Hurjan Hieno Hurtta!

Riemulla hullun ilme ja kännykkä laatu. ♥

Perjantai aamuna pakattiin Riemun kanssa kimpsut ja kampsut ja hypättiin yhdessä kohti etelän junaa! Suuntana Messukeskusta Koira2014 tapahtumaa ja Riemu takaisin äitin hoiviin.
Sera jäi viettämään laatu viikonloppua Joonaksen kanssa kottin. :-)

Junamatka meni odotettua paremmin, olisin odottanut että tuo yksi hajoaa käsiin kunlemmikki vaunu oli täynnä uusia koiria, hajuja ja ihmisiä. Mutta pirpana yllätti ja käyttäytyi erittäin mallikkaasti koko matkan ajan! Onneksi olin ollut lippujen suhteen aikainen lintu ja sainkin meille Riemun kanssa molemmille omat paikat, ei ollut ihan niin ahdasta siis. vaumu oli nimittäin _täynnä_.

Myöskin vaunussa matkustaneet urokset ilmoittivat että Riemusta on tulossa ilo likka, pojat olivat sitä mieltä että neiti on aloittelemassa ekoja juoksujaan! Pirpanaa onkin nyt hajut kiinostaneetkin enemmän kuin ennen ja korvatkin harrastaa mystistä katoamista aina välillä.. Hmm..

Kaunis Ilo. ♥

Asemalla oli äiti meitä vastassa ja sielläkös riemu ja Riemu repesivät. Äiti itki ja Riemu huusi onnessaan kuin mikäkin teurastettava sika. Ei sillä vissiin ollut koti ikävä? Automatkan jälkeen liitokset repesivät taas kun kotona odotti rakas Mörkö. ♥ Blägi ei ollut ihan niin onnessaan Riemun paluusta kuin pirpana itse, arvatenkin se oli heti toisen korvassa roikkumassa, komentamassa ja riekkumassa. Tytöt päättivätkin pistää kunnon rallit sisällä pystyyn, oli sitä kyllä ilo katsella. :-)
Loppupäivä siivoiltiin, häädetttiin sisarukseni ja Blägi viikonlopuksi muualle ja kuumeisesti odotettiin milloinka Ilo sisko, Krista ja Jutta laskeutuisivat maankamaralle taivailta. Pitkään suuniteltu viikonloppu olisi viimeinkin toteutumassa!


Lento oli mennyt kuulemma hyvin ja Ilokin vaikutti siltä että lento oli mennyt erinomaisesti. Näytti lentoboksista ulos tallustellessa hyvinvoivalta. :-)

Kun sisarukset tapasivat olisi Riemu halunnut heti leikkiä ja painia ja syyä vähän korvasta ja, ja.. Ilo oli vähän toista mieltä, se piti heti toisen kuriin kun vähänkin villimmäksi menö yltyi. Riemu näytti kieltämättä hieman pettyneeltä päätökseen. :D muuten siskokset tulivat erinomaisesti toimeen jo heti ensikättelyssä!

Siskoksissa on paljon samaa näköä mutta tsiisus Riemu on kirppu! Se on melkein säälittävän näköinen Ilon rinnalla.
Ilo sisko on kyllä kookas narttu, mutta onhan Riemu kirppu keneen tahansa verrattuna.. :D Serankin vierellä se on selvästi ainakin 3-4cm matalampi ja Serallakaa ei ole säkää kuin 48cm. Muutenhan Sera on myös 'rimpula'.
Luonteeltaan ilo on huomattavasti aikuistuneempi kuin Riemu, riemu taitaa olla semmonen koiramaailman ainanen Peter Pan, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. sillä kun ei ole mielessä kuin ruoka, nukkuminen ja LEIKKIMINEN!!


Lauantaina Helsinki Winnerissä oli 8 junnu narttua, Riemulla ei ollut mikään paras päivä ja kehässä se vouhotti vain äitini perään. Ei suostunut ravaamaan tai liikkumaan ollenkaan ja seisominenkin oli aika suuren työn alla. Sunnuntaina voittajassa oli 11 junnua, ja sentään Riemun esiintyminenkin oli hieman parempaa. Liikkumaan se ei vieläkään suostunut kehässä mutta seisominen sentään onnistui.
Molempina päivinä Riemu oli varmasti kaikista kehittymättömin junnu ja se kyllä näkyy molempien päivien arvosteluista elikkäs;

Helsinki Winner, Marit Kärde
"Niukan kokoinen, vielä kesken kehityksen juniorinarttu. Hyvät mittasuhteet ja tummasilmäinen ilmeikäs pää. Kokoon nähden sopiva pään vahvuus, oikea asentoiset korvat. Hieman holvautunut kallon etuosa. Hyvä kaula. Lanneosa saisi olla tiiviimpi. Riittävät etukulmaukset, puutteellinen polvi ja rungon alle jäävät takaraajat. Heikko takatyöntö, reilun pituinen häntä. Vielä pentuvillaisa turkki ja korkealle kohoavat sukat vaikuttavat arvosanaan." JUN-H

Voittaja, Tuula Savolainen
"9kk. Vielä hyvin pentumainen, mittasuhteiltaan lyhyt nuori narttu. Vielä kevyt pyöreäkalloinen pää. Voimakkaat otsaluut. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen rungoltaan. Hieman luisu lantio. Tasapainoisesti joskin niukasti kulmautunut kinner ahtaat takaliikkeet. Pentuturkki, hyvät hapsut. Valkoista voisi olla hieman vähemmän eturaajoissa. Sivuliikkeisiin tarvitaan lisää tehoa. Tarvitsee lisää aikaa." JUN-H

Seuraaviin näytelmiin Riemun kanssa tod. näk. kesällä, ehkä pyörähdetään täällä Imatralla pääsiäisnäyttelyssä kun Sera sinne lähtee kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee joten saapi nähä mitä tuosta vielä tulee.. :-)

Always be a happy dog.

