Belgipoikia ja agilityä

Perjantaina pakattiin Seran kanssa kimpsut ja kampsut pikaiseen kasaan ja hypättiin R junalla Tikkurilaan. Äiti ja Riemu odottelikin meitä vastassa asemalla mistä hurautettiin autolla kotikotiin kartanonkoskelle.

Vastaanottokomitean toinen osapuoli oli kovin loukkaantunut, kun häntä ei otettu meidän haku matkalle mukaan, voi mustuainen. Mieli parani, kun saivat Seran kanssa hetken ihan rauhassa päästellä jälleennäkemisen ilon höyryjä. Ilta meni rauhassa telkkarin ääressä leffaa katsoen.

Aamulla suuntasin kehän varteen mistä Noora nappasi kyytiin. Suunnattiin Ojankoon missä Nooralla ja Renellä oli Petri Heinosen agility valmennus.

Aamu menikin kivasti sitä kuvaillessa ja kuunnellessa oppeja itsellekin. Ja tietysti juoruten ja kuulumisia vaihdellen Nooran kanssa! Sieltä suunnattiin takaisin kotiin ja Noora töihin.

Itse kävin Jumbosta etsiskelemässä uusia juoksuhousuja, aika monta kauppaa piti kahlata läpi ennen kuin sopivat ja kivan näköiset löytyivät. Suurimmasta osasta kun olisi peppu loistanut läpi tai muuten olivat epämukavat jalassa.  Sopivat löytyikin Stadiumista kivasta alennuksesta, kivaa!

Housu kaupoilta suuntasin äitini luota hakemaan Seran ja lähdettiin Ojankoon takasin. Varattiin Netan ja hänen belgiensä kanssa Racinel areenalta kenttä puoliksi, kun halvalla sai! Sera muutenkin kaipasi vähän treeniä erilaisessa hallissa.

Minä saavuin hallille tyylikkäästi myöhässä julkisen liikenteen ansiosta ja kuraisena! Ihana kevät!

Netan ja poikien kanssa käytiin jo tiistaina treenailemassa vähän tottista, vaikka meidän kohdalla ei saatu oikein mitään aikaiseksi, niin pojat sai ihan kivan treenin sekä Sera sai ehkä pienen ihastuksen poikiin. Koskaan, ei koskaan ole lämmennyt kellekään niin nopsaan kuin Riesalle ja Raikulle, löydettiin meijän ehdottomat lempparikaverit. Kettu olisi halunnut treenaamisen sijasta vaan leikkiä!

Hallilla tehtiin Seran kanssa ihan perusjuttuja, pyöriteltiin puomin alastuloa ja vahvistettiin paikkaa. Takaa leikkaukset, viski ja takaa kierto olivat myös treenin alla, kovin kierroksilla kettu oli ja harvinaisen kiinni kädessä. Treeni ei oikein ollut lähteä kulkemaan, mutta hetken päästä yhteissävel löytyi ja saatiin ihan onnistuneet treenit kaikesta huolimatta. Selvästi tarvitaan lisää treeniä vieraissa paikoissa ja oudossa (uudessa) seurassa. :)

Pääsimpä myös kokeilemaan millaista on ohjata herkästi palautetta antavaa belgi poikaa! Voin vain sanoa, että olipa kivaa ja erilaista. Kiitos Netta!

Riesalle palauteltiin Netan kanssa vähän agilityä mieleen ja Raikulle opetettiin ihan perusteita, olipa kivaa ja vaihtelevaa! Tekee itsellekin hyvää palautella ihan perusteita mieleen. Taas katsoo asioita eri kantilta. Treenin lopputulos oli potentiaaliset belgi pojat joista tulee vielä ihan huippuja! Sekä Seran lukemisen taito, päivä päivältä parempi minä.

Super iso kiitos molemmille päivästä. Ei voisi parempaa olla, kun koiramainen päivä huippuseurassa!

Illalla käytiin Seran kanssa vielä vähän testailemassa, miten meidän yhdessä juokseminen sujuu. Sera kaipaa kunnon juoksuvaljaat ja minä vetovyön, muuten ihan hyvin! Himppasen on vaikea juossa, kun on innokas lenkkikaveri hihnan päässä ja hihna kädessä. Hyvin se kuitenkin meni kun sain Seraa vähän himmailtua.

Itsestänikin saan olla ylpeä, treenaaminen on tuottanut tulosta ja juoksukuntoni on parempi, kun osasin odottaa! Askel luisti ja pystyin juosta koko matkan kauppaan ilman pysähdyksiä tai välikävelyä. Palkitsin itseni ostamalla itselleni karkkia, alun perin piti hakea vain äidilleni suklaata iltalenkin muodossa. Hupsista! :-D Nyt oli kyllä ansaittu pussi!

Paremmin onnistunut lenkki sai myös omaa treenimotivaatiota korkeammalle! Pikkuhiljaa tavoitteeseen.

Ja mä kun halusin että se olis medi..

Liukan agivalkussa mitan näyttäessä Seran sää'än päällä 44cm, pieni toivo heräsi medi koirasta.

