"Ja joskus kun hommat rullaa kunnolla sitä saa mitä tilaa, eli jos sä pyydät anteeks sä saat anteeks ja elämä on taas kivaa"

Sera on nyt syönyt uutta nappulaa reilun viikon ja vaikuttaa tähän mennessä kyllä ihan hyvältä! Vatsa ei ole tuumannut mitään ruoan vaihdosta, ja kakkakin vaikuttaa normilta. Koira on myös muutenkin pirteä ja eloisa, ja turkkiakin se on alkanut tekemään! Hurraa! Alkoi jo hiukan kyllästyttää tommosen nakupellen kattelu.. :-D

Terve takatalvi..

Sain myös otettua itseäni niskasta kiinni ja pidettyä hermoni kurissa ja pääni rauhallisena ja aloitin vihdoinkin tuolle jalkojen väliin tulon opettamisen. Kuullostaa helpolta opetettavalta ja sitä se onkin, mutta ei Seralle. Tähän mennessä ollaan pärjätty ihan muutaman toistokerran treenillä että tuolla ei hermo pala ja pysyy suht. rauhallisena. Houkuttelemalla sen saa siihen väliin, mutta ei vieläkään tarjoa sitä, vaikkakin naksuttelen aina oikeasta paikasta ja tietää että treenihetki menossa. Kaikkea muuta kyllä kokeillaan ja jos ei kelpaa alkaa turhautumis haukku, joten houkuttelulla mennään vielä. Tosin apuja olen kyllä jo saanut vähennettyä, ja nyt sit lisää vaan eri kulmista väliintuloa, suoraan takaatahan se on helppo nakki, mutta vähänkin etupuolelta tulo on jotain niin käsittämättömän vaikeaa Seralle, se ei vain tajua kiertää jalkaani. Sen sijaan se yrittää istua varpailla, tunkea pyllyä väliin etupuolelta ja vaikka mitä!

Find a dog!

Käytiin myös pitkästä aikaa metsässä juoksemassa kun autolla seikkailtiin hieman rauhallisemmalle seudulle. Kettusesta kyllä huomasi että ei ole aikoihin päässy metsiin juoksentelemaan, ja kyllä se vaan niin nautti. Niin etä juoksi nenänsä puhki jossakin risukossa, ja tuliaisina kaksi pientä vuotavaa venttiä nenussa. Kotona putsatessa onneksi selvisi että olivat vain pintanaarmuja. :-) Valitettavasti mielinmäärin ei ehitty metsää tutkiskella vaan piti lähteä kotiin että ehtii muihinkin askareisiin.

Sunnuntaina olisi ollut mätsärit keskustassa, mutta menin unohtamaan tuon tyystin ja jäi sitten osallistumatta, vähän nyt harmittaa mutta uusia tulee!





Perjantain treeneissä ei tainnut olla mitään varsinaista teemaa, mutta kiva rata jossa pari pyöritystä. Tai radasta oli oikeastaan kaksi muunnelmaa mutta valittiin tuo himpan pidempi kokonaisuus ja sitten lopuksi vielä toisen munnoksen loppu. (rata oli muuten sama) Seralla oli taas hieman kierroksia alkuun, mutta ihan kivasti tuo kuunteli ja posotti menemään. :-) Itsekkin ihan kiitettävästi ilmeisesti vedin kun ei ainakaan järkyttäviä huutoja tullut! :-D Oli kyllä tosi hyvä fiilis tehdä ja mieli teki jäähä vaikka loppu illaksi sinne Seran kanssa juoksemaan, mutta käskystä lähimme kotiin lämpimään suihkuun ja syömään. Oikeasti ainoat ongelmat oli 10 hypyllä ja keppien lopussa. 10 hypyllä itse sekosin pari kertaa käsieni kanssa  ja kepeillä Sera ei kestänyt loppuun kun lähdin ohjaamaan sitä valmiiksi jo hypylle, mutta 'saaton' kanssa teki todella nätisti! Vaikka Suvi oli meiltä ottanut niitä verkkoja pois, ilman että ite taaskaan edes tajusin.

Lopuksi kun tehtiin tuo 2 versio radan lopusta treenikaverin bortsun jälkeen, Suvi meni laittamaan meille niitä ohjureita ja verkkoja lisää (treenikaverila oli vain verkot+ohjurit alussa, keskellä ja lopussa) ja minä suuntasin jo aloittamaan, alkupätkä meni ihan vaivattomasti ja todella kauniisti ja kun päästiin sinne kepeille niin lähetin Seran jo, kun vasta huomasin että "Ei hel*etti! Se ei laittanu niihin tyhjin väleihin mitään.." Mutta kettu prkl teki oikein mallisuorituksen ja olin pakahtua!
Vielä viime kerralla kun radalla oli kepit, niin me teimme kaikilla verkoilla ja nyt tuo teki täydelliset kepit vain alun, keskiosan ja lopun verkkojen avustuksilla! Siis mä en ole vieläkään uskoa tota! :-D
Otettiin vielä tämän jälkeen pari kertaa kepit pelkästään ja pakko se on vaan oikeesti uskoa, se teki ne! Eikä mitää ongelmaa, ei edes harkinnutkaa livahtaa sieltä välistä! Oon niiiin onnellinen, hirveen taitava kettunen. ♥

Enään meillä on siis 'haasteena' keinu, muut kontaktit onneksi sujuu jo aika kauniisti. Toki itsenäisiin kontakteihin on vielä matkaa, mutta hiljaa nopeasti hyvä tulee, ainakin jos keppejä miettii!

Alla videoa ykköspätkästä, missä on kyllä tarkennus persiillään kun jätin puhelimen pöyälle yksinään kuvaamaan hirveän telinepatentin kanssa. :D

Riemu kävi myös pari viikkoa sitten äitini kanssa studiolla 1-vuotis kuvissa! Neiti on kasvanut ja kaunistunut hurjasti. Innolla odotan että pääsee sen kanssa kehissä juoksemaan ja muutenkin nyt joku viikonloppu sitä äitin luokse katsomaan. ♥