Viimepostauksesta ollaan ehditty treenailla Riemun kanssa tulevaa messarin koitosta varten. Ihan nätisti tuo likka seisoo ja ravaa, molemmat vielä niin vauvamaisella otteella kylläkin. Seisomiseenkin ollaan saatu hieman ryhtiä lisää. Jee! Meidät siis tosiaan löytää messarista molempina päivinä ensi viikolla, saa tulla moikkaamaan!

Riemusta kun puhe olikin, pääsi neiti perjantaina mukaan Seran agilityyn, opettelemaan nätisti oloa ja odottamista. No hyvää opetusta se olikin. Niin kauan oli hiljaa lun Sera sen kanssa kevythäkissä oli, mutta huuto ja kitinä alkoi samantien kun yksin jäi. Eipä aikaakaan kun joku jo huusi että Riemu tuli häkistä läpitte. Nii-in. Rääpäle oli onnistunut saamaan kankaan ilmeisesti raapimalla rikki ja tilaisuuden koittaessa ampaissut ulos.  Häkkihän ei siis tuolle ole mikään karmea paikka, vaan kotonakin siellä usein tyytyväisesti nukkuu.

En se minä ollu! Ne vaan.. RÄJÄHTI!

No, meillä siirrettiin tämän viikon treenit täksipäiväksi (tiistai) messarin takia, niin moni ryhmäläinen sinne lähdössä ettei perjantain reeneihin pääsisi. Otin Riemun taas mukaan harjoittelemaan hallissa oloa, odottamista ym. Harkitsin jättäväni sen yksin kotiin, mutta totesin ettei siitä mitään tule. Rääpäle aloitti kamalan huutovikinävinkuna-mekkalan kun ovi oli menossakaan kiinni.. (Jos äiti luet tätä niin sä sanoit että se osaa olla yksinään.....) No eihän siitä mitään tullut, vaan nappasin senkin sitten mukaan. Tälläkertaa käytettin sitten hallin lainametallihäkkejä, mistä Riemu ei niinkään pitänyt. No neitihän osoitti sen taas, yksinään kun jäi alkoi taas mahtava metelikonsertti, ja meidän Seran kanssa ollessa radalla n. 20 min, oli neiti saanut aikaiseksi aikamoisen sotkun häkkiin. Repinyt, purrut ja raapinut häkin pehmusteiden alla olleet styroksit sataan ja miljoonaan osaan. Kiitos Riemu!
Lopussa se rupesi olemaan jo nätisti, kun naksuttelin häkissä hiljaa oloa ja rauhoittumista. Palkaksi tietty namit, kehut ja ulos pääsy.
Molemmilla kerroilla otettiin lopuksi Riemulle vähän putkien juoksua ja kontakteja, niissä olikin aika näppärä. :-)

Seran kanssa perjantain reeneissä otettiin aika yksinkertaisia pätkiä, treenattiin 'kaukaa' ohjausta, tai miten sen voi selittääkkään. Ideana tosiaan oli että itse en ohjauksellani menisi puolta metriä 6. hyppyä  lähemmäksi, vaan yrittäisin pieneltä paikalta ohjata koko kuvion.
Sera ei voinut alkuun käsittää miksen juokse perässä. Paloihin pilkotuna lähti onnistumaan, mutta sittenkin jotenkin 4. hyppy jäi siltä välistä. Pari kertaa kun aloitettiin sitten sieltä, minä siirtyen taas paikalleni ja huutamalla ja tyrkkäämällä kunnolla saatiin tuokin taipumaan Seran kalloon. Lopuksi saatiin kokonaisuus onnistumaan mallikkaasti. :-)
Tämän jälkeen treenattiin hallin toisessa päässä keppejä ja niille eri lähetyskulmia. Ihan näppärästi nekin meni, kunhan Seran sai ensin ymmärtämään menemään ne kepit taas. Loppujen lopusksi, sillä ei kauaa mene kun hoksaa asiat, ja tässä ei montaa toistoa tarvittukkaan. :)

Iso tyttö. ♥

Tänään oli treeneissä sitten taas toisaalta niin simppeli rata, mutta meillä oli omat (kontakti)vaikeudet. Ensimmäinen oma pähkäily tuli jo kakkosesteellä, että mitäs nytten. Valssi ei oikein sopinut, eikä mikään 'normi'ohjaus.Onneksi treenikaverini ovat fiksumpia ja tohon paikkaan sopikin parhaiten jaakotus. A-este menikin Suvin palkkaillessa alhaalla, Sera kun tykittää sen niin täysiä että ei edes malttaisi pysähtyä ilman apupalkkaajaa. Onneksi Sera sentään irtoaa niin puolenvaihdon kanssa ei tullut niin kiiretta ketun tykittäessä kohti putkea. Kepeille se tarvitsi muutaman toiston ja kunnon tyrkkäykset, mutta parin kerran jälkeen nekin luonnistuivat nappiin. Se kyllä vetää niitä jo ihan järkyllä vauhdilla. Rengas oli taas joku kammotus Seralle tänään, en tiiä mikä siinä on mutta välillä rengas on iso musta mörkö ja välillä vain heinäkasa jonka läpi sujahtaa kuin vapaan pellolla juoksisi. Ihme tyyppi. 7-12 oli ihan piece of cake, mutta sitten 13-14 välissä en saanut omia jalkojani valssin tahtiin ja siinä sainkin ottaa muutaman toiston ennen kun lähti kunnolla sujumaan. En tiiä mistä johtuu, mutta mulla on tapana jotenkin valssata niin pieni kääntö ettei rajaakaan. Tiiä mistä sekin tullut..

Seuraavat ongelmat meillä olikin puomilla, Sera haki ylläri ylläri kokoajan putkeen, ja vaikka se sitten tukittiin, ei jostain syystä lähtenyt yhtään hakemaan puomille. Ja sittenkin kun lähti se hyppäsi alkunousun jälkeen alas, wut?  Sama toistu kertatoisensa jälkeen. Lopuksi saatiin sujumaan sillä että ei vaan annettu ketulle muita vaihtehtoja, Suvi saattoi sen pannasta pitäen puoliväliin ja minä ohjasin kädestä pitäen, siitä sitten taas pikuhiljaa kauempaa. Loppu nyt olikin läpijuoksua. 

Kontakaktit lähtee nyt supertreeniin ja 2on 2off vaihtuu todennäköisesti, se vaan tykittää niin järkky lujaa kontaktit hidastuksista huolimatta että.. Ei ihan onnistu niin että kettu tykittää koko A:n yli ja sitten jalkojen jo maassa ollessa tarjoaa kontaktia. :-D

Lopputemuamiset hoidettiin bortsulauman keskellä punaisten ollessa Mian Laimin kanssa ainoat 'väärän'rotuiset. Pojat olivat Riemusta super innoissaan, ja kokoajan joku persauksissa kiinni. Taitaa pikkuisen ekat juoksut lähestyä, sen verran innostuneita pojat olivat. Hyvä puoli poikien innostuksessa oli se että _vihdoinkin_ Riemu oppi sanomaan milloin peli ei enään vetele! Kovasti sitten komentikin poikia, raukka ei tiennyt minne mennä, kun kokoajan jonkun piti olla häntä nuuskimassa..

Tä?

Ilo irti mistä ikin se lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen

Tästä se koirien täyteinen elämä taas alkoi!
Viime perjantaina oli se ihana päivä mitä tässä jo _jonkin_ aikaa odotettiin. Nimittäin eräs rakas ystäväni oli tulossa viikonlopuksi kylään ja ihanana ystävänä tuoden Seran ja Riemun tänne! Äiti siis pisti Riemun myös matkaan messaria silmällä pitäen. Riemu siis majailee täällä itsenäisyyspäivään saakka. :-) Koko eka viikonloppu menikin koirien totutellessa uuteen paikkaan, lenkkimaastoihin jne. Kaikki menikin ihan hyvin, pikkasen noita rapun äänet kummastutti, kun täällä ne kuuluu niin helposti sisälle. Alaovestakin kun joku kulkee niin ihan selvästi kuulee.

Eka yö piti vähän puhista uusille äänille rapusta, muta muuten ihan rauhassa. Vielä seuraavanakin yönä Riemun piti vähän pöhissä rapun äänille itekseen. Sera ei korviaan letkauttanut, nukkui vaan sohvalla tyytyväisenä. Sitä kun ei äitin luona saanut tehä! Viikonlopuksi satoi myös sopivasti vähän lunta, ja siitäkös nämä innostui. Ikävä kyllä se suli nopsaa pois. Koko viikkona ei olla oikeastaan muuta tehty kuin tutkittu uusia maastoja ja otettu ihan rennosti. Vähän käyty lähikentällä tottistelemassa Seran kanssa. Seuruuta, jääviä ja paikkista, ihan nätisti meni kaikki. Seisominen kaiken heikoin, vaatii miulta vielä pienen pysähdyksen jäädäkseen. Muuten ihan näppärä likka, vaikka ei ole aikoihin mitään tehnyt.

Riemukin jatkaa kasvamistaan, neiti nytten 8,5kk ja säkää sillä on 44,5cm ja painoa n. 14kg. :-) Pikkasen tullut  massaa sille lisää ja viimeisetkin pentuhaivenet saavat kokoajan kyytiä! Nassusta näyttää samalla niin aikuiselta ja pikkulikalta, saa nähdä minkälaiset noista silmistä tulee, vielälin aika vaaleat.

Tänä perjantaina startattiin Seran kanssa uudessa agility seurassa ja ryhmässä! Seurana toimii Wuoksen Agility Urheilijat, jossa treenaamme alle 18-v junnu ryhmässä. :-)

Treenit menivät ihan superisti, ottaen huomioon että viimesestä agi treenistä Seran kanssa on aikaa melkein 3kk! Virtaa tuolla oli kuin pienellä kylällä, omaa vuoroa odottaessakin huusi häkissä kuin hyeena, vaikka aima ennen ollut hyvin hiljainen. Myöhemmin muiden tehdessä rataa, naksuttelin keinulla vähän 2on-2offia ja neiti tarjosi sitä jo ihan nätisti. Myöskin sitten kesken oman vuoron A-esteelle..  Ratana toimi Suvi koutsin edellisen kisa viikonlopun 3 luokan hyppyrata, mistä oli muutama este lopusta jätetty pois. Seran kanssa vaihettiin myös keppien harjoittelu kujakepeistä verkkoihin, ja ne luonnistukin melkein heti ihan kivasti! Alkuun Sera vähän epäröi, mutta se jäi nopsaan taakse.

Miun piti ottaa videota treeneistä, mutta se jäi siinä hösellyksessä. Kieltämättä en tiennyt kumpi meistä oli enemmän innoissaan, minä vai Sera! Kivaa oli ja itellekkin tarttui uusia juttuja, Suvin koulutus tapa eroaa suuresti Hanna-Marista, mutta ei ole kyllä mitään valittamista! Innolla odottaen ensi treenejä. :-) 

Loppu loma

Loppu syysloma meni rauhaisissa merkeissä, tytöistä tuli nappastua syyskuvat, lenkkeiltyä paljon näteillä Backaksen kartanon mailla ja muutenkin pakkalan pelloilla. Seran kanssa kävimme loppuviikosta tekemässä hieman agilityä, mikä sujuikin ihan kivasti. Muisteltiin vaan vanhoja juttuja ja pidettiin hauskaa. Nätistihän sillä kaikki onnistui, ja itsekkin onnistuin valsseista ja takaa leikkauksista ihan kunnialla! Jee hyvä minä!