Seraa ei siis ole vielä virallisesti mitattu, mutta nyt olen alkanut miettimään kenelle sen veisi mitattavaksi, jos siitä medin tekisi. Kolmestihan rajatapaukset mitataan, mutta väliäkö sillä. Oikeastaan, itseni kannalta olisi parempi jos Sera olisi maksi, niin kuin olen tähän asti luullut. Sera kun on ollut koti mittauksissa aina n. 48cm. Mutta koiran kannalta olisi edullisempaa, että se olisi medi. Ja toki mahdollisuudet siellä olisi paremmat, jos vain itse olisin tarpeksi nopea, mutta kun en ole..  Ehtimisen kannalta ehkä ihan hyvä että se olisi sittenkin maksi! Toki voisin opetella ohjaamaan Seraa niinkuin useat vieras kansalaiset, seisoen keskellä rataa ja ohjaten sieltä. 

Toimisikohan se..?

Mutta niin asiaan! Käytiin eilen hallilla treenailemassa, pohjana oli Teemu Linnan rata mitä vähän fiksailtiin helpommaksi. Siltikin löytyi muutama hankalampi paikka.

Ensinnäkin allekirjoittanut oli hidas rantapallo, joka ei hallinnut omaa kroppaansa. Ja toisekseen kettu repolainen oli hieman korvaton ja kierroksilla, aka supernopea. 

Ekat ongelmat tuli jo lähdössä, Sera kun ei malttanut millään pysyä. Yleensä sillä on todella vahva pysyminen, mutta nyt on parina kertana karannut. Pienen palautteen saatuaan malttoi pysyä lähdöissä, kun muisti ettei me mitään tehdä jos tulee omiaan.  

Toiselle hypylle pakkovalssi, kolmannelle hypylle kokeiltiin alkuun viskiä, mutta en ehtinyt millään sinne pakkovalssilta. Maksi korkeuksilla olisin ehkä, siis ehkä ehtinyt mutta nyt mentiin 40 ja kettuhan tulee niistä kun tykki. Joten tyydyin vaan tyrkkäämään Seran kolmannen hypyn taakse ja tekemään päällejuoksun siihen. Putkeen sitten takaaleikkauksella. Ekalla yrittämällä päällejuoksua Sera äkkäsi putken ja ampasi sinne, mutta seuraavalla yrittämällä parempi haltuun otto niin toimi moitteetta.

Ajatus ei aina ihan toiminut, minkä takia aluksi ajattelin lähettää Seraa okserille ja valssata kuudennen hypyn taa. No ei siinä, toimi ihan jees. Pari vahvistusta pallon kanssa okserille irtoamiseen. Tällä taktiikalla en vaan ehtinyt kahdeksannelle hypylle tekemään vastakääntöä ajoissa, kun juoksin ihan väärällä puolella. 

No, taktiikan muutos, lähetys ja vastakääntö okserille ja 7-9 välille perjsättöä persjätön perään. Tällä olis toiminut ihan loistavasti, jos minä en olisi niin hidas! Ei vaan meinannut onnistua millään.. Useamman toiston se vaati, että saatiin edes jonkun näköinen onnistuminen. Mutta me onnistuttiin! Vihii!

Lopuksi palauteltiin vielä muistiin 2x2 treeniä. alotetiin ihan porttien läpi juoksemista ja kateltiin, että kuinka hyvin muistaa vielä. Ei siinä kauaa mennyt kun portit oli jo oikeassa asennossa ja yhdessä. Serasta huomasi kyllä, että ei ollut ihan niin helppo juttu kuin viimeeksi ja melkein kuuli kun aivot teki töitä. Edelliset kerrat tätä treeniä tehdessä kettu on onnistunut n. 9/10 kerrasta, joten oli todella hyvä, että nyt tuli enemmän epäonnistumisia. Sera joutui oikeasti miettimään että mikä meni pieleen, kun ei voikkaan vaan tykittää täysillä.

Nyt jälkikäteen kun ajattelee niin tohon alkuun olis myös toiminut (ehkä..) paremmin että olis tyrkänny toisen hypyn taakse ja tehnyt valekäännön ja persjätön siihen. Jälki viisaus, paras viisaus! Ei sillä, että ei sitä kukaan muukaan keksinyt. :D Kiitokset Reetalle seurasta, videoinnista ja palkkauksesta!

Ei otsikkoa.

Ai näikö?

Seran saikku päättyi vihdoin ja viimein. Suu on kokonaan parantunut ja tikit sulaneet.
Käytiin keskiviikkona taas omatoimisesti hallilla treenailemassa. Sera oli yllättävän rauhallinen suhteessa siihen, kuinka paljon sillä oli virtaa loman jäljiltä. Korvatkin oli tällä kertaa suotu neidin päähän, eikä huudot siis kaikunu tyhjille korville.

Kontaktit oli päätreenissä nyt. A:lla paikka on jo todella varma eikä epäröi enään oikeastaan yhtään.
Puomella on pientä hätiköintiä, mikä näkyy pepun heilumisessa puolin jos toisin. Seran on myös selvästi vaikeampi erottaa mistä sitä palkkaa siinä saa, usein yrittää että on vain puolet varpaista maassa. Pikkuhiljaa alkaa puomikin olemaan varmempi Serasta. Selvästi ajatteli kovaan ääneen päässään, että mikä tässä nyt on niin ihmeellistä.

