Belgipoikia ja agilityä

Perjantaina pakattiin Seran kanssa kimpsut ja kampsut pikaiseen kasaan ja hypättiin R junalla Tikkurilaan. Äiti ja Riemu odottelikin meitä vastassa asemalla mistä hurautettiin autolla kotikotiin kartanonkoskelle.

Vastaanottokomitean toinen osapuoli oli kovin loukkaantunut, kun häntä ei otettu meidän haku matkalle mukaan, voi mustuainen. Mieli parani, kun saivat Seran kanssa hetken ihan rauhassa päästellä jälleennäkemisen ilon höyryjä. Ilta meni rauhassa telkkarin ääressä leffaa katsoen.

Aamulla suuntasin kehän varteen mistä Noora nappasi kyytiin. Suunnattiin Ojankoon missä Nooralla ja Renellä oli Petri Heinosen agility valmennus.

Aamu menikin kivasti sitä kuvaillessa ja kuunnellessa oppeja itsellekin. Ja tietysti juoruten ja kuulumisia vaihdellen Nooran kanssa! Sieltä suunnattiin takaisin kotiin ja Noora töihin.

Itse kävin Jumbosta etsiskelemässä uusia juoksuhousuja, aika monta kauppaa piti kahlata läpi ennen kuin sopivat ja kivan näköiset löytyivät. Suurimmasta osasta kun olisi peppu loistanut läpi tai muuten olivat epämukavat jalassa.  Sopivat löytyikin Stadiumista kivasta alennuksesta, kivaa!

Housu kaupoilta suuntasin äitini luota hakemaan Seran ja lähdettiin Ojankoon takasin. Varattiin Netan ja hänen belgiensä kanssa Racinel areenalta kenttä puoliksi, kun halvalla sai! Sera muutenkin kaipasi vähän treeniä erilaisessa hallissa.

Minä saavuin hallille tyylikkäästi myöhässä julkisen liikenteen ansiosta ja kuraisena! Ihana kevät!

Netan ja poikien kanssa käytiin jo tiistaina treenailemassa vähän tottista, vaikka meidän kohdalla ei saatu oikein mitään aikaiseksi, niin pojat sai ihan kivan treenin sekä Sera sai ehkä pienen ihastuksen poikiin. Koskaan, ei koskaan ole lämmennyt kellekään niin nopsaan kuin Riesalle ja Raikulle, löydettiin meijän ehdottomat lempparikaverit. Kettu olisi halunnut treenaamisen sijasta vaan leikkiä!

Hallilla tehtiin Seran kanssa ihan perusjuttuja, pyöriteltiin puomin alastuloa ja vahvistettiin paikkaa. Takaa leikkaukset, viski ja takaa kierto olivat myös treenin alla, kovin kierroksilla kettu oli ja harvinaisen kiinni kädessä. Treeni ei oikein ollut lähteä kulkemaan, mutta hetken päästä yhteissävel löytyi ja saatiin ihan onnistuneet treenit kaikesta huolimatta. Selvästi tarvitaan lisää treeniä vieraissa paikoissa ja oudossa (uudessa) seurassa. :)

Pääsimpä myös kokeilemaan millaista on ohjata herkästi palautetta antavaa belgi poikaa! Voin vain sanoa, että olipa kivaa ja erilaista. Kiitos Netta!

Riesalle palauteltiin Netan kanssa vähän agilityä mieleen ja Raikulle opetettiin ihan perusteita, olipa kivaa ja vaihtelevaa! Tekee itsellekin hyvää palautella ihan perusteita mieleen. Taas katsoo asioita eri kantilta. Treenin lopputulos oli potentiaaliset belgi pojat joista tulee vielä ihan huippuja! Sekä Seran lukemisen taito, päivä päivältä parempi minä.

Super iso kiitos molemmille päivästä. Ei voisi parempaa olla, kun koiramainen päivä huippuseurassa!

Illalla käytiin Seran kanssa vielä vähän testailemassa, miten meidän yhdessä juokseminen sujuu. Sera kaipaa kunnon juoksuvaljaat ja minä vetovyön, muuten ihan hyvin! Himppasen on vaikea juossa, kun on innokas lenkkikaveri hihnan päässä ja hihna kädessä. Hyvin se kuitenkin meni kun sain Seraa vähän himmailtua.

Itsestänikin saan olla ylpeä, treenaaminen on tuottanut tulosta ja juoksukuntoni on parempi, kun osasin odottaa! Askel luisti ja pystyin juosta koko matkan kauppaan ilman pysähdyksiä tai välikävelyä. Palkitsin itseni ostamalla itselleni karkkia, alun perin piti hakea vain äidilleni suklaata iltalenkin muodossa. Hupsista! :-D Nyt oli kyllä ansaittu pussi!