Myöskin lomalla opetin Seran Vih-doin-kin seuraamaan! Ennen neitihän osasi seurata nätisti kontaktissa ilman kummempia keulimisia yms. mutta jostain syystä siitä oli aivan kammoittavaa seurata jalassani kiinni. Se ei voinut lähestyä jalkaani 20cm lähemmäs, ei millään. Nyt kun lomalla muistelimme seuraamista, ei sillä muutaman paikan totaalisen näytön (namiavuin muistuttelimme oikeaa paikkaa siis)jälkeen ollut mitään ongelmaa. Samoin kuin sivuilla pysymisissä, nekin oli ennen niin kammottavia! Ehkä meidän kisatavoite aikaistuikin siis parilla vuodella! :D

Riemu 7,5kk

Kuten sanoin Riemun kasvaneen tajuttomasti, niin tämä kuva todistaakin jo sitä. Se on melkein Seran kokoinen jo. Jalat sillä on lyhyemmät vielä, mutta eiköhän ne vielä kasva. :) Muutenkin neiti on jo pikkuhiljaa aikuisen näköinen, ja pieni mörssäri vaihe mennyt ohi. Elokuun lopussa se oli vielä jalaton tynnyri pienellä päällä. Nyt neidillä on tullut lisää kaulaa, selkään pitutta ja muutenkin sopusuhtaisuutta. Vaikkakin nytten kasvaa etu- ja takapää eri tahtia, mutta kyllä se siitä tasoittuu.
Seuraavat näyttelyt olisikin tiedossa messarissa, sinne lähtee vain Riemu. Mukaan tulee sisko Ilo, he tulevatkin seuraksemme äidilleni Vantaalle koko viikonlopuksi! :) Saas nähä mitä sisarukset sillon kekkaa..

Seraa en messariin ilmoittanut, kun oli aika huonossa karvassa ja siksikään kun sille sitten varattiinkin aika steriloitavaksi  23.10 klo 12. Leikkaus oli mennyt hyvin, ja Sera olikin päässyt äitini ja hyvän ystäväni kanssa jo 1,5h jälkeen heti kotiin. Oli heräillyt kuulemma nukutuksesta tosi nopeaan ja lääkärit olivat sitä mieltä että eivät pidä yhtään pidempään siellä, kun toinen voi niin hyvin. Itse se kävelikin lääkäristä ulos suoraan pissalle, josta se sitten jo kannettiin vasten neidin tahtoa autoon. -  Ilta oli mennyt kuulemma hyvin, vähän itkeskellyt koko illan, mutta käynyt ulkona reippaasti ja syönytkin kohtuu hyvällä ruokahalulla. Riemu ja Blägi olivat olleet ihmeissään kun toinen oli rajattu erilleen muista. Riemu ja Blägi saivat sen illan tyytyä siskoni huoneeseen ja pieneen käytäväämme. Seralle oli aidattu olkkari ja keittiö vapaaseen äyttöön, ja metallihäkki haettu rauhoittumispaikaksi, kun ei kaulurin kanssa mahtunut vakipaikkaan sohvan alle.

Pää pipinä opiaateista, mutta nuuskat on oltava huulessa. <3 © Äitini

Seuraava päivä olikin mennyt hyvin, ja Sera saikin mieluisia vieraita. Pikku jäbä tuli hoitoon, nätisti malttoi Sera olla ja levätäkkin. Samoin kuin pikkujäbä tajusi hyvin kun äitini sanoi että 'Seva' (kunten jäbä sanoo) on pipi. Oli käynyt hellästi silittämässä välillä ja jatkanut puuhiaan. Reimu ja Blägikin tajusivat antaa Seran olla, vaikka nyt olivatkin kaikki vapaasti asunnossa.

Riemulla on hullun silmät! 

Tästä onneksi alkoi juoksu ja valeraskaus vapaa loppuelämä!

Tosin, nyt ei voi enään mitään pistää hormoonien piikkiin.. ;)

Jälleennäkemisiä

Lauantaina pakkasin kimpsut ja kampsut laukkuun, hyppäsin junaan ja suunnistin kohti Tikkurilan juna-asemaa. Jos juna matka ei ollut jo tarpeeksi raastava niin en tiedä mitä bussi matka Tikkurilasta kotiin sitten oli..

Kotiin pääsy ja koirien tervehtiminen oli ehkä pieni pettymys, joku julma ihminen jota kutsun pikkusiskokseni oli törkeänä, siis aivan pokkana ottanut minun rakkaani mukaan pikkujäbän hoitokeikalle vaikkakin tiesi että tulisin sinä aikana kotiin!! Kyllä meinas iso itku tulla kun ei pieni kettuni ollutkaan möyrien ja ulisten ovella vastassa, piehtaroimassa jalkoja vasten ja hyppimässä kumoon. Pieni itku pääsikin silti Riemua ja Blägiä tervehtiessä, oli niitäkin kyllä niiin ikävä. ♥ Pikku  Riemukaan ei ole enään niin pikkuinen. Neitillä on painoa vajaat 13kg ja säkäkin jo 44,5 cm :)

Lauantai iltana kävinkin sitten heittämässä Näkän ja Riemun kanssa ihan kunnon lenkin, miten voikaan kaivata niiinkin yksinkertaista ja välillä niin p****stä olevaa koirien lenkitystä? Tuntui niin hyvältä käydä ihan rauhassa kävelemässä koirien kanssa. Ainut huono puoli tässä on se että näin astmaatikkona ja eläinallergikkona, melkein kahden kuukauden totaali erossa oleminen koirista ei tehnyt hyvää.  Nyt kutisee silmät, nenä vuotaa ja henkikin vinkuu, mutta ei noista karvaisista luopuisi silti hevilläkään. Kyllä sen on nyt koirattomana huomannut.

Sunnuntaina riemu repesi kun Sera ja siskoni tulivat kotiin, kyllä pieni kettu repesi liitoksista. Ja niin repesin minäkin, niin ikävä ollut sitä! Kyllä siitä huomasi myös että oli suuttunut kun olin ollut poissa niin kauan, tervehtimisten jälkeen meni heti mököttämään omalle paikalleen. Kauaa se ei ehtinyt mököttämään kun nappasin punaisten hihnat kaapista ja riensimme bussilla tollomiittiin. Oli mukava nähdä taas uusia tuttavuuksia kuin vanhojakin tolleristeja. :) Treffit oli vaki paikassa Helsingissä Tervasaaressa kantakaupungin laidalla, se kun on tuttu paikka jo kesäisistä treffeistä ja uimisista niin Sera kyttäsi melkein koko treffien ajan portin takana, että josko pääsis uimaan. :D Harmi kun oli niin likaista vettä niin ei kehdannut päästää. Riemu taas nautti täysin rinnoin lajitovereiden seurasta ja juoksi milloin kenenkin niskasta roikkuen, höpsö penikka. Eikä uskonut vaikka välillä ärähdeltiin kun hampaat nirhasivat niskassa, korvissa ja hännässäkin.

Eilen käytiin äitin kanssa hakemassa Espoosta 7 kpl sorsia, joita tänään sitten testailtiin. Suurin yllättäjä oli Riemu, joka ei ole aiemmin osoittanut minkään laista kiinnostusta edes variksen siipeä kohtaan, kantoi tänään reippaalla otteella pienen houkuttelun ja innostelun jälkeen kokonaista sorsaa!
Pikkulikka löi ihan ällikällä! Tosi kivan näköisellä otteella kanteli sitä kun rallatti lintu suussa menemään. Nyt vaan itse noutamista ja palauttamista kuntoon niin siitähän voi leipoa vielä vaikka mitä. ;) Riemulla on omimis syndrooma, ja mitään kivaa minkä itelleen saa ei koooooooskaan saa palauttaa antajalle, itellä vaan pidettävä!
Serakin nosteli sorsaa ja hieman kanniskeli, mutta siitä se oli jotenkin nyt ällö. Pari kertaa otti kunnon ottella suuhun ja lähti kantamaan, mutta jos suun puoleinen siipi liikkui yhtään niin tippui heti. Pitää koittaa myöhemmin uudestaan siivet sidottuina. Voi kyllä olla että ällösi jopa sorsan hajua, se nimittäin haisi omaankin nenään niin karmivalta että huhhuh! Ei olisi enään huomista selvinnyt ilman pakastamista.

Tämän jälkeen otettiin pikkaisen takapihan tottista Seran kanssa, ja mitä nyt vähän sitä ottanut muutenkin tässä päivien lomassa niin se tekee nyt hirveen kivalla motivaatiolla ja moottorilla, kierrokset ei ole heti tapissa ja sietää korjaamista hyvin! Käytiin myös päivällä Seran kanssa Ojangossa muistelemassa vähän agilityä, ja heitteilemässä pientä radan tynkää ja paukuttelemassa keinuja. Siellä ei mennyt puolta tuntiakaan, mutta kivasti saatiin silti tehtyä. Tällä kertaa koira töppäili enemmän kun ohjaaja, mutta nämäkin saatiin nopsaan korjattua, ihanaa kun tuo otus tekee töitä nyt noin innoissaan silti turhaa kuumumatta ja sietää niitä tois-to-ja!

Treeniriistaa haussa. Toisille arkipäivää, toisille ei. :D

DIY Ohje Paracord pannan tekoon!

Tässä olisi nyt sitten tämä toivottu ohjepostaus tuon paracord pannan tekoon. Ohjeet ei ole mitkään parhaimmat mutta toivottavasti niistä on teille apua. :)

Tarvikkeet;

-Ompelusakset

-Sytkäri

-Paracord-narua

-Pk-ketjuosa tai vaihtoehtoisesti pistolukko tämän tilalle

-Mittanauha

-Hakaneula

-Näppärät sormet

Itse tein 38cm pannan ja narua meni n. 3m

Kannattaa varata vähän enemmän koska päättelyssä menee hieman narua. 

1. Vaihe, itse tein kaksivärisen pannan joten aloitin yhdistämällä narut toisiinsa sulattamalla.

2. Taita naru puoliksi, vie keskikohta pk-ketjun toisen irtolenkin läpi ja narun päät silmukan läpi.

3. Kiristä

4. Mittaa kaulanympärysen verran narua 3. kohdan irtolenkistä alkaen. Merkitse oikea kohta hakaneulalla.

 5. Pujota narun päät toisesta irtolenkistä läpi.

6. Ota tukeva ote. :)

7. Ite tykkään aloittaa vasemmanpuolen narusta joten vie se 'keskinarujen' ali toiselle puolelle.

8. Vie oikeanpuoleinen naru vasemmalta tuodun narun ali ja sen jälkeen 'keskinarujen' yli ja sitten silmukasta läpi.

9. Kiristä nyt molempia naruja, pitäisi näyttää tältä.

10. Toista vaihe 7.

11. Tee nyt vasemmanpuoleiselle narulle sama.

12. Kiristä taas molempia naruja.

13. Nyt taas toista vaihe 7/10

14. Ja vaihe 8/11. 

Jatka tällätavoin niin kauan kun keskinaruja riittää. Päättelyyn miulla ei ole kunnon ohjeita, mutta itse suosin sulatusta ja vahvistan päättelyn vielä karhunlangalla. :)

Toivottavasti ohjeet olivat selvät ja kattavat, voin joskus yrittää kuvata päättelyä, mutta nyt se ei onnistunut kun siihen tarvitsisi erillisen kuvaajan. :D

Hauskoja pannantekohetkiä!

Pieni pantapuoti

..on pienimuotoisesti käsityönä paracord pantoja, taluttimia sekä satiinisia näyttelyhihnoja tekevä pieni kauppa. Kaikki tuotteet tehdään mittatilaustyönä asiakkaan valitsemista väreistä, materiaaleista ja punonnoista.

(Kuvaa klikkaamalla pääset fb-sivullemme.)

Pantoja saa erityyppisinä, pk. pistolukko jne. Taluttimia pistolukko, noutaja, BGB. Hinnat riippuvat tuotteiden koosta, leveydestä ja käytetyistä materiaaleista.

