Mitä tapahtuu kun käynnistät auton?

Viikko on taas vierähtänyt erilaisissa puuhissa, sää vaihdellut takatalvesta kevään kautta vesisateeseen, jes. Eihän sitä kevättä ja kesää kukaan odotakkaan..

Niin...   Käytiin taas pari kertaa autolla metsäilemässä ja voi tuota onnellista ja fiksua kettua. 

Nimittäin, Joonas kääntyi matkasta takaisin autolle lämmittelemään kun raukalla tuli kylmä. Sera ei alkuun tuumannut mitään jatkoi töhöilyään ja juoksentelua, tuli välillä terppaamaan (vahvistetaan lähellä oloa vapaana ollessa, tuo kun tykkää huidella ihan omia menojaan kaukaisuudessa) ja ottamaan namia oma aloitteisesti ja paineli taas menemään. Ajattelin alkaa pikkuhiljaa kääntymään takasin, oltiinhan me oltu jo jonnin aikaa, ei siinä mitään lähdettiin rauhassa käppäilemään takaisin. Joonas oli ilmiselvästi päässyt autolle ja halunnut lämmintä ilmaa joten käynnisti auton, tässä kohtaa Sera älys että "Nouvei! Minä en lähde kotiin!" ja aloitti pentumaisen kissahiiri-leikin. 

Yleensä kettu taipuu tahtooni kun vain kävelen autolle, avaan oven ja huudan kyytiin- käskyn, ehkä vilautan palloa ja viskaan valmiiksi palkkana autoon, mutta ei. Sera oli matkallaan löytänyt ison karahkan ja tuli oikein näyttämään että "Kato! Tää on paljon kivempi ku mikäään mitä sulla ois!"  Seisoin auton vieressä ovi auki ja käskytin, mutta kettu katsoi hetken ja oli jo tulossa kun aivosolut sano niksnaks ja koira pinkoi jo kauemmas lällättelemään. Huoh.   Pyysin Joonasta sammuttamaan auton, kutsuin uudestaan mutta turha toivo. Paiskasin oven kiinni ja huusin "Selvä, ei lähetä!" ja aloin painella takasin metsään. Sera seuras alkuun kauempaa ilmeellä "Ooksä tosissas?? Eeei.. Mä en luota suhun.." Hetken aikaa sai köpötellä eteenpäin kunnes Sera rentoutui ja alkoi uskomaan. Se rupes painelee eteenpäin menemään, eikä kävellyt enään varuillaan takana. Annoin silti hetken vielä rällätä omiaan ennen kun pyysin taas lähelle, ihme kyllä en uskonut että tulee vielä, mutta neiti kipitti onnellisena luokse ja pujahti vielä itse hihnaan. 

Seraa ei ole yleensä vaikea saada takaisin hihnaan, mutta poikkeuksena on juurikin jos autolla ollaan liikkeellä ja Joonas käynnistää auton syystä tai toisesta ennen kun Sera on kiinni. Auton käynnistys aiheuttaa neidillä aivosolujen kolarin jonka johdosta otetaan jalat alle. Onneksi yleensä se taipuu tahtooni kun vain lähden kävelemään autolle, avaan oven ja karjun sille topakkana kytiin!- käskyn. Suru haihtuu nopeaan ketun silmistä kun autossa on aina pallo palkkana ja elämä hymyilee taas!

Ja sitten voikin vaihtaa taas ehkä monilta korvista pursuavaan, ällötävään, tylsään agilityyn! Itse olen enemmän kuin hurahtanut lajiin ja kettunen vielä enemmän! Perjantain treeneistä en voi sanoa mitään muuta kun vau.

Seralla oli aivan uskomaton vire, ei yli- eikä alivireinen. Se kuunteli, keskittyi ja teki täysillä vaadittaessa. Teimmekin melkein nolla-radan, itse möhläsin 4. hypyllä takaakierron kun en avannut Seralle linjaa tarpeeksi. Mutta muuten olin mielestäni oikein pätevä, ja niin kuulemma olin muidenkin mielestä! Jippijaijee, oli kyllä niin mahtava fiilis koko radan ajan vaikka pieni oma moka tulikin mutta ei haittaa! Ollaan edistytty niin paljon! Vielä Joulun tienoilla tehtiin kettusen kanssa vain 2-4 estettä kerrallaan kun kierrokset oli avaruudessa ja minä hermorauniona koirasta ja omasta osaamisesta, mutta nyt, Ollaan ihan eri koirakko! Video puhukoot puolestaan!

"Ja joskus kun hommat rullaa kunnolla sitä saa mitä tilaa, eli jos sä pyydät anteeks sä saat anteeks ja elämä on taas kivaa"

Sera on nyt syönyt uutta nappulaa reilun viikon ja vaikuttaa tähän mennessä kyllä ihan hyvältä! Vatsa ei ole tuumannut mitään ruoan vaihdosta, ja kakkakin vaikuttaa normilta. Koira on myös muutenkin pirteä ja eloisa, ja turkkiakin se on alkanut tekemään! Hurraa! Alkoi jo hiukan kyllästyttää tommosen nakupellen kattelu.. :-D

Terve takatalvi..

Sain myös otettua itseäni niskasta kiinni ja pidettyä hermoni kurissa ja pääni rauhallisena ja aloitin vihdoinkin tuolle jalkojen väliin tulon opettamisen. Kuullostaa helpolta opetettavalta ja sitä se onkin, mutta ei Seralle. Tähän mennessä ollaan pärjätty ihan muutaman toistokerran treenillä että tuolla ei hermo pala ja pysyy suht. rauhallisena. Houkuttelemalla sen saa siihen väliin, mutta ei vieläkään tarjoa sitä, vaikkakin naksuttelen aina oikeasta paikasta ja tietää että treenihetki menossa. Kaikkea muuta kyllä kokeillaan ja jos ei kelpaa alkaa turhautumis haukku, joten houkuttelulla mennään vielä. Tosin apuja olen kyllä jo saanut vähennettyä, ja nyt sit lisää vaan eri kulmista väliintuloa, suoraan takaatahan se on helppo nakki, mutta vähänkin etupuolelta tulo on jotain niin käsittämättömän vaikeaa Seralle, se ei vain tajua kiertää jalkaani. Sen sijaan se yrittää istua varpailla, tunkea pyllyä väliin etupuolelta ja vaikka mitä!

Find a dog!

Käytiin myös pitkästä aikaa metsässä juoksemassa kun autolla seikkailtiin hieman rauhallisemmalle seudulle. Kettusesta kyllä huomasi että ei ole aikoihin päässy metsiin juoksentelemaan, ja kyllä se vaan niin nautti. Niin etä juoksi nenänsä puhki jossakin risukossa, ja tuliaisina kaksi pientä vuotavaa venttiä nenussa. Kotona putsatessa onneksi selvisi että olivat vain pintanaarmuja. :-) Valitettavasti mielinmäärin ei ehitty metsää tutkiskella vaan piti lähteä kotiin että ehtii muihinkin askareisiin.

Sunnuntaina olisi ollut mätsärit keskustassa, mutta menin unohtamaan tuon tyystin ja jäi sitten osallistumatta, vähän nyt harmittaa mutta uusia tulee!





Perjantain treeneissä ei tainnut olla mitään varsinaista teemaa, mutta kiva rata jossa pari pyöritystä. Tai radasta oli oikeastaan kaksi muunnelmaa mutta valittiin tuo himpan pidempi kokonaisuus ja sitten lopuksi vielä toisen munnoksen loppu. (rata oli muuten sama) Seralla oli taas hieman kierroksia alkuun, mutta ihan kivasti tuo kuunteli ja posotti menemään. :-) Itsekkin ihan kiitettävästi ilmeisesti vedin kun ei ainakaan järkyttäviä huutoja tullut! :-D Oli kyllä tosi hyvä fiilis tehdä ja mieli teki jäähä vaikka loppu illaksi sinne Seran kanssa juoksemaan, mutta käskystä lähimme kotiin lämpimään suihkuun ja syömään. Oikeasti ainoat ongelmat oli 10 hypyllä ja keppien lopussa. 10 hypyllä itse sekosin pari kertaa käsieni kanssa  ja kepeillä Sera ei kestänyt loppuun kun lähdin ohjaamaan sitä valmiiksi jo hypylle, mutta 'saaton' kanssa teki todella nätisti! Vaikka Suvi oli meiltä ottanut niitä verkkoja pois, ilman että ite taaskaan edes tajusin.

Lopuksi kun tehtiin tuo 2 versio radan lopusta treenikaverin bortsun jälkeen, Suvi meni laittamaan meille niitä ohjureita ja verkkoja lisää (treenikaverila oli vain verkot+ohjurit alussa, keskellä ja lopussa) ja minä suuntasin jo aloittamaan, alkupätkä meni ihan vaivattomasti ja todella kauniisti ja kun päästiin sinne kepeille niin lähetin Seran jo, kun vasta huomasin että "Ei hel*etti! Se ei laittanu niihin tyhjin väleihin mitään.." Mutta kettu prkl teki oikein mallisuorituksen ja olin pakahtua!
Vielä viime kerralla kun radalla oli kepit, niin me teimme kaikilla verkoilla ja nyt tuo teki täydelliset kepit vain alun, keskiosan ja lopun verkkojen avustuksilla! Siis mä en ole vieläkään uskoa tota! :-D
Otettiin vielä tämän jälkeen pari kertaa kepit pelkästään ja pakko se on vaan oikeesti uskoa, se teki ne! Eikä mitää ongelmaa, ei edes harkinnutkaa livahtaa sieltä välistä! Oon niiiin onnellinen, hirveen taitava kettunen. ♥

Enään meillä on siis 'haasteena' keinu, muut kontaktit onneksi sujuu jo aika kauniisti. Toki itsenäisiin kontakteihin on vielä matkaa, mutta hiljaa nopeasti hyvä tulee, ainakin jos keppejä miettii!

Alla videoa ykköspätkästä, missä on kyllä tarkennus persiillään kun jätin puhelimen pöyälle yksinään kuvaamaan hirveän telinepatentin kanssa. :D

Riemu kävi myös pari viikkoa sitten äitini kanssa studiolla 1-vuotis kuvissa! Neiti on kasvanut ja kaunistunut hurjasti. Innolla odotan että pääsee sen kanssa kehissä juoksemaan ja muutenkin nyt joku viikonloppu sitä äitin luokse katsomaan. ♥

Ihana huhtikuu! Eiku...?

Minun!

Viime viikot on ollu lämpösiä mutta valitettavasti pilvisiäkin, onneksi koko tän viikon on saanut nauttia aivan ihanasta, piristävästä, lämmittävästä auringonvalosta. ♥ Meidän pihakin on reilussa viikossa muuttunut hitaasti sulavasta luistinradasta täysin sulaneeksi pitäväksi asfaltiksi, ei tarvii enää pelätä että vetäis pyllylleen joka kerta kun ulos lähtee. Ja ulkonakin viihtyy paremmin ja pidempään, vielä tyydytään kuitenkin hihnalenkkeihin kun pellot on kuravelliä, jäät heikkoja ja metsät vielä viimeisten kelkkailioiden valloittamia.

Seran rauhoittumiset edistyy, tuo pahin 'kausi' on ohi ja neiti on normaalimpi. Tosiaan sillä tulee ajoittain pahempia kausia jotka johtuvat stressistä ja totahan stressaa välillä sekin että linnut laulaa, joten. Mutta nyt asiat on paremmalla mallilla, Sera voi paremmin ja minä myös, hyvä niin mutta matkaa (liika)stressittömään elämään on vielä.

Seran uusi ruokasäkkikin saapui, toivottavasti tuo neidille mukana hieman painoa takaisin. :-)

Viime perjantaina meillä oli ihan mahtavat treenit, oikeesti. Mikään ei mennyt pieleen ja osasin itekkin ohjata hyvin ja pysyin mukana! Kontaktitkin otettiin ekaa kertaa radalla, aluks tietty muisteltiin vaan alastuloja ja ne suju hyvin niin otettiin riskillä koko este. Ja hyvinhän se meni! Toki pitää olla vielä palkka alastulolla mutta muuten! Muuta sanottavaa ei oikeesti ole tosta kun se että meni aivan putkeen, niin kirjaimmellisesti kuin kuvainnollisestikkin! 

Tän päivän treeneissä oli ideana leijeröinti, mikä suju ihan kivasti. Pari kertaa Suvin piti palkata 3. hypyn jälkeen kun ei hypänny. Putki-puomi erottelu vielä hankalaa kun putki on vaan niin iiihana! Mutta älys sitten että sinne puomille pitää mennä kun Suvi kävi näyttämässä kerran ja ite ohjasin selvemmin sinne puomille. :-) Muuten meni oikein kivasti, lopussa Sera vaan ei sitten enään mennyt sinne 15. putkeen, ku eihän sinne aiemminkaan saanu mennä... Pikkuketun logiikka.. 10. hyppy oli sen jälkeen myös ällö kun Nada hyökkäs kesken radan Seran päälle kun olivat tekemässä samaan aikaan keppejä.

Vikana tehtiin mekin keppejä ja treenikaveri kävi sieltä sitten ottamassa 'salaa' verkkoja pois, en ees ite tienny siitä kunnes huomasin että oho! tästähän puuttuu. Mutta Sera ei tullut läpi kuin kerran ja sekin oli mun oma moka. :-) Sera myös ite kaatoi vauhdikkaalla menollaan alusta verkon ja testattiin sitten meneekö, mutta menihän se vaikka oli vain ohjuri, jee! ♥

Ruokintaa ja agilityä.

Mitä sä siellä höpäjät..

Sera steriloitiin 23.10 tuolloin neidillä oli painoa 16,6kg. Seran paino on aikuisiällä vaihdellut 15,5-17,5kg välillä, normaalipaino sillä on ollut n. 16,5kg.
Kävimme eilen läinlääkärillä uusimassa neidin rokotukset, etteivät pääse vanhenemaan ja samalla punnituksella. Järkytyinkin kun näin vaa'an lukeman, sen mukaan Sera painaa enään vain 13,6kg! Siis herran jumala, mihin ihmeeseen tuosta on hävinnyt 3kiloa, siis kolme kiloa! Olen tiedostanut että Sera on laihtunut, ja olenkin jo aloittanut lihoitus operaation, mutta kolme kiloa?! Luulin että se olisi laihtunut ehkä kilon verran. Oikeasti järkytyin ja en ollut uskoa vaakaa.   Ell totesi Seran hyvinvoivaksi ja terveeksi, kehotti lihottamaan, mutta jos ei alkaisi kilot karttua niin tulemaan uudelle visiitille. Ja vihdoin äiti löysi ja lähetti Seran rekisteritodistuksen, ei jouduttu tilaamaan uutta!




Eli nyt! Suositelkaa meille hinta-laatu suhteeltaan hyvää rasva ja proteiini pitoista nappulaa! Tällä hetkellä Sera syö siis erilaisia lihoja ja Pure Naturalin Medium Adulttia. Ajattelin myös lisätä ruokavalioon enemmän eläinrasvoja ihan kaupan lihatiskiltä ja erilaisia öljyjä. Myös raakaruoassa lisään rasvaisemman porsaan määrää ja kalaa.
Olen jo nostanut Seran ruoka-annoksia, mutta ainakaan vielä siitä ei ole ollut minkään näköistä apua. Sontakasat on vain suurentunut, mikä johtuukin varmaan siitä kun lisäsin myös nappulamäärää. 'Raakakakat' on ollut normaaleja, ja muutenkin koko koira on ihan normaali. Ei ole erityisemmin stressaantunut ym. liikunta pysynyt suht samana. Tosin asiaan varmaan vaikuttaa sekin että abaut nyt neidillä pitäisi olla ekat juoksut sterkkauksen jälkeen, ja normaalistihan tuo on aina ennen ja juoksujen aikaan hieman laihtunut, mutta ei kuitenkaan näin paljoa.

Mutta agilityyn, 20.2 olleet treenit oli, no ne oli vähän mitä oli. Sera kävi todella kierroksilla, haukkui, hyöri ja häselsi. Minä lähdin sen hössötykseen mukaan ja pinna kiristyi. Yllättävän hyvin selvisimme silti, eikä kumpikaan kuristanut toista, tai Suvi meitä! :-D Paljon takaakiertoja, houkuttavia putkensuita ja juoksemista!

2. hypyllä miulle muodostu ongelmaksi hätäily, hirvee hoppu jo seuraavalle esteelle jolloin Sera hyppäsi hypyn väärin päin, ei näin. Muutama hassu toisto ja Suvi karjumassa että "Malta, malta, MALTA!" Ja homma lähti sujumaan. 3-5 välillä ei onkelmia, mutta 6 oli pari kertaa valssi myöhässä, mutta senkin onneksi sain ajoitettua sitten paremmin kun juoksin Seran tehdessä keppejä jo valmiiksi esteelle, enkä jäänyt tukemaan keppien tekoa kun se ei selvästi sitä kaivannut, jee. :-) 

7-12 väli meni ihan kivasti 'vain' eteenpäin juosten, mutta 13 hypylle miulla olis tullut niin kiire että tehtiin vika pätkä niin että jätin Seran 12. hypyn taakse ja menin itse jo 13. hypylle ohjaamaan takaakiertoa ja ottamaan vastaan.  Ekalla kerralla Sera höselsi jotain omiaan ja pomppi miten sattuu, mutta toinen kerta meni kivasti ja maltoin odottaa ja ohjata takaakierron kunnolla ja jatkaa 14 hypylle. Loppupätkä toimi kivasti mutta väärä putken suu houkutteli liikaa. Jätettiin kuitenkin siihen kun Sera keskittyi silloin hyvin ja teki kivasti. Näin jälkeenpäin mietinkin olisiko pitänyt ohjata tuo loppupätkä 13 hypyn toiselta puolelta ja sitten blokata tuo väärä putken suu Seralta. :-)

Viimeviikolla oli treeniaiheena takaaleikkaukset, ja ennen meidän vuoroa kävin jo päässäni läpi kaikki kauhuskeneraatiot. Itse en ole koskaan ollut mikään taitavin takaaleikkaaja, koska en vain ole luottanut että Sera tekee sen mitä käsken ja jään varmistelemaan sitä aivan liikaa ja epäröimään sitä ja itseäni. Mutta, kaikista kauhuskeneraatioista huolimatta suoriuduimme mielestäni varsin hyvin! Loma oli tehnyt terää meille molemmille ja olin saanut rutkasti lisää itsevarmuutta Reetan pitämistä treeneistä! Minä ohjasin ja Sera totteli, minä luotin siihen ja sen tekemiseen ja se minuun! Ekalla yrittämällä ei tietenkään mennyt nappiin, mutta en sitä odotanutkaan. ;-) Jo muutaman kerran jälkeen sain kroppani hallintaan ja suoritettiin muutamaan kertaan onnistuneesti pätkät 1-4. Sitten aloitettiin alusta ja jatkettiin niin pitkälle kun vaan päästään, no 6. hypylle se tyssäsi, kun minä sain blackoutin hetkeksi ja unohdin tyystin mitä pitikään tehdä, tyypillistä! :-D Otettiin pari kertaa onnistuneesti 4-7. ja sen jälkeen tehtiin erittäin onnistuneesti kepeiltä loppuun saakka rata, siihen oli hyvä lopettaa! Erittäin hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja innolla odotan huomisia. :-)

Jellona. ♥

Myöskin rekisteritodistuksen mukana tuli vihdoinkin hommaamani hurtan huomioliivi Seralle, mikä jäi vahingossa äidilleni Uutena Vuotena siellä ollessamme. Sitä ennen huomioliivin virkaa meillä toimitti hurtan storm hoodie, vaikka ei sadetta olisi ollutkaan.

 Se päällä ei jäänyt koira ainakaan autoilijoilta huomaamatta! Ihmisillekkin kun löytäisi yhtä kivannäköisiä heijastinvaatteita niin ilo mielin pistäisin päälleni vaikka kokoheijastavan takin. Nykyään kun ei aikuisten vaatteissa ole yhtäkään heijastinta valmiina! En ymmärrä miksei valmistajat voisi lisätä takkien ja housujen saumoihin ja lahkeisiin pieniä, mutta turvaa tuovia heijastinnauhoja. Monella aikuisella/teinillä jääkin ihan vain laiskuutta heijastimet käyttämättä, joten olisi todella hyödyllistä saada niihin takkeihin valmiiksi heijastinnauhija ym. niin olisi nämä laiskemmatkin heijastimien käyttäjät enemmän turvassa ulkoilessaan. En itsekkään ole heijastinten mikään ahkerin käyttäjä, mutta joka takissa minullakin on vähintään se yksi heijastin, ja sekin on melkein kaikissa takeissa siirrettävä heijastinnauha kädessä.

En ymmärrä varsinkaan niitä koiranomistajia kellä on koirilla heijastintakit, pannat, vilkku valot ja hihnassa vielä heijastinpala, mutta itse kävellään sysimustissa ulkoiluvaatteissa ja heijastimista ei ole tietoakaan. Onko nykyään ihmisille oikeasti se koiran henki omaa tärkeämpi, ettei voi edes sitä yhtä heijastinta käyttää?

Äkkilähtö Riihimäelle

Viime viikon lauantaina tylsistyneenä, kyllästyneenä paikalliseen menoon, lenkkimaastoihin, hieman itseenikin sain äkkiväläyksen puolilta öin kysyä rakkaalta ystävältäni Reetalta, jos sopisi että ottaisimme Seran kanssa äkkilähdön Riihimäen lämpöön.
Tämä onneksi hänelle sopi enemmän kuin hyvin ja varasin seuraavan aamun tokasta junasta paikan, pakkasin 4päivän kamat kassiin, Seralle tarpeeksi ruokaa ja treenikamat ja hyppäsimme Pendoliinoon kohti Helsinkiä, vaihto meillä oli Lahdessa. Junamatka meni tottuneelta junailijalta vaivattomasti, lähijunassa hieman kummastutti junan 'nivel' vaunujen välissä mikä alkumatkasta piti hieman ääntä, mutta se ei aiheuttanut Seran mielestä suurempaa toimintaa kuin äänien kummastelua.

Riihimäellä olimme perilä hieman ennen 11 aamulla, ja Reetta tuli meidät nappaamaan autolla asemalta. Loman ensimmäinen aktiviteetti oli, kun Reetan veljentyttö tuli hoitoon ja päätimme lähteä pulkan vetoon. Reetan koirat lähtivät molemmat mukaan, mutta eläkeläinen Dara tuli mukaan vaan juoksentelemaan. Sera ja Vieno pääsivät vetämään pulkkaa erikseen ja yhdessä, yhdessä mentäessä olikin jo vauhdikasta menoa ja likat pelasivat hyvin yhteen! Serakin muisti jutun jujun nopsaan, ja alussa sai hieman lähtöapua. Kivaa oli meillä ja varsinkin koirilla jotka pääsivät purkamaan energiaa vetohommissa ja kirmaamaan myös yhdessä. :-) Kaikki koirat nukkuivat koko päivän tyytyväisinä ja otimpa minäkin päikkärit! Illalla lähettiin vielä Jennan, Dracon ja Nalan kanssa juoksemaan, Reetan koirat jäivät kotiin Vienon juoksujen takia ja vanhus nukkumaan. Treffien idea oli myös saada nuori herra Draco oppimaan että leikeissäkin on rajansa ja aina ei voi härkkiä kaikkia kokoaikaa. Sera antoi muutamaan otteeseen Dracon kuulla kunniansa, nopeasti oppikin että Seraa ei retuuteta. :) Pieni accident sattuui myös ensimmäisenä päivänä, kun Reetan veli vaimoineen tuli kylään ja kahvien jälkeen joku oli unohtanut keksit työpöydälle ja Dara oli niitä keittiössä vahtimassa. Sera käveli pahaa aavistamatta keittiön ohi noteeraamatta Daraa mitenkään, mutta Dara koki ilmeisesti Seran yrittävän keksejä ja kävi päälle. Sera kun on tollainen pölvästi että ei alistu jos hänen päälleen käydään 'turhasta' niin päällä oli pieni kahakka. Tilanne onneksi raukesi heti kun pääsimme väliin. Aluksi kun tarkastimme koirat haavereiden varalta emme huomanneet mitään. Seuraavana aamuna Seralla huuli oli turvonnut ja haava löytyikin huulen sisäpuolelta, mistä en osannut tarkastaa. Onneksi haava oli siisti ja selvittiin vain puhelinsoitolla eläinlääkärille joka määräsi 8 päivän kuurin antibiottia.

Maanantaina ohjelmaan kuului agility, varattiin Riman halli tunniksi ja lähettiin treenaamaan, siellä olikin jo rata tehtynä mitä ei saanut muuttaa (tai olisi saanut, mutta olisi pitänyt muuttaa takaisin) joten tehtiin sitten Ari 'Arppa' Kuparisen rataa! Ihanaa kamalaa pyöritystä koko rata, Reetta tosin muokkasi alun miulle ja Seralle sopivaksi kun ei tehdä vielä kontakteja radalla. Alkuun mietin että ei härre guud mikä rata, että enhän minä selviydy tosta koskaan kun en osaa ohjata! Serakin kävi alkuun hieman kierroksilla ja pelkäsinkin että ei päästä varmaan ollenkaan treenaamaan, mutta neiti käyttäytyiki varsin nätisti kun sai pahimmat paineet purettua radalla!
Todella mukavaa ja rentoa oli treenata Reetan opissa, ja vuosien ystävyydellähän ei ole mitään merkitystä! :-D Pari uutta juttua tuli mulle kuten saksalainen ja tarkkuutta lisää ohjaukseen! Olin myös todella rennolla mielellä alusta saakka, vaikka välillä omissa treeneissä rennosti ottaminen on enemmän kuin vaikeaa, kun kaikki muut on niin 'pro' ja me tälläsiä höseltäjiä Seran kanssa, vaikka minut on siellä otettukkin todella avosylin mukaan porukkaan. :-)
Mutta joo! Sera oli oikein pätevä ja jaksoi keskittyä hyvin vaikka aika kauan treenattiinkin. Vaikeudet oli ylläri ylläri enemmänkin minulla, Sera mokasi parissa kohtaa, kiersi muurin ja ei hypännyt okseria vaikka ohjasinkin niin kuin kuuluu, Reetta kävi sitten palkkaamassa okserin jälkeen ja sitten taas toimi. :) Kepitkin neiti tykitti ihan täysillä ja kaarrokset pysyi kivan tiukkoina ja lyhyinä. Itsekkin olin saanut jalat auki solmuista ja töppäilin normaalia vähemmän, jei hyvä minä! Jälkeenpäin aateltuna rata oli todella kiva ja juoksisin sen uudestaan milloin vain, juosta siinä saikin! :-D

Loppupäivä menikin sisällä, illalla koirat pääsivät vain hihnalenkille ja me tytöt lähdettiin moikkaamaan kavereita ja entisiä koulukavereita! Tiistaina käytiin vain rälläämässä taas Jennan ja Dracon kanssa ja tällä kertaa Dara pääsi mukaan myös riehumaan, Dracokin osasi olla härkkimättä kokoajan ja näin Sera osoitti 'kiitoksensa' lähtemällä leikkiin pojan kanssa! :-) Muuten koirat saivat ottaa lepiä Reetalla, Seralle selvästi maiseman vaihdos teki hyvää mutta myös väsytti kettua, Sera sai myös uuden bestiksen Vienosta. :-) Keskiviikko meni pakkaillessa ja päiväunia nukkuessa ja Reetan mukana lääkärissä juosten kun toiselle puhkesi ärhäkkä poskiontelon tulehdus!     Mutta kerrassaan oli ihana ja virkistävä 'pikaloma'. ♥

Haava 'kuolion' irrottua.                         Dara, Draco ja Sera pellolla.                                    Vieno ja Sera. ♥