen. Se alkoikin toimimaan, ja vesikippo sai olla rauhassa niin kauan kun joku/jotkut siinä lähistöllä ovat. Vieläkin vajaa 3 vuotiaana, jos yksin sen keittiöön jättää, niin vesikuppi on pian tyhjä. Minun/muiden lähellä ollessa saa vesikuppi olla rauhassa.
Ei tuo ole koskaan onneksi hirveästi elämääme haitannut, pentuaikana tosin sisäsiisteyttä viivästytti. Mutta asian tajutessani sekin alkoi onnistumaan.
Toinen Seran 'pakko-oire' on mörköjahti. En aivan 100% varma sen pakko-oireisuudesta ole, mutta melkein. Mörköjahdin alkaessa se siis jahtaa näkymättömiä mörköjä sisällä kuin ulkona. Seran ollessa 6kk-1v mörköjä oli aina iltaisin pihalla, mitä piti sisällä haukua. Se menikin murkkuiän mukana pois.
N. 2vuotiaana se tuli Seralle takaisin, nyt vain möröt tulivat myös sisälle. Mörköjä nähdessään sen silmät lasittuu, ja koira ei ole kovin vastaanottavainen. Se kuulee, muttei reagoi. Mörköjä näkyy ikkunoissa, peileissä, välillä jopa nurkissa ja sänkyjen alla. Niitä haukutaan ja jahdataan. Tila laukeaa vasta kun joku kongreettisesti rauhoittaa sitä. Silloinkin valppaus on katossa.
Pakko-oireeksi lukisin tuon myös siksi, että Seralla on myös sitten näitä 'pikkumörköjä', mitä pöhissään ja vähän kävellään taloa ympäri. Lievempien oireiden lisäksi eroa möröillä ja pikkumöröillä on se että kun pikkumörköjä näkyy, Sera kykenee rauhoittumaan itse täysin, ja kuuntelee kutsuja ja komentoja täysin normaalisti.
Myöskin jos tänään on ollut mörköjahtia, niin illalla kaikkien käydessä nukkumaan, tuo valvoo ja vahtii niin kauan kunnes meistä viimeinenkin nukkuu. Eikä käy nukkumaan ennen kuin varmasti kaikki nukkuvat. Kun normaalisti se menee omia aikojaan sängyn alle tyytyväisenä nukkumaan.
Vaikka tämän kyseisen yksilön kanssa on ollut välillä ties mitä vaikeuksia ja ongelmia, niin on se silti vain ihan ykkönen.
 |
| Ykköstyttö. ♥ |
Jos omalta taikka tutun koiralta löytyy jotain vastaavaa, olisin erittäin onnellinen jos joku jakaisi tarinansa meidän kanssa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti