Kauan se kestikin..

Juuri kun aloin itsekkin innostua niistä aiemmin mainituista RimA:n kisoista meille tuli totaali tauko treenaamiseen ainakin 3 viikoksi, ellei pidemmäksikin ajaksi.

Lauantai päivä oli aivan normaali, herättiin rauhassa join kupin pari kahvia ja lähettiin tyttöjen kanssa aamulenkille.

Lenkiltä kun palattiin aloin tehdä ns. viikko tarkastusta koirille, tsekkasin simmut ettei turhia rähmi, että onko korvat puhtaat ja onko hampaissa hammaskiveä. No eipä ollut mutta hajonnut yläetuhammas kylläkin! (202)

Ensimmäinen hammasvahinko meille, laittelinkin facebookkiin kyselyä että näinköhän joutus koko hampaan poistamaan vaiko vaan lohjenneen osan ja vastaukseksi tulikin mitä veikkasin, saisi lähteä koko hammas. Eipä siinä olisi mitään järkeä ollutkaan sitä tynkää säästää..

Koska hampaassa ei ollut vielä ydintä näkyvissä päätin että saisi odottaa poisto sitten maanantaihin ellei mitään tässä kahden päivän aikana kävisi..

Maanantaina meillä oli aika Eläinlääkäriasema Helmeen mikä sijaitsi ihanasti niinkin lähellä meitä kuin Tervakoskella. Etäisyys ei ollutkyllä kriteeri, toisin kuin se että siellä oli tuttu ja luotettava ell. jolta saatiin hyvät kotihoito ohjeet jo laittaessani tuon kuvan facebookkiin. Oli itselläkin luottavaisempi mieli jättää Sera leikkauspöydälle kun tiesi että on hyvissä käsissä. Esirauhotus tepsi niin hyvin että ei raukka edes huomannut kun tuli aika lähteä.

Leikkaus oli mennyt muuten hyvin, mutta kesken kaiken sain puhelun että ell. Laura oli löytänyt toisenkin katkenneen hampaan joka vaatisi poistoa. Hoitaja sitten puhelimessa kysyi että poistetaanko se samalla nukutuksella. Vai haluanko hoitaa eri kerralla.
Toinenkin hammas poistettiin sitten samalla tottakai, ei toisessa turhassa leikkauksessa ole mitään järkeä kun sen voi poistaa nyt samalla.
Muuten leikkaus meni kuulemma hyvin ja Sera virkosikin nukutuksesta aika nopsaan. Oli todella raastavaa täytellä papereita ja maksaa lysti siinä tiskillä kun toinen vinkui rauhattomana heräämössä. Pieni paniikki oli kuulemma iskenyt kun oli vähän paremmin virronnut.

Pieni paniikki hälveni heti kun ovi aukesi ja pieni potilas käpötteli suoraan syliin. ♥

Lempipaikka. ♥

Autosta kotiin kävellessä potilasta ei liikauttanut edes 1,5m päässä olevat harakat jotka olisi ennen saanut lähtöpassit jo paljon kauempaa. Kotona kettu laahusti väsyneenä omalle lempipaikalleen lepäämään. Ja monta tuntia nukkuikin rauhallisesti.

Illalla alkoi jo selvästi tulemaan nälkä kun paikaltaan tuli keittiöön katselemaan kun laittelin itselleni iltapalaa, Blägin syödessä pari tuntia aiemmin ei ollut korvaansakkaan lotkauttanut.

Hieman hissukseen lihaliemen ja nutriplussan sekoitus hävisi kulhosta, mutta hävisi kuitenkin.

Sen jälkeen käytiin ihan kahdestaan kävelemässä ja nuuskimassa tämän päivän hajuja. Sen jälkeen olikin Seran hyvä jatkaa lepäämistä.

Kovin ruman näköiset haavat jäi suuhun mutta toivotaan että paranisi nopeaan.
Mitään hajua mulla ei ole missä noi hampaat on menny rikki, leikkauksessa löytynyt hammas on kuulemma ollut poikki jo pidempään.

Nyt pidetään peukkuja vaan että paranis nopeaan ja päästäisiin jatkamaan normaalia arkea mahollisimman pian.
Suurin 'vaikeus' tässä on se että ulkona tuota saa vahtia herkeämättä ettei vaan ota suuhunsa mitään. Sera kun rakastaa kaaaaaiken maailman keppejä ja risuja sekä näin talvisin lumen ja jääkökkareiden syömistä ja repimistä..

Kuonokoppaa en haluaisi lähteä ostamaan, mutta saa nähdä kaikuuko kuuroille korville käskyt kun kettu virkistyy tuosta.



Tämä päivä on mennyt vielä pääosin nukkuessa, pienen lenkin Sera jaksoi tehdä mutta siitä suunnattiin suoraan takaisin unten maille.. Lihaliemi ja Nutriplus maistui tänäänkin, kuppi tyhjeni ehkä jopa aavistuksen nopemmin kuin eilen. Eikä olla enään niin tokkurassa, väsyneitä kylläkin!

Ville Liukan valmennus ja arki alkaa pyörimään.

Tosiaan kävimme Seran kanssa Novascotiannoutajat Ry:n järkkäämässä agilityvalmennuksessa muutosta seuraavana päivänä. (27.2.) Kouluttajana meillä oli tuolla Liukan Ville.
Koulutus pidettiin KAT-tilassa tuusulassa, meidän osalta päivä alkoi klo 13 breeffauksella ja parijaolla, mutta aamuryhmällä se oli alkanut jo klo 8.

Iltapäiväryhmässä oli aloittelevia möllikoirakoita ja meidän lisäksi yksi 3lk koirakko. Meidät osaavammat laitettiin pariksi ja viimoisiksi treenivuorolle. Treenit oli jaettu 10min pätkiin ja niin että parit treenasivat vuorotellen, ensin toinen 10min sitten toinen 10min ja niin edelleen..

Me tehtiin Seran kanssa tälläistä pätkää, ainut muutos oli että jätettiin rengas pois. Siinä on ollut nyt pientä ongelmaa ja en halunnut sitä alkaa käymään tuolla läpi.

Mielestäni suoriuduttiin Seran kanssa kunnialla valkusta läpi, ottaen huomioon että takana oli kaksi huonosti nukutuua yötä ja yli 12h muutopäivä. Ja Seralle hieman stressaava vanha kotiympäristö.
Seralla oli selvästi putkirallipäivä, paitsi silloin kun sinne putkeen olisi nimenomaan pitänyt mennä..
Meille myös selvisi että Seran korvissa estekäskyt on sille ilmaa ja menee puhtaasti sinne minne ohjataan! Ville pisti meidät nimittäin lähettämään koiria putkeen ilman että hiuskarvakaan liikahti ja Sera ei reagoinut käskyyn mitenkään, siitä oikein näki ettei sillä ole mitään hajua mitä se tarkottaa.
Ville nauroikin että liikutappa sormea sentti putkeen päin kun käsket niin hän on varma että Sera sujahtaa sinne kun rasvattu salama, ja niinhän siinä kävikin! Eli nyt treeniin sanallisten ohjausten vahvistus, saatais edes joku haju niihin. :D    Olen kyllä aina tiennyt että Sera kuuntelee 10000 krt paremmin käsi ja kehokäskyjä kuin sanallisia.

Suurempia ongelmia meillä ei ollut missään muualla kuin 8-9-10 välistävedoissa. Itse olin epävarma ja ohjasin aivan liian läheltä esteitä, mikä myös heijastui Seraan. Sera tuli myös tossa normaalia huonommin ohjauksiini joten kokeiltiin muutamaa muutakin tapaa. Ohjauksien nimiä en tiedä enkä muista, oon niissä ihan totaali surkea.. Saatiin pidemmän hinkkauksen jälkeen pätkä toimimaan, mutta selvästi väsymys alkoi paistaa meistä molemmista.

Muutama pikku virhe oli esteillä 17 ja 18. 17 piti ihan kunnolla vetää Seraa tai meni ohitse, ja 18 toista ohjaukseen piti ottaa vastakäsi kun putki houkutteli kokoajan niin pahasti vaikka olinkin sitä peittämässä.        Videopätkiäkin olisi, mutta niitä on nyt niiiin monta pätkää että en vain jaksa ruveta niitä editoimaan yhteen.

