Always be a happy dog.

Viimepostauksesta ollaan ehditty treenailla Riemun kanssa tulevaa messarin koitosta varten. Ihan nätisti tuo likka seisoo ja ravaa, molemmat vielä niin vauvamaisella otteella kylläkin. Seisomiseenkin ollaan saatu hieman ryhtiä lisää. Jee! Meidät siis tosiaan löytää messarista molempina päivinä ensi viikolla, saa tulla moikkaamaan!

Riemusta kun puhe olikin, pääsi neiti perjantaina mukaan Seran agilityyn, opettelemaan nätisti oloa ja odottamista. No hyvää opetusta se olikin. Niin kauan oli hiljaa lun Sera sen kanssa kevythäkissä oli, mutta huuto ja kitinä alkoi samantien kun yksin jäi. Eipä aikaakaan kun joku jo huusi että Riemu tuli häkistä läpitte. Nii-in. Rääpäle oli onnistunut saamaan kankaan ilmeisesti raapimalla rikki ja tilaisuuden koittaessa ampaissut ulos.  Häkkihän ei siis tuolle ole mikään karmea paikka, vaan kotonakin siellä usein tyytyväisesti nukkuu.

En se minä ollu! Ne vaan.. RÄJÄHTI!

No, meillä siirrettiin tämän viikon treenit täksipäiväksi (tiistai) messarin takia, niin moni ryhmäläinen sinne lähdössä ettei perjantain reeneihin pääsisi. Otin Riemun taas mukaan harjoittelemaan hallissa oloa, odottamista ym. Harkitsin jättäväni sen yksin kotiin, mutta totesin ettei siitä mitään tule. Rääpäle aloitti kamalan huutovikinävinkuna-mekkalan kun ovi oli menossakaan kiinni.. (Jos äiti luet tätä niin sä sanoit että se osaa olla yksinään.....) No eihän siitä mitään tullut, vaan nappasin senkin sitten mukaan. Tälläkertaa käytettin sitten hallin lainametallihäkkejä, mistä Riemu ei niinkään pitänyt. No neitihän osoitti sen taas, yksinään kun jäi alkoi taas mahtava metelikonsertti, ja meidän Seran kanssa ollessa radalla n. 20 min, oli neiti saanut aikaiseksi aikamoisen sotkun häkkiin. Repinyt, purrut ja raapinut häkin pehmusteiden alla olleet styroksit sataan ja miljoonaan osaan. Kiitos Riemu!
Lopussa se rupesi olemaan jo nätisti, kun naksuttelin häkissä hiljaa oloa ja rauhoittumista. Palkaksi tietty namit, kehut ja ulos pääsy.
Molemmilla kerroilla otettiin lopuksi Riemulle vähän putkien juoksua ja kontakteja, niissä olikin aika näppärä. :-)

Seran kanssa perjantain reeneissä otettiin aika yksinkertaisia pätkiä, treenattiin 'kaukaa' ohjausta, tai miten sen voi selittääkkään. Ideana tosiaan oli että itse en ohjauksellani menisi puolta metriä 6. hyppyä  lähemmäksi, vaan yrittäisin pieneltä paikalta ohjata koko kuvion.
Sera ei voinut alkuun käsittää miksen juokse perässä. Paloihin pilkotuna lähti onnistumaan, mutta sittenkin jotenkin 4. hyppy jäi siltä välistä. Pari kertaa kun aloitettiin sitten sieltä, minä siirtyen taas paikalleni ja huutamalla ja tyrkkäämällä kunnolla saatiin tuokin taipumaan Seran kalloon. Lopuksi saatiin kokonaisuus onnistumaan mallikkaasti. :-)
Tämän jälkeen treenattiin hallin toisessa päässä keppejä ja niille eri lähetyskulmia. Ihan näppärästi nekin meni, kunhan Seran sai ensin ymmärtämään menemään ne kepit taas. Loppujen lopusksi, sillä ei kauaa mene kun hoksaa asiat, ja tässä ei montaa toistoa tarvittukkaan. :)

Iso tyttö. ♥

Tänään oli treeneissä sitten taas toisaalta niin simppeli rata, mutta meillä oli omat (kontakti)vaikeudet. Ensimmäinen oma pähkäily tuli jo kakkosesteellä, että mitäs nytten. Valssi ei oikein sopinut, eikä mikään 'normi'ohjaus.Onneksi treenikaverini ovat fiksumpia ja tohon paikkaan sopikin parhaiten jaakotus. A-este menikin Suvin palkkaillessa alhaalla, Sera kun tykittää sen niin täysiä että ei edes malttaisi pysähtyä ilman apupalkkaajaa. Onneksi Sera sentään irtoaa niin puolenvaihdon kanssa ei tullut niin kiiretta ketun tykittäessä kohti putkea. Kepeille se tarvitsi muutaman toiston ja kunnon tyrkkäykset, mutta parin kerran jälkeen nekin luonnistuivat nappiin. Se kyllä vetää niitä jo ihan järkyllä vauhdilla. Rengas oli taas joku kammotus Seralle tänään, en tiiä mikä siinä on mutta välillä rengas on iso musta mörkö ja välillä vain heinäkasa jonka läpi sujahtaa kuin vapaan pellolla juoksisi. Ihme tyyppi. 7-12 oli ihan piece of cake, mutta sitten 13-14 välissä en saanut omia jalkojani valssin tahtiin ja siinä sainkin ottaa muutaman toiston ennen kun lähti kunnolla sujumaan. En tiiä mistä johtuu, mutta mulla on tapana jotenkin valssata niin pieni kääntö ettei rajaakaan. Tiiä mistä sekin tullut..

Seuraavat ongelmat meillä olikin puomilla, Sera haki ylläri ylläri kokoajan putkeen, ja vaikka se sitten tukittiin, ei jostain syystä lähtenyt yhtään hakemaan puomille. Ja sittenkin kun lähti se hyppäsi alkunousun jälkeen alas, wut?  Sama toistu kertatoisensa jälkeen. Lopuksi saatiin sujumaan sillä että ei vaan annettu ketulle muita vaihtehtoja, Suvi saattoi sen pannasta pitäen puoliväliin ja minä ohjasin kädestä pitäen, siitä sitten taas pikuhiljaa kauempaa. Loppu nyt olikin läpijuoksua. 

Kontakaktit lähtee nyt supertreeniin ja 2on 2off vaihtuu todennäköisesti, se vaan tykittää niin järkky lujaa kontaktit hidastuksista huolimatta että.. Ei ihan onnistu niin että kettu tykittää koko A:n yli ja sitten jalkojen jo maassa ollessa tarjoaa kontaktia. :-D

Lopputemuamiset hoidettiin bortsulauman keskellä punaisten ollessa Mian Laimin kanssa ainoat 'väärän'rotuiset. Pojat olivat Riemusta super innoissaan, ja kokoajan joku persauksissa kiinni. Taitaa pikkuisen ekat juoksut lähestyä, sen verran innostuneita pojat olivat. Hyvä puoli poikien innostuksessa oli se että _vihdoinkin_ Riemu oppi sanomaan milloin peli ei enään vetele! Kovasti sitten komentikin poikia, raukka ei tiennyt minne mennä, kun kokoajan jonkun piti olla häntä nuuskimassa..

Tä?