DIY: Näyttely blingblingiä ja pantoja

Näin väliaikaisesti koirattomana ajattelin teidän lukijoiden iloksi pistää DIY-postausta pystyyn, kun ei ole koirien seikkailuita nyt teille jakaa!
Tässä olisi siis omille koirille, sekä muille tilauksesta tehtyjä nlyhihnoja sekä paracord-pantoja. :)

Näyttelyhihnoja olen punonut muutamalla eri tavalla, oma suosikkini on varmaan letittäminen. Letittämällä on myös kaiken yksinkertaisinta tehdä eri paksuisia hihnoja, aina käyttäjän tarpeen mukaan.
Paracord-mallisia pantoja olen nyt muutaman myös tässä tehnyt, kaikista en nyt löytänyt kuvaa, mutta ihan samannäköisiä ne on, erivärisiä vaan. :)

En ajatellut tehdä tästä mitään; miten tehdä itse näyttelyhihna/paracord-panta. Toki jos toiveita on niin voin sellaisenkin tehdä teille. :) Ja jos kiinnostus heräsi niin teen myös tilauksesta pienimuotoisesti näitä pantoja sekä hihnoja. Hihnoja saa muutamalla eri punoksella, eriväreillä ja helmillä, sekä pantoja eri väreillä ja esim. pistolukkoina.

Toivottavasti piditte, ja jos toivotaan voin tehdä myös hihnasta/pannasta tai molemmista ns. opetuspostauksen. :)

Hiljaisuuteen on aina syy

On ollut aika kuoleman hiljaista blogin puolella, pahoittelut siitä.

Ollaan me puuhailtukkin vaikka ja mitä mutta itselleni buukkaantui kesän lopuksi vajaan kk mittainen työputki, siihen reenitauko ja vielä tietokonekkin sanoi sopimuksen irti.
Ohjattujen tauko meinasi sitä että sai olla itse aktiivisesti treenaamassa, työpäivän ja omien reenien jälkeen ei vaan koskaan jaksanut näpytellä kertomuksia tänne blogin puolella. Varsinkaan kun siihen ympättiin vielä tälläinen 'pikamuutto'.
Tai siis muutto takaisin maalle ja omilleen on ollut jo jonkin aikaa suunitelmien alla, mutta varmistui vasta tuossa kesällä opiskelupaikan varmistuttua, eli kaikkiin hankintoihin ja pakkailuihin ei ole ollut paljoa aikaa. Siihen kun vielä lisää työt ja koirat ja niiden kanssa puuhailut niin voitte uskoa!

Tosiaan, Seran kanssa maalaistumme virallisesti 1.9 alkaen, satunnaisesti viikonloppuisin tälläydymme city-reisuja varten. Tosin, Sera pääsee maalaistumaan vasta kunhan kaikki muuttolaatikot on purettu ja muutenkin kämppä kunnossa, en näe mitään syytä ottaa sinne kaaokseen sitä kun voi äidillänikin sen ajan olla. Riemuriiviö jää äitini luokse, mutta eiköhän se aina aikajoin pääse maalle sekin. :)

Muuton suurin harmitus on se että meillä jää aivan mahtava treeniporukka ja koutsi tänne! Hannamarille ja muulle poppoolle erittäin suuri kiitos, olette olleet mahtavia. :) Nyt onkin siis hakusessa uusi treeniryhmä Imatralta. Saa nähdä mahdutaanko johonkin muuhunkin kuin agility ryhmään.. hmm.
Mutta tosiaan, jos täältä karjalanseudulta löytyy uusia taikka vanhoja lenkki/treeni ym kavereita niin yhteyttä saapi ottaa. :)


Ainiin! Käytiin me pikkuveljeni syntymäpäivänä 27.7 kuumana hellepäivänä bikineissä hakemassa H Svein Helgseniltä. No nyt on koko kaarti koossa H, EH ja ERI.
Tollereiden erkkariin eli TollerShowhun suuntaamme seuraavaksi, ja siellä saa Riemu korkata pentuluokan! Toivottavasti siihen mennessä Sera päättäisi kasvattaa ees hieman sitä turkkia.

Seagul

Tehtiinpä tänään reilun 6h retki suomenlinnaan tyttöjen ja pikkujäbän kanssa!           Kivaa oli kun ei vuosiin ole käynyt! Jalat kiittää ja kuittaa, mutta kivaahan meillä oli!                               Tytötkin pääsivät lauttaan tutustumaan, mutta olivat kyllä niin vanhaa tekijää, vaikkei kumpikaan ole koskaan edes veneessä ollut!

Lelutestaajat ja agiliitäjät

Puolita päivin keskiviikkona pakkasin kamat reppuun, heitin kameran kaulaan ja nappasin nahkataluttimet käteen, tarkistin taskuista avaimet, kännykän ja bussikortin. Kurkkasin äkkiä kelloa ja 10 jalan voimin kipastiin bussipysäkille tehden välissä muutamat pissat.

Suunnaksi otettiin Ojanko sekä Miranda ja Eka. Sovittiin treffipaikaksi Vaaralan mäkkäri, josta lähettiin kävelemään Ojankoa kohti. Molemmat neidit nauttivat leikkiseurasta, ja jopa Sera leikki innoissaan tutun kanssa. Riemu oli, no riemu. Aina onnessa minkä tasoisesta leikkikaverista vaan. Kävelymatkan aikana koirat sai hyvin purettua energiaa, tai niin ainakin luulin. Kentälle päästyämme tein pienen radan Seralle ilman kontakteja, ja tässä huomasin että jäähylle pääsisi neiti suoraan. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin kuumana. Ja kaikki oli vielä kasassa ennen kun hihnasta sen irroitin, sit levis. Yritettiin pari estettä ottaa, mutta siitä ei mitään tullut niillä kuumuusasteilla. Joten neiti pääsi aitaan jäähtymään ja kiltisti katsomaan muiden menoa.

