Hurjan Hieno Hurtta!

Riemulla hullun ilme ja kännykkä laatu. ♥

Perjantai aamuna pakattiin Riemun kanssa kimpsut ja kampsut ja hypättiin yhdessä kohti etelän junaa! Suuntana Messukeskusta Koira2014 tapahtumaa ja Riemu takaisin äitin hoiviin.
Sera jäi viettämään laatu viikonloppua Joonaksen kanssa kottin. :-)

Junamatka meni odotettua paremmin, olisin odottanut että tuo yksi hajoaa käsiin kunlemmikki vaunu oli täynnä uusia koiria, hajuja ja ihmisiä. Mutta pirpana yllätti ja käyttäytyi erittäin mallikkaasti koko matkan ajan! Onneksi olin ollut lippujen suhteen aikainen lintu ja sainkin meille Riemun kanssa molemmille omat paikat, ei ollut ihan niin ahdasta siis. vaumu oli nimittäin _täynnä_.

Myöskin vaunussa matkustaneet urokset ilmoittivat että Riemusta on tulossa ilo likka, pojat olivat sitä mieltä että neiti on aloittelemassa ekoja juoksujaan! Pirpanaa onkin nyt hajut kiinostaneetkin enemmän kuin ennen ja korvatkin harrastaa mystistä katoamista aina välillä.. Hmm..

Kaunis Ilo. ♥

Asemalla oli äiti meitä vastassa ja sielläkös riemu ja Riemu repesivät. Äiti itki ja Riemu huusi onnessaan kuin mikäkin teurastettava sika. Ei sillä vissiin ollut koti ikävä? Automatkan jälkeen liitokset repesivät taas kun kotona odotti rakas Mörkö. ♥ Blägi ei ollut ihan niin onnessaan Riemun paluusta kuin pirpana itse, arvatenkin se oli heti toisen korvassa roikkumassa, komentamassa ja riekkumassa. Tytöt päättivätkin pistää kunnon rallit sisällä pystyyn, oli sitä kyllä ilo katsella. :-)
Loppupäivä siivoiltiin, häädetttiin sisarukseni ja Blägi viikonlopuksi muualle ja kuumeisesti odotettiin milloinka Ilo sisko, Krista ja Jutta laskeutuisivat maankamaralle taivailta. Pitkään suuniteltu viikonloppu olisi viimeinkin toteutumassa!


Lento oli mennyt kuulemma hyvin ja Ilokin vaikutti siltä että lento oli mennyt erinomaisesti. Näytti lentoboksista ulos tallustellessa hyvinvoivalta. :-)

Kun sisarukset tapasivat olisi Riemu halunnut heti leikkiä ja painia ja syyä vähän korvasta ja, ja.. Ilo oli vähän toista mieltä, se piti heti toisen kuriin kun vähänkin villimmäksi menö yltyi. Riemu näytti kieltämättä hieman pettyneeltä päätökseen. :D muuten siskokset tulivat erinomaisesti toimeen jo heti ensikättelyssä!

Siskoksissa on paljon samaa näköä mutta tsiisus Riemu on kirppu! Se on melkein säälittävän näköinen Ilon rinnalla.
Ilo sisko on kyllä kookas narttu, mutta onhan Riemu kirppu keneen tahansa verrattuna.. :D Serankin vierellä se on selvästi ainakin 3-4cm matalampi ja Serallakaa ei ole säkää kuin 48cm. Muutenhan Sera on myös 'rimpula'.
Luonteeltaan ilo on huomattavasti aikuistuneempi kuin Riemu, riemu taitaa olla semmonen koiramaailman ainanen Peter Pan, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. sillä kun ei ole mielessä kuin ruoka, nukkuminen ja LEIKKIMINEN!!


Lauantaina Helsinki Winnerissä oli 8 junnu narttua, Riemulla ei ollut mikään paras päivä ja kehässä se vouhotti vain äitini perään. Ei suostunut ravaamaan tai liikkumaan ollenkaan ja seisominenkin oli aika suuren työn alla. Sunnuntaina voittajassa oli 11 junnua, ja sentään Riemun esiintyminenkin oli hieman parempaa. Liikkumaan se ei vieläkään suostunut kehässä mutta seisominen sentään onnistui.
Molempina päivinä Riemu oli varmasti kaikista kehittymättömin junnu ja se kyllä näkyy molempien päivien arvosteluista elikkäs;

