Jälleennäkemisiä

Lauantaina pakkasin kimpsut ja kampsut laukkuun, hyppäsin junaan ja suunnistin kohti Tikkurilan juna-asemaa. Jos juna matka ei ollut jo tarpeeksi raastava niin en tiedä mitä bussi matka Tikkurilasta kotiin sitten oli..

Kotiin pääsy ja koirien tervehtiminen oli ehkä pieni pettymys, joku julma ihminen jota kutsun pikkusiskokseni oli törkeänä, siis aivan pokkana ottanut minun rakkaani mukaan pikkujäbän hoitokeikalle vaikkakin tiesi että tulisin sinä aikana kotiin!! Kyllä meinas iso itku tulla kun ei pieni kettuni ollutkaan möyrien ja ulisten ovella vastassa, piehtaroimassa jalkoja vasten ja hyppimässä kumoon. Pieni itku pääsikin silti Riemua ja Blägiä tervehtiessä, oli niitäkin kyllä niiin ikävä. ♥ Pikku  Riemukaan ei ole enään niin pikkuinen. Neitillä on painoa vajaat 13kg ja säkäkin jo 44,5 cm :)

Lauantai iltana kävinkin sitten heittämässä Näkän ja Riemun kanssa ihan kunnon lenkin, miten voikaan kaivata niiinkin yksinkertaista ja välillä niin p****stä olevaa koirien lenkitystä? Tuntui niin hyvältä käydä ihan rauhassa kävelemässä koirien kanssa. Ainut huono puoli tässä on se että näin astmaatikkona ja eläinallergikkona, melkein kahden kuukauden totaali erossa oleminen koirista ei tehnyt hyvää.  Nyt kutisee silmät, nenä vuotaa ja henkikin vinkuu, mutta ei noista karvaisista luopuisi silti hevilläkään. Kyllä sen on nyt koirattomana huomannut.

Sunnuntaina riemu repesi kun Sera ja siskoni tulivat kotiin, kyllä pieni kettu repesi liitoksista. Ja niin repesin minäkin, niin ikävä ollut sitä! Kyllä siitä huomasi myös että oli suuttunut kun olin ollut poissa niin kauan, tervehtimisten jälkeen meni heti mököttämään omalle paikalleen. Kauaa se ei ehtinyt mököttämään kun nappasin punaisten hihnat kaapista ja riensimme bussilla tollomiittiin. Oli mukava nähdä taas uusia tuttavuuksia kuin vanhojakin tolleristeja. :) Treffit oli vaki paikassa Helsingissä Tervasaaressa kantakaupungin laidalla, se kun on tuttu paikka jo kesäisistä treffeistä ja uimisista niin Sera kyttäsi melkein koko treffien ajan portin takana, että josko pääsis uimaan. :D Harmi kun oli niin likaista vettä niin ei kehdannut päästää. Riemu taas nautti täysin rinnoin lajitovereiden seurasta ja juoksi milloin kenenkin niskasta roikkuen, höpsö penikka. Eikä uskonut vaikka välillä ärähdeltiin kun hampaat nirhasivat niskassa, korvissa ja hännässäkin.

Eilen käytiin äitin kanssa hakemassa Espoosta 7 kpl sorsia, joita tänään sitten testailtiin. Suurin yllättäjä oli Riemu, joka ei ole aiemmin osoittanut minkään laista kiinnostusta edes variksen siipeä kohtaan, kantoi tänään reippaalla otteella pienen houkuttelun ja innostelun jälkeen kokonaista sorsaa!
Pikkulikka löi ihan ällikällä! Tosi kivan näköisellä otteella kanteli sitä kun rallatti lintu suussa menemään. Nyt vaan itse noutamista ja palauttamista kuntoon niin siitähän voi leipoa vielä vaikka mitä. ;) Riemulla on omimis syndrooma, ja mitään kivaa minkä itelleen saa ei koooooooskaan saa palauttaa antajalle, itellä vaan pidettävä!
Serakin nosteli sorsaa ja hieman kanniskeli, mutta siitä se oli jotenkin nyt ällö. Pari kertaa otti kunnon ottella suuhun ja lähti kantamaan, mutta jos suun puoleinen siipi liikkui yhtään niin tippui heti. Pitää koittaa myöhemmin uudestaan siivet sidottuina. Voi kyllä olla että ällösi jopa sorsan hajua, se nimittäin haisi omaankin nenään niin karmivalta että huhhuh! Ei olisi enään huomista selvinnyt ilman pakastamista.

Tämän jälkeen otettiin pikkaisen takapihan tottista Seran kanssa, ja mitä nyt vähän sitä ottanut muutenkin tässä päivien lomassa niin se tekee nyt hirveen kivalla motivaatiolla ja moottorilla, kierrokset ei ole heti tapissa ja sietää korjaamista hyvin! Käytiin myös päivällä Seran kanssa Ojangossa muistelemassa vähän agilityä, ja heitteilemässä pientä radan tynkää ja paukuttelemassa keinuja. Siellä ei mennyt puolta tuntiakaan, mutta kivasti saatiin silti tehtyä. Tällä kertaa koira töppäili enemmän kun ohjaaja, mutta nämäkin saatiin nopsaan korjattua, ihanaa kun tuo otus tekee töitä nyt noin innoissaan silti turhaa kuumumatta ja sietää niitä tois-to-ja!

Treeniriistaa haussa. Toisille arkipäivää, toisille ei. :D