Tehtiin myös puomen alastulo lankulla juoksuja pöydältä. Olin alkuun aika varma, että Sera tulee läpi kuin ohjus, mutta aika hyvin se hiffasi. Pari kertaa jähmettyi keskelle lankkua mutta hetken mietiskeltyään haki kontaktille mistä tietty vapautus. Siinä kohtaa alkoikin tolleriluuppi ja pari kertaa tultiin läpi ja kovaa. Pyöriteltiin pari kertaa vaan sivusta paikalle ja palkalle vapautus niin alkoi taas kettu hiffaamaan.

Tehtiin myös ihan simppeliä rataa, että päästiin molemmat päästelemään vähän höyryjä. Puoliympyrässä 3 putkea ja 5 hyppyä. Takaa kierto ja takaisin, lujaa sai siis painella.
Ei kummosempia ongelmia, ite ohjasin takaa kiertoa esteenä enkä linjana, mutta muutaman toiston jälkeen sekin toimi. Tai toimi se alunperinkin, mutta lopuksi paremmin!
Loppusuorilla eteen irtoamista pitää treenata, nyt jäi kyselemään hirveästi. Etupalkka treeniä, ei siinä muu auta!

Lämpimät ilmat on suosinut joten, ollaan oltu Seran kanssa extra paljon ulkona. Lenkillä, ottaa arskaa ja herkutelemassa jätskillä. Niiin ja jänisjahdissa..

Neiti nimittäin päätti alkuviikosta livahtaa pannastaan ja lähteä 45minuutin jänöjahtiin. Vieläpä junanradan varresta..
Onni onnettomuudessa, että neiti palasi ehjänä takaisin.

Tänään käytiin ostelemassa pientä piristystä kotiinkin. Allekirjoittanut on siivonnut urakalla hikihatussa kotia kuntoon, kun kettu on nauttinut auringonpaisteesta lattialla. Reilu peli.

Noh, mutta nyt kelpaakin käpertyä sohvalle, kun oma koti mielyttää niin kovasti silmää..
Ja mikä vielä parempaa! Suihkun jälkeen pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. ♥

Ihanaa kevättä kaikille!

Lepoa lepoa.

Päivät on olleet aika pitkäsyttäviä Seran hampaanpoiston jälkeen. Ensimmäinen viikko meni rehellisesti tvn edessä vain löhöillessä. Seran kanssa käytiin lenkeillä mutta siihen se jäi. Edes temppuja ei tehty kun olin skeptinen antamaan edes pehmeää nakkia namina, vaikka eihän se olisi edes niitä puraissut.

Suu 8.4.-16

Suu alkaa pikkuhiljaa jo näyttämään hyvältä ja ollaan siirryttykkin pikkuhiljaa enemmän normi ruokaan, tai siis en ole vain enään liottanut nappuloita puolta vuorokautta. Tylsyyksissämme olen yrittäny opetaa Seralle kierimistä ja jalkojen pujottelua. Kieriminen on paremmalla mallilla kun pujottelussa meinaa repolaisella palaa hermo.. Mutta ehkä sekin tässä vielä joku päivä.
Tuo kettu on nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana oppinut tarjoamaan jatkuvasti jotakin ja virtaa riittää koko komppanjalle joten treenihetket menee yleensä niin että se tarjoaa vahvoja temppujaan mutta eipä oikeastaan muuta. Sitten meinaa jo taas palaa kettulaisen käpy kun mamma ei annakkaan nakkia, vaikka ollaan niin hienosti sivulla, jalkojen välissä, pyöritään oikealle ja vasemmalle, maataan, annetaan tassua ja kuonolla tökitään mahdollisia avonaisia ovia.


Toki tässä on se että olen itse vielä todella noviisi opettamaan Seralle mitään tarjoamisen kautta kun ei se ole koskaan tarjonnut mitään. Aina on vaan palanut se kuuluisa käpy ketulla. Vielä kun löytäisi sen sopivan energiatason tuohon treenaamiseen niin voitaisiin joskus saada ehkä ne ALO liikkeet kasaan tarjoamisen kautta. Sera tuppaa enemmän kuin melkein aina olemaan joko liian energinen > liian korkea vire tokojuttuihin/temppuiluun tai väsynyt > matala vire kun ei motivoi tarpeeksi.
Leluthan meillä on ihan nounounou tollaisissa temppu/toko tilanteissa, ei vaan pakka pysy kasassa kun ei saa sitä tarmoaan purkaa edes liikkumiseen samalla kun opiskellaan. Versus agilityssä onnistuu kun saa purkaa itseään siihen liikkumiseen, niin pysyy aivot kasassa.         Toki tässäkin on tullut suuria editysaskeleita, mitä itse opin vasta pikkuhiljaa huomaamaan ja arvostamaan enemmän.




Tässä pari viikkoa takaperin ollutta treeniä, edistystä pikkuhiljaa... :)