Helsinki Winner, Marit Kärde
"Niukan kokoinen, vielä kesken kehityksen juniorinarttu. Hyvät mittasuhteet ja tummasilmäinen ilmeikäs pää. Kokoon nähden sopiva pään vahvuus, oikea asentoiset korvat. Hieman holvautunut kallon etuosa. Hyvä kaula. Lanneosa saisi olla tiiviimpi. Riittävät etukulmaukset, puutteellinen polvi ja rungon alle jäävät takaraajat. Heikko takatyöntö, reilun pituinen häntä. Vielä pentuvillaisa turkki ja korkealle kohoavat sukat vaikuttavat arvosanaan." JUN-H

Voittaja, Tuula Savolainen
"9kk. Vielä hyvin pentumainen, mittasuhteiltaan lyhyt nuori narttu. Vielä kevyt pyöreäkalloinen pää. Voimakkaat otsaluut. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen rungoltaan. Hieman luisu lantio. Tasapainoisesti joskin niukasti kulmautunut kinner ahtaat takaliikkeet. Pentuturkki, hyvät hapsut. Valkoista voisi olla hieman vähemmän eturaajoissa. Sivuliikkeisiin tarvitaan lisää tehoa. Tarvitsee lisää aikaa." JUN-H

Seuraaviin näytelmiin Riemun kanssa tod. näk. kesällä, ehkä pyörähdetään täällä Imatralla pääsiäisnäyttelyssä kun Sera sinne lähtee kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee joten saapi nähä mitä tuosta vielä tulee.. :-)

Always be a happy dog.

Viimepostauksesta ollaan ehditty treenailla Riemun kanssa tulevaa messarin koitosta varten. Ihan nätisti tuo likka seisoo ja ravaa, molemmat vielä niin vauvamaisella otteella kylläkin. Seisomiseenkin ollaan saatu hieman ryhtiä lisää. Jee! Meidät siis tosiaan löytää messarista molempina päivinä ensi viikolla, saa tulla moikkaamaan!

Riemusta kun puhe olikin, pääsi neiti perjantaina mukaan Seran agilityyn, opettelemaan nätisti oloa ja odottamista. No hyvää opetusta se olikin. Niin kauan oli hiljaa lun Sera sen kanssa kevythäkissä oli, mutta huuto ja kitinä alkoi samantien kun yksin jäi. Eipä aikaakaan kun joku jo huusi että Riemu tuli häkistä läpitte. Nii-in. Rääpäle oli onnistunut saamaan kankaan ilmeisesti raapimalla rikki ja tilaisuuden koittaessa ampaissut ulos.  Häkkihän ei siis tuolle ole mikään karmea paikka, vaan kotonakin siellä usein tyytyväisesti nukkuu.

En se minä ollu! Ne vaan.. RÄJÄHTI!

No, meillä siirrettiin tämän viikon treenit täksipäiväksi (tiistai) messarin takia, niin moni ryhmäläinen sinne lähdössä ettei perjantain reeneihin pääsisi. Otin Riemun taas mukaan harjoittelemaan hallissa oloa, odottamista ym. Harkitsin jättäväni sen yksin kotiin, mutta totesin ettei siitä mitään tule. Rääpäle aloitti kamalan huutovikinävinkuna-mekkalan kun ovi oli menossakaan kiinni.. (Jos äiti luet tätä niin sä sanoit että se osaa olla yksinään.....) No eihän siitä mitään tullut, vaan nappasin senkin sitten mukaan. Tälläkertaa käytettin sitten hallin lainametallihäkkejä, mistä Riemu ei niinkään pitänyt. No neitihän osoitti sen taas, yksinään kun jäi alkoi taas mahtava metelikonsertti, ja meidän Seran kanssa ollessa radalla n. 20 min, oli neiti saanut aikaiseksi aikamoisen sotkun häkkiin. Repinyt, purrut ja raapinut häkin pehmusteiden alla olleet styroksit sataan ja miljoonaan osaan. Kiitos Riemu!
Lopussa se rupesi olemaan jo nätisti, kun naksuttelin häkissä hiljaa oloa ja rauhoittumista. Palkaksi tietty namit, kehut ja ulos pääsy.
Molemmilla kerroilla otettiin lopuksi Riemulle vähän putkien juoksua ja kontakteja, niissä olikin aika näppärä. :-)