© Miranda

Tein Mirandalle ja Ekalle helpon hyppy-putkirallin ilman rimoja. He sitä siinä rallattelivat Ekan ollessa vähän hukassa, ja itsekkin vähän Ekan kanssa otin sitä, ja näytin Mirandalle eteenpäin juoksun kera sohaisuiden ja ohjauksen eron. Tämän jälkeen kun koirakko teki yhdessä uudelleen meni kyllä kaikki esteet kuin oppikirjasta ja Ekakin irtosi esteille hyvin! Ja tulipas itsellekkin hyvä mieli kun osasi jotain neuvoa. Terpat vaan ex-juosten huiskijalta! :D

Tämän jälkeen hain Seran kentälle ja otettiin kontakteja Mirandan ja Ekan kanssa. Kontaktit on ollu vähän vaihtelevat kun ollaan niitä alennetulla keinulla harjoiteltu. Kun laatikon avulla treenaaminen ei se meidän juttu ole. (Liikkuvia ja epävakaita, ei kiva! -Sera) Vaihdoin kontaktiharjotukset kentällä alennetulta keinulta A:lle ja johan alko heti näyttää paremmalta. Selvempi kulma ilmeiseti helpotti asiaa! Tässä alkoi itse tarjoamaankin, kun saatiin kerta heitolta se haettu asia sinne pikkuketun nuppiin!

©Miranda

Keinun  paukkumista totuteltiin taas ja kun Sera ei näyttänyt välittävän siitä mitään vaikka vieressä pönöttikin niin harjoiteltiin sitten sitä keinahdusta. Alkuun oli aika epävarma ja vähän pelokas kun alkoi keinahtamaan. Mutta kun Miranda piti keinahduksen tasasena ja rauhallisena ei se ollutkaan enään jännä ja uudestaan teki ihan mielellään. Pari kertaa otettiin myös ilman Mirandaa ja nekin meni hyvin joten jätettiin siihen, ja asiat hautumaan pikkuketulle.

Sitten olikin Riemun vuoro. Riemun kanssa alkuun vaan leikittiin kentällä ja haisteltiin esteitä, pikkuhiljaa juostiin jo niiden läpi ja vähän tehtiin siivekkeiden kiertoja. Pikkasen pääsi pikkukettu jr. kontaktienkin maailmaan. Fiksu likka kun ei monesti tarvinnu avustaa kun jo hahmotti sen että etutassut maahan, ja takatassut sellaselle hassuntuntuselle jutulle mitä vasten piti eka kiehnätä ja piehtaroida!

Hienosti pikkukettu jr. teki! Vaikka ei ihan ymmärtänytkään että onkos sillä väliä että miten päin siinä pönöttää kontaktia tehdessä. Välillä oli nassu kohti itää, länttä ja pohjosta! 

© Miranda

Tämän jälkeen junnu pääsi aidan viereen vetämään päikyt ja vanhempi pääsi tekemään helppoa putkihyppyhyppyputkiputkihyppyhyppy-rataa. Joka nyt sujuikin niin kuin piti. Pari malttialoitusta ja pari vauhdista lähtöä. Sitten siirryttiin viimetreenien murheenkryyniin eli minun valssausharjoitukseen kun vauhdin määrää ferrari. Jippii! Alkuun ei taas luonnistunut kun en vaan millääään ehtinyt! Sitten alko sujumaan, mutta ei vieläkään oikeen tajua palkkaantua muilta, vaikka tuttu Miranda sitä lelua siellä piti. Toisen pitää aika kauan lelua heilutella ennenkun tajuaa saavansa sen.

Pari kertaa kokeilin palkkaamalla ite ja siinä ei sitten mitään valitettavaa. Kertakaikkiaan nappiin. Ja itsekkin ehdin hyvin ohjata ja sipsutella eteenpäin jalkojen sekoamatta. Mutta nyt kaipaisinkin vinkkejä siihen että miten sen Seran saísi palkkautumaan paremmin muilta?
Ollaan jo treenattu sitä että leikkii vain muiden kanssa leluilla, vieraiden ja vähän tutumpienkin kanssa. Sekä ihan äitini kanssa. Mutta ei.
Saattaa leikki tilanteessa leikkiä, mutta kun pitäisi palkata radalla, niin ei tajua. Odottaa vaan multa sitä palkkaa.

©Miranda

Torstaina olisi pitänyt ohjattuihin treeneihin mennä, mutta täällä Pakkalassa ukkosti 15 aikaan niin pahasti että koin paremmaksi olla menemättä. Ulkona käydessä yhtäkkiä  pamahti niin lujaa että itseltäkin meinasi kuulo mennä ja Sera säikähti oiken pahasti ja illalla empi vähän ulostuloa. Se ei ole ennen ukkosta säikkynyt, mutta ei ennen ole kyllä näin kovaa jytissytkään.

Tänään käytiin Riemun ja äitini kanssa Puotiharjun M&M:ssä penturiennoilla. Missä päästiinkin testaamaan erilaisia leluja ja älypelejä koirille. Mukaan saatiin myös maistiais pussi Pure Natural Adult chickeniä. Se olikin mukava yllätys kun olen ajatellut siirtyä Seran kanssa kala ruokaan minun muuttaessa kotoa pian pois. (Tällähetkellä kun sapuskana J&V kun on vehnätön ja ei sisällä kalaa eikä kalaöljyjä tms. Äitini siis niin allerginen kalalle, ettei sitä voi edes olla edes hippua koiran ruoassa.)

Joten kokemuksia ko. ruoasta ja merkistä ylipäätään otetaan mielellään! Myöskin muista hyviksi koetuista ruoista! Itse olen pääasiassa tuosta Pure Naturalista ja uudesta Barking Heads- merkistä kiinnostunut! Ja meillähän menee kaikki 50/50 tyylillä eli puolet napua, puolet lihaa ja luita. Koska pakkanen ei anna koko barffaukselle vielä periksi.

Lelu 1 ja iiihana heilahtanut kuva!

