Ensimmäinen viikko on mennyt aika rattoisasti koko porukan kanssa. Riemu on valloittanut jokaisen vieraan sydämet, ja vähintäänkin myös rei'ittänyt sormet. On se kyllä mahti pentu, niin utelias ja rohkea. Ja tollerimaiseen tapaan myös hieman jääräpää, millään ei meinais uskoa että sormet, varpaat eikä huonekalut ei ole tehty rei'itettäviksi! Osaa pieni jo kohtuu hyvin nimensäkkin, tai siis. Silloin kun kuulee sen kaikelta muulta tohinalta. Luokse osataan tulla käskystä, ja vapaanakin mennään nätisti. Istumisen harjoittelu on vielä työn alla.
 |
| "Ai minäkö pätevä pentu?" |
Ihmisten sydänten lisäksi tuo on aika hyvin valloittanut jo myös Seran sydämmen, vaikka en todellakaan olisi uskonut että se tapahtuu noinkin nopeasti! Sera on ottanut pienen tosi nopeaan laumaan, jo kahden päivän jälkeen se leikki Riemun kanssa jo täydessä touhussa, toki Serallakin välillä menee hermot kun toinen roikkuu hännässä, korvissa ja perskarvoissa räkyttäen. Nätisti se sille silloin haukahtaa "Nyt loppu!".
Porukan viisasvanhus Blägi, ei oikein vielä tiedä mitä mieltä pienestä olla. Välillä leikkii innoissaan ja välillä luikkii karkuun kun Riemu saapuu lähelle. Loppujen lopuksi, aika nopeasti nuo on ottanut toisen 'omakseen', hyvä niin!
Eilen käytiin Seran kanssa enismmäisellä ohjatuissa agitreeneissä. Ohjelmaan kuului takaakiertojen, sylkkäreiden, poispäinkääntöjen, pussin ja putken opettelua.
Meille näistä tuttuja juttuja oli takaakierrot ja putki. Sylkkärin sain Seralle opetettua heti, vain muutamalla toistolla. Kunhan ensin itsekseni kuivaharjoittelin 15min pelkää askellusta. :D Takaakierrot olivat tuttua juttua ja siitä saatiinkin kehuja kuinka tuo nätisti irtoaa ja näpäkästi kiertää! Kotiläksyksi määrättiin tulla kentälle yksinään treenaamaan odottamista ja rauhoittautumista. Sen tiesinkin, Sera on niin kova ennakoimaan, no mutta lisää treeniä vaan!
Vaikka putken suulle pönöttämään vaan ja aina itse rauhallisuuden rauhoittuessa palkkaamaan. Sekä enemmän sekoitusta treeniin ettei tuo pääse ennakoimaan. Sekä ensi treenit on leluttomat, jos sillä saataisiin vähän kierroksia alemmas, vaikka tuo leluista parhaiten palkkautuukin, niin saa nyt sitten namit kelvata. Jos ei muuten niin masu tyhjänä treeneihin niin eiköhän uppoa! Positiivinen yllätys itselleni oli se ettei tuo huutanut kentänreunalla yksinään pönöttäen! Kerran pari haukahti ja piippasi, mutta 80% ajasta oli hiljaa! Wihiii!
Ensi viikolla nähdään sitten kuinka hyvin tuo kaiken muistaa ja miten kotona harjoittelussa ollaan saatu aikaiseksi.
Ja eilen tupsahti myös Leevi poika kylään viihdyttämään meitä oman riiviömme kanssa. Pikkuinen oli taas onnessaan kun 'auvoja' oli ympärillä. Sekä ihan paras juttu oli se kun Seralle heittää keppiä niin se juoksee hirmu kovaa sen perää ja tuo takaisin. Ja niin tietty, vielä parempaa on se kun saa Seran kanssa katsoa yhdessä muumeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti