Vaa koval duunil asiat onnistuu

Viimeviikot ovat olleet lauhoja, pakkasta vain muutaman asteen verran. Lunta on kyllä tullut senkin edestä. Ilmatieteenlaitos ilmoitti Imatran lumun syvyydeksi reippaat 68cm..
Siitähän me Sera on nauttinut. Kettu kirmaa, riehuu, pöllyttää, pmppii, syö ja kaivaa lunta. Valloittaa aurojen muodostamat lumikinokset lapsilta ja julistaa ne omikseen, lenkeillä aina tarkistaa valtakuntiensa tilanteet.

Tuolla on myös outo pakkomielle kaivaa jokaikinen penkka ja kinos niin läpi kun olla ja voi. Edellinen kuoppa kun on haasteellinen kaivaa tai muuttuu tylsäksi siirtyy neiti uuteen kohtaan ja aloittaa hillittömän lumen pöllytyksen uudestaan. Hetken kaivamisen jälkeen voi kävellä taas hieman eteenpäin silmälläpitäen uusia hyviä kaivuukohtia, ja sellainen kun löytyy niin se on menoa. Ensin paikka nuuskitaan läpikotaisin ja perin pohjin, jos pinnalta ei saa tarpeeksi hyvin haisteltua niin silloin tungetaan pää niin syvälle lumeen kun se menee ja nuuskitaan sieltä.

Mun pakkasen sisältöä, mun maanantain iltaruoka, minä innokas treenaaja ja sit joku humiseva juttu millä toi ukkeli mua vetelee.. Se ei oo mun! Sillä lähtee mukamas irtokarvat hyvin.. T. Sera

Agilityssa ongelma on minä ja minun selkä. Se ei vain jostain syystä pysy suorassa, vaan kokee erittäin tarpeelliseksi kumartelun ja kyyristymisen erilaisten esteiden luon erilaisia ohjauksia suorittaessa, pääasiassa kaikissa valsseissa ja merkkailuissa. Se on myöskin kovin kuriton, ei usko ensimmäisellä käskyllä ja vaatii useita kymmeniä toistoja, että pysyy suorassa ilman minkään laista niiausta. Koutsi antoi tilanteeseen tilapäisratkaisun kunnes saan selkäni kuriin, nimittäin kepin selän taakse tukemaan sitä. Muuten agility rintamalle kuuluu hyvää, kontaktit edistyy ja alastuloharjoituksilla Sera pysyy käskyyn saakka. Heilurikädetkään ei olleet niin heiluvaiset kuin normaalisti ja omat ohjauksen hahmottamis kyvyt ovat parantuneet. Sera myös hakee kepeille paremmin, ylläri ylläri heti kun vaan ohjaan sen sinne kunnolla. Verkot pysyvät vielä visusti. Moottori tekee töitä tasaisilla kierroksilla, pysyy hyvin tyhjäkäynnillä odottaessa mutta ottaa tarvittavat kierrokset nopsaan kun lähdetään taas liikkeelle.

Pitäis varmaan maksaa piirustusohjelman käyttömaksu..

Toissakerralla meillä oli treeneissä apuohjaaja harjoitelemassa treenien vetämistä. Tehtiin eteenlähetyksiä erilaisilla hyppysarjoilla ja samalla hyppytekniikkaa. Välissä okseria ja muuria kahdella eri suoralla. Näissä ei mitään kummosempia, aika varmoja juttuja Seralla ja hyppytekniikassa ei kuulemma myöskään mitään ongelmaa, epätasaiset välit ja huonon kerran jälkeen osaa itse korjata virhearvioinnit! :-) Samalla Suvi veteli kontakti treeniä, ja tosiaan edistystä on tapahtunut. Pysyy tosi kivasti vaikka liikkuisin eteen, pomppisin tai heittäisin vaikka kuperkeikkaa.

Viimekerralla tehtiin helppoa rataa mikä osoittautui hankalaksi selkäni takia, virheet saatiin korjattua ja loppu puolella juoksin taas jo ilman keppiä, kun rata jaettiin kahteen osaan, ja välissä kävi jokainen treenaamassa itsenäisesti kontakteja. Seralla oli kyllä joku ajatus härö hypyn 14 jälkeen, vaikka ohjasin miten kuuluu niin neiti vaihtoi selkäni taakse oikealle puolelle, ensin luulin että yrittää karata putken lähemmälle suulle, mutta ei se sinne edes meinannut. Liikkui mukana mutta väärällä puolella? Ja jokakerta uudelleen sama juttu. Saatiin sitten korjattua, kun otin lelun vasempaan käteen ja vedin sillä mukanani. Ihme juttu tuo oli, mutta ei kukaan keksinyt että miksi.
Juosta tällä radalla kyllä sai ja onneni onkin, että Sera irtoo hyvin, koska aina kun neidin heitti putkeen niin saikin pinkoa jo melkein niin lujaa kun vaan pääsee. Ja silti. Silti tuli kiire takaakierrolle ja valsseille.        Seuraava suuri operaatio onkin minun juoksukunnon palauttaminen, muutenkin yleiskunnon parantaminen ja liikakiloista eroon pääsy. Niitä kun on valitettavasti kertynyt enemmän kun tarpeeksi tässä reilun vuoden aikana kipeenä olon, tästä johtuvan liikunnan vähyyden, rankkojen lääkekuurien, stressin ja ruokavalion mukana.. Pitää varmaan opettaa Sera potkimaan perseelle että en edes harkitse lepsuilua tämän asian kanssa.



Ainiin! Käytiin me myös moikkaamassa kaverin fieldiä Joutsenossa, neidit pääsivätkin yhdessä riehumaan järven jäällä ja lumipenkoissa! Vaikkakaan Seraa ei jaksanut hirveän kauaa hippaa leikkiä vaan keskittyi lumipallojen ja lumihiutaleiden nappaamiseen, toisen haukkuen vaatien leikkiin korvan juuressa.

Loppuun vielä pari pätkää meidän minun agility sähellyksestä!