Lelu 2

Lelu 3

Nämä kolme oli meidän suosikkeja, kuvan eka lelu sai Riemun tekemään hyvin töitä herkkujen eteen. Vaikka pikkukoiralla olikin hieman vaikeuksia alkuun tajuta kielellä niitä namuja liikutella.
Toka lelu oli herrrkullinen! Olisi hyvä ajanviete kotiin varsinkin Seralle, kun sillä tuo lelu kestäisi. Sisällä siis jotain kana 'luuta' jota ei ihan heppoisesti lähtenyt.
Kolmas koirien älylelu oli Riemusta raivostuttava. Monesti pyllähti viereen pyllylleen ja tuijotti minulta apua. Loppujen lopuksi saikun saikin namit talteen!

Lisäksi siellä oli pentujen esterata, missä piti 'pöydän' yli kiivetä, putki, ja pujottelurata. Riemu suoritui taitavasti. :)

Tää on ihan tuttuu hommaa! T. Riemu  Kuvat © Äiti

Tehtävänä oli kerätä pujotteluradalla myös tötsien viereiset namit talteen!

Satua sadun perään

Torstaina hurautettiin treeneihin, otin Riemun mukaan harjoittelemaan jo pienestä pitäen seinässä odottamista ym. tutustuttiin ja harjoiteltiin myös pienen kanssa putkea. Oli muuten hieno likka kunhan alkujännitykset voitti!
Seran kanssa treenailtiin kontakteja puomilla, käden sennon vaikutusta etäisyyteen, kesken radan haltuunottoa, sekä kujakeppejä jotka neidiltä meni vähän ohi.
Kontaktit alkaa olee ihan jees, sais vaan alkaa ite tarjoomaan niitä! Paikka alkaa ole aika hyvä, ja nokka maassa. Naksuttelu silti jatkukoon.
Kujakepeissä neiti ei ees älynnyt että ne liittyy siihen hommaan jotenkin, luuli että palkka tulee siitä kun vaan juoksee eteenpäi, väliä sitten mistä kohtaa!
Treenattiin myös kaarrehyppyjä 5:llä hypyllä ja niissä nyt ei mitään ongelmaa. Tai pieni ongelma niissökin on niinkuin kaikissa muissakin, eli se kuinka tuo aina kysyy sen luvan. Eli jos lupaa ei ajoissa tule niin ei hyppää. Joten siihen lisää varmuutta ja lisää itsehakeutumista kaikille esteille!

Tehtiin myös tälläistä pätkää, jossa Sera kyllä loisti kun itse töppäilin valssin kanssa. Tai alkuun en edes ehtinyt ekalle rastille kunnolla neitiä ohjaamaan 2. hypylle.  Kun 2. hyppy alko sujumaan itseltäni, alkoikin valssaus kolmoselle tuottamaan ongelmia, jalat kun toimi niin kädet sekos ja sitä rataa. :D Tosi hyvä koordinaatiokyky mulla! Ja kun valssi alko pikkuhiljaa käsienkin kanssa toimimaan mulla, niin jotenkin luulin, että mun ei pidäkkään valssista pyörähtää tolle toiselle rastille, vaan sen sijaan jatkoin suoraan kokoajan juosten Seran linjalle. No, kun koutsi kysy et miks mä sinne juoksen ku se on vaikeempaa ja ei oo pakko, niin alkohan se sit sujumaan. :D
Serallakin nyt jo hyvä motivaatio treenaamiseen, ei oo enään niin yli- tai alivireinen! Malttaa lähdöissäkin olla varastamatta!

Väsyneet autoilija reenien jälkeen!

Treenien jälkeen hurautettiin vielä hakemaan Joonas taas viikonlopuksi tänne minun ja Seran hellyyden kohteeksi! Riemukin muisti et täähän oli tää kiva tyyppi! Oli kuulemma likka kasvanut. :D
 Perjantaina lähdettiinkin Joonaksen ja Seran kanssa siskolleni  Juhannuksen viettoon hänen ja pienen  Leevi-jäbän seuraksi, grillin ja kivinokan kokon merkeissä! Serakin pääsi luvan kanssa nukkumaan sohvalla, sängyssä tai Leevin vieressä. Lauantaina kun tokenimme aamutokkurasta lenkkeilimme, söimme eilisiä tähteitä, niin päätimme lähteä vielä Korkeasaareen! Sera jäi kiltisti siskolleni odottamaan.
Palatessamme n. 3h jälkeen, olin positiivisesti yllättynyt ettei Sera ollut tuhonnut Leevin pehmoleluja yhtään, vaikka niitä siellä levällään olikin. Tuo kun kotona ne teurastaa heti!

Sai sekin vähän herkkuja, tässä vasta alkupala.

 

Ihmisten ateria, nam!

Riemukin on kasvanut oikeasti hiiiiirmuisesti! Eilen kävimme hakemassa vikat rokotuksetkin! Se on vaan niin nätti tyttö! Saas nähä minkälainen hurmuri tuo vielä aikuisena, kröhöm siis isona on. Tollerit kun ei vissiin koskaan aikuistu..

Riemu on nyt n. viikon ontunut sillontällön oikeaa etutassuaan, mutta veikkailtiin että on vain kasvukipuja. Eilen ell. oli samaa mieltä ja/tai että vaan vähän venähtänyt tms. kun kuitenkin noiden isojen kanssa temuaa päivittäin!

Pitää nyt tarkkailla jos alkaa kipuilemaan niin sitten jatkotutkimuksiin.

Pieni jo 16vko ♥

 

 

Tänään käytiin pitkästä aikaa Näksän kanssa tottistelemassa tossa nurmella ja on se vaan niin. ♥ Toisella oli kunnolla motivaatiotakin kun ei ole pitkään aikaan tehty mitään. Seuruukin oli oikein nättiä, oikea paikka ja ei edes poikittanut yhtään. Paikkamakuu nyt oli vähän turhaakin mukana, sen se nyt osaa vaikka unissaan. Olin n. 1,5min piilossa ja ei mitään probleemaa. Jäävät jees, vähän steppaili, mutta ei pahemmin.

Ja pyöräytimpä pari naruleluakin!