Ei otsikkoa.

Ai näikö?

Seran saikku päättyi vihdoin ja viimein. Suu on kokonaan parantunut ja tikit sulaneet.
Käytiin keskiviikkona taas omatoimisesti hallilla treenailemassa. Sera oli yllättävän rauhallinen suhteessa siihen, kuinka paljon sillä oli virtaa loman jäljiltä. Korvatkin oli tällä kertaa suotu neidin päähän, eikä huudot siis kaikunu tyhjille korville.

Kontaktit oli päätreenissä nyt. A:lla paikka on jo todella varma eikä epäröi enään oikeastaan yhtään.
Puomella on pientä hätiköintiä, mikä näkyy pepun heilumisessa puolin jos toisin. Seran on myös selvästi vaikeampi erottaa mistä sitä palkkaa siinä saa, usein yrittää että on vain puolet varpaista maassa. Pikkuhiljaa alkaa puomikin olemaan varmempi Serasta. Selvästi ajatteli kovaan ääneen päässään, että mikä tässä nyt on niin ihmeellistä.

Tehtiin myös puomen alastulo lankulla juoksuja pöydältä. Olin alkuun aika varma, että Sera tulee läpi kuin ohjus, mutta aika hyvin se hiffasi. Pari kertaa jähmettyi keskelle lankkua mutta hetken mietiskeltyään haki kontaktille mistä tietty vapautus. Siinä kohtaa alkoikin tolleriluuppi ja pari kertaa tultiin läpi ja kovaa. Pyöriteltiin pari kertaa vaan sivusta paikalle ja palkalle vapautus niin alkoi taas kettu hiffaamaan.

Tehtiin myös ihan simppeliä rataa, että päästiin molemmat päästelemään vähän höyryjä. Puoliympyrässä 3 putkea ja 5 hyppyä. Takaa kierto ja takaisin, lujaa sai siis painella.
Ei kummosempia ongelmia, ite ohjasin takaa kiertoa esteenä enkä linjana, mutta muutaman toiston jälkeen sekin toimi. Tai toimi se alunperinkin, mutta lopuksi paremmin!
Loppusuorilla eteen irtoamista pitää treenata, nyt jäi kyselemään hirveästi. Etupalkka treeniä, ei siinä muu auta!

Lämpimät ilmat on suosinut joten, ollaan oltu Seran kanssa extra paljon ulkona. Lenkillä, ottaa arskaa ja herkutelemassa jätskillä. Niiin ja jänisjahdissa..

Neiti nimittäin päätti alkuviikosta livahtaa pannastaan ja lähteä 45minuutin jänöjahtiin. Vieläpä junanradan varresta..
Onni onnettomuudessa, että neiti palasi ehjänä takaisin.

Tänään käytiin ostelemassa pientä piristystä kotiinkin. Allekirjoittanut on siivonnut urakalla hikihatussa kotia kuntoon, kun kettu on nauttinut auringonpaisteesta lattialla. Reilu peli.

Noh, mutta nyt kelpaakin käpertyä sohvalle, kun oma koti mielyttää niin kovasti silmää..
Ja mikä vielä parempaa! Suihkun jälkeen pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. ♥

Ihanaa kevättä kaikille!

Lepoa lepoa.

Päivät on olleet aika pitkäsyttäviä Seran hampaanpoiston jälkeen. Ensimmäinen viikko meni rehellisesti tvn edessä vain löhöillessä. Seran kanssa käytiin lenkeillä mutta siihen se jäi. Edes temppuja ei tehty kun olin skeptinen antamaan edes pehmeää nakkia namina, vaikka eihän se olisi edes niitä puraissut.

Suu 8.4.-16

Suu alkaa pikkuhiljaa jo näyttämään hyvältä ja ollaan siirryttykkin pikkuhiljaa enemmän normi ruokaan, tai siis en ole vain enään liottanut nappuloita puolta vuorokautta. Tylsyyksissämme olen yrittäny opetaa Seralle kierimistä ja jalkojen pujottelua. Kieriminen on paremmalla mallilla kun pujottelussa meinaa repolaisella palaa hermo.. Mutta ehkä sekin tässä vielä joku päivä.
Tuo kettu on nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana oppinut tarjoamaan jatkuvasti jotakin ja virtaa riittää koko komppanjalle joten treenihetket menee yleensä niin että se tarjoaa vahvoja temppujaan mutta eipä oikeastaan muuta. Sitten meinaa jo taas palaa kettulaisen käpy kun mamma ei annakkaan nakkia, vaikka ollaan niin hienosti sivulla, jalkojen välissä, pyöritään oikealle ja vasemmalle, maataan, annetaan tassua ja kuonolla tökitään mahdollisia avonaisia ovia.


Toki tässä on se että olen itse vielä todella noviisi opettamaan Seralle mitään tarjoamisen kautta kun ei se ole koskaan tarjonnut mitään. Aina on vaan palanut se kuuluisa käpy ketulla. Vielä kun löytäisi sen sopivan energiatason tuohon treenaamiseen niin voitaisiin joskus saada ehkä ne ALO liikkeet kasaan tarjoamisen kautta. Sera tuppaa enemmän kuin melkein aina olemaan joko liian energinen > liian korkea vire tokojuttuihin/temppuiluun tai väsynyt > matala vire kun ei motivoi tarpeeksi.
Leluthan meillä on ihan nounounou tollaisissa temppu/toko tilanteissa, ei vaan pakka pysy kasassa kun ei saa sitä tarmoaan purkaa edes liikkumiseen samalla kun opiskellaan. Versus agilityssä onnistuu kun saa purkaa itseään siihen liikkumiseen, niin pysyy aivot kasassa.         Toki tässäkin on tullut suuria editysaskeleita, mitä itse opin vasta pikkuhiljaa huomaamaan ja arvostamaan enemmän.




Tässä pari viikkoa takaperin ollutta treeniä, edistystä pikkuhiljaa... :)