Paremmin onnistunut lenkki sai myös omaa treenimotivaatiota korkeammalle! Pikkuhiljaa tavoitteeseen.

Ja mä kun halusin että se olis medi..

Liukan agivalkussa mitan näyttäessä Seran sää'än päällä 44cm, pieni toivo heräsi medi koirasta.

Seraa ei siis ole vielä virallisesti mitattu, mutta nyt olen alkanut miettimään kenelle sen veisi mitattavaksi, jos siitä medin tekisi. Kolmestihan rajatapaukset mitataan, mutta väliäkö sillä. Oikeastaan, itseni kannalta olisi parempi jos Sera olisi maksi, niin kuin olen tähän asti luullut. Sera kun on ollut koti mittauksissa aina n. 48cm. Mutta koiran kannalta olisi edullisempaa, että se olisi medi. Ja toki mahdollisuudet siellä olisi paremmat, jos vain itse olisin tarpeksi nopea, mutta kun en ole..  Ehtimisen kannalta ehkä ihan hyvä että se olisi sittenkin maksi! Toki voisin opetella ohjaamaan Seraa niinkuin useat vieras kansalaiset, seisoen keskellä rataa ja ohjaten sieltä. 

Toimisikohan se..?

Mutta niin asiaan! Käytiin eilen hallilla treenailemassa, pohjana oli Teemu Linnan rata mitä vähän fiksailtiin helpommaksi. Siltikin löytyi muutama hankalampi paikka.

Ensinnäkin allekirjoittanut oli hidas rantapallo, joka ei hallinnut omaa kroppaansa. Ja toisekseen kettu repolainen oli hieman korvaton ja kierroksilla, aka supernopea. 

Ekat ongelmat tuli jo lähdössä, Sera kun ei malttanut millään pysyä. Yleensä sillä on todella vahva pysyminen, mutta nyt on parina kertana karannut. Pienen palautteen saatuaan malttoi pysyä lähdöissä, kun muisti ettei me mitään tehdä jos tulee omiaan.  

Toiselle hypylle pakkovalssi, kolmannelle hypylle kokeiltiin alkuun viskiä, mutta en ehtinyt millään sinne pakkovalssilta. Maksi korkeuksilla olisin ehkä, siis ehkä ehtinyt mutta nyt mentiin 40 ja kettuhan tulee niistä kun tykki. Joten tyydyin vaan tyrkkäämään Seran kolmannen hypyn taakse ja tekemään päällejuoksun siihen. Putkeen sitten takaaleikkauksella. Ekalla yrittämällä päällejuoksua Sera äkkäsi putken ja ampasi sinne, mutta seuraavalla yrittämällä parempi haltuun otto niin toimi moitteetta.

Ajatus ei aina ihan toiminut, minkä takia aluksi ajattelin lähettää Seraa okserille ja valssata kuudennen hypyn taa. No ei siinä, toimi ihan jees. Pari vahvistusta pallon kanssa okserille irtoamiseen. Tällä taktiikalla en vaan ehtinyt kahdeksannelle hypylle tekemään vastakääntöä ajoissa, kun juoksin ihan väärällä puolella. 

No, taktiikan muutos, lähetys ja vastakääntö okserille ja 7-9 välille perjsättöä persjätön perään. Tällä olis toiminut ihan loistavasti, jos minä en olisi niin hidas! Ei vaan meinannut onnistua millään.. Useamman toiston se vaati, että saatiin edes jonkun näköinen onnistuminen. Mutta me onnistuttiin! Vihii!

Lopuksi palauteltiin vielä muistiin 2x2 treeniä. alotetiin ihan porttien läpi juoksemista ja kateltiin, että kuinka hyvin muistaa vielä. Ei siinä kauaa mennyt kun portit oli jo oikeassa asennossa ja yhdessä. Serasta huomasi kyllä, että ei ollut ihan niin helppo juttu kuin viimeeksi ja melkein kuuli kun aivot teki töitä. Edelliset kerrat tätä treeniä tehdessä kettu on onnistunut n. 9/10 kerrasta, joten oli todella hyvä, että nyt tuli enemmän epäonnistumisia. Sera joutui oikeasti miettimään että mikä meni pieleen, kun ei voikkaan vaan tykittää täysillä.

Nyt jälkikäteen kun ajattelee niin tohon alkuun olis myös toiminut (ehkä..) paremmin että olis tyrkänny toisen hypyn taakse ja tehnyt valekäännön ja persjätön siihen. Jälki viisaus, paras viisaus! Ei sillä, että ei sitä kukaan muukaan keksinyt. :D Kiitokset Reetalle seurasta, videoinnista ja palkkauksesta!