Seran kanssa perjantain reeneissä otettiin aika yksinkertaisia pätkiä, treenattiin 'kaukaa' ohjausta, tai miten sen voi selittääkkään. Ideana tosiaan oli että itse en ohjauksellani menisi puolta metriä 6. hyppyä  lähemmäksi, vaan yrittäisin pieneltä paikalta ohjata koko kuvion.
Sera ei voinut alkuun käsittää miksen juokse perässä. Paloihin pilkotuna lähti onnistumaan, mutta sittenkin jotenkin 4. hyppy jäi siltä välistä. Pari kertaa kun aloitettiin sitten sieltä, minä siirtyen taas paikalleni ja huutamalla ja tyrkkäämällä kunnolla saatiin tuokin taipumaan Seran kalloon. Lopuksi saatiin kokonaisuus onnistumaan mallikkaasti. :-)
Tämän jälkeen treenattiin hallin toisessa päässä keppejä ja niille eri lähetyskulmia. Ihan näppärästi nekin meni, kunhan Seran sai ensin ymmärtämään menemään ne kepit taas. Loppujen lopusksi, sillä ei kauaa mene kun hoksaa asiat, ja tässä ei montaa toistoa tarvittukkaan. :)

Iso tyttö. ♥

Tänään oli treeneissä sitten taas toisaalta niin simppeli rata, mutta meillä oli omat (kontakti)vaikeudet. Ensimmäinen oma pähkäily tuli jo kakkosesteellä, että mitäs nytten. Valssi ei oikein sopinut, eikä mikään 'normi'ohjaus.Onneksi treenikaverini ovat fiksumpia ja tohon paikkaan sopikin parhaiten jaakotus. A-este menikin Suvin palkkaillessa alhaalla, Sera kun tykittää sen niin täysiä että ei edes malttaisi pysähtyä ilman apupalkkaajaa. Onneksi Sera sentään irtoaa niin puolenvaihdon kanssa ei tullut niin kiiretta ketun tykittäessä kohti putkea. Kepeille se tarvitsi muutaman toiston ja kunnon tyrkkäykset, mutta parin kerran jälkeen nekin luonnistuivat nappiin. Se kyllä vetää niitä jo ihan järkyllä vauhdilla. Rengas oli taas joku kammotus Seralle tänään, en tiiä mikä siinä on mutta välillä rengas on iso musta mörkö ja välillä vain heinäkasa jonka läpi sujahtaa kuin vapaan pellolla juoksisi. Ihme tyyppi. 7-12 oli ihan piece of cake, mutta sitten 13-14 välissä en saanut omia jalkojani valssin tahtiin ja siinä sainkin ottaa muutaman toiston ennen kun lähti kunnolla sujumaan. En tiiä mistä johtuu, mutta mulla on tapana jotenkin valssata niin pieni kääntö ettei rajaakaan. Tiiä mistä sekin tullut..

Seuraavat ongelmat meillä olikin puomilla, Sera haki ylläri ylläri kokoajan putkeen, ja vaikka se sitten tukittiin, ei jostain syystä lähtenyt yhtään hakemaan puomille. Ja sittenkin kun lähti se hyppäsi alkunousun jälkeen alas, wut?  Sama toistu kertatoisensa jälkeen. Lopuksi saatiin sujumaan sillä että ei vaan annettu ketulle muita vaihtehtoja, Suvi saattoi sen pannasta pitäen puoliväliin ja minä ohjasin kädestä pitäen, siitä sitten taas pikuhiljaa kauempaa. Loppu nyt olikin läpijuoksua. 

Kontakaktit lähtee nyt supertreeniin ja 2on 2off vaihtuu todennäköisesti, se vaan tykittää niin järkky lujaa kontaktit hidastuksista huolimatta että.. Ei ihan onnistu niin että kettu tykittää koko A:n yli ja sitten jalkojen jo maassa ollessa tarjoaa kontaktia. :-D

Lopputemuamiset hoidettiin bortsulauman keskellä punaisten ollessa Mian Laimin kanssa ainoat 'väärän'rotuiset. Pojat olivat Riemusta super innoissaan, ja kokoajan joku persauksissa kiinni. Taitaa pikkuisen ekat juoksut lähestyä, sen verran innostuneita pojat olivat. Hyvä puoli poikien innostuksessa oli se että _vihdoinkin_ Riemu oppi sanomaan milloin peli ei enään vetele! Kovasti sitten komentikin poikia, raukka ei tiennyt minne mennä, kun kokoajan jonkun piti olla häntä nuuskimassa..

Tä?