Nätit ilmat on suosinut meitä ja ollaan käyty paljon lenkkeilemässä ystäväni ja tämän enkkusprinkkunartun kanssa ja tietty agilityahllilla. Kävin myös hakemassa Blägin kyläilemään äidiltäni tänne.

Kaupungin vaihtuessa myös seura vaihtui, eli meidät löytää jatkossa Riihimäen Agility Ry:n jäsenistöstä.

Ollaan aloitettu Seralle keppien treenaminen alusta nyt kun on mahdollisuus käydä treenaamassa intensiivisemmin. Seran kepit oli ihan ok, mutta se ei riitä. Haluan sille itsevarmat ja nopeat kepit mitkä voi hakea vaikka kuusta. Joten uutena metodina meillä on 2x2. Sera on hiffannut idean todella hyvin, paljon paremmin kuin ajattelin. Kaikki on siis tehty ihan tarjoamalla, mä en tehnyt alunperin oikeasti mitään muuta kun pyörinyt itseni ympäri ja heitellyt nakkia, mutta piru! Sehän toimii!  
Yhdestä portista kahteen porttiin siirryttiin todella vikkelään, täytyy vaan todeta että tuo yllättää uudestaan ja uudestaan älykkyydellään.        En nyt tiedä onko se sitten hyvä juttu vai ei, nimittäin kimppatreenikaverit on sitä mieltä että kisauran korkkaus ois sitten RimAn omissa kisoissa 9.4...

Meidän keinukin alkaa näyttämään pikkuhiljaa hyvältä ja kontaktitkin parantuu kokoajan.. Mitä mä kohta enää käytän tekosyynä ettei voida kisata...?!



Blägi juoksee ja on kovin väsynyt siksi joten ei päässyt nyt tälläkertaa hallille mukaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla neiti olisi pirteämpi.
On ollut mahtavaa kun ollaan päästy sen kanssa tottistelemaan nyt urakalla ja varsinkin kun meillä on mahtava tottiskenttä ihan tuossa pihan vieressä! Ehkä me päästään ALO-luokkakin korkkaamaan nyt kun on mahdollista treenata vähän useammin.


Muuten mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut, säät on suosinut joten ulkoiltu ollaan paljon. Itse kävin koko viikonlopun talkoilemassa RimAn kisoissa ja vuosikokouksessa pyörähtämässä ja viemässä asioita eteenpäin. Niin ja allekirjoittaneen suurin agility saavutuskin tähän mennessä!

Olen nimittäin nykyään RimAn uusi kouluttaja. Hieman isot saappaat lykättiin mutta yritän parhaani mukaan täyttää ne! Ryhmänä toimii meidän pikkuhuiput eli junnut. Kevät mennään vielä vanhan kouluttajan kanssa yhdessä, mutta kesällä mun pitäis olla ihan pätevä siihen hommaan.(allekirjoittaneen oma epäilys tässä.. :D) Kevään aikana pitäisi käydä myös koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssi.
Täytyy kyllä sanoa että hienoa miten minuun uskotaan ja annetaan tälläinen mahdollisuus! Eihän sitä voi koskaan oppiakkaan jos ei saa yrittä!

Omakuntokuuri on myös alkanut ja vihdoin saatu astmakontrolliin aika, (mikö oli Itä-Suomessa sula mahottomuus..) pistetään tropit kohilleen niin loppuu turha kortisoonin käyttö.

Home sweet home

Huhhuh, nyt on taas urakka pulkassa. 15h, yli 600km ja 4 kerrosta. Ei tee mieli muuttaa ihan heti uudestaan.. :D Ei sillä että olen vain päivä päivältä rakastunut tähän asuntoon vain enemmän! Stressi alkaa pikkuhiljaa hävitä ja sopivasti pieni flunssa tekee tuloaan, näinköhän tuo stressi piti sen poissa..

Itä-Suomi ja Imatra jäi taakse, virtaava vesi ja karjalan kangasmetsät vaihtui hämeen soiseen peltomaisemaan. Palasimme tuttuun kaupunkiin, lapsuuteni maisemiin Riihimäelle. Serakin on aiemmin saanut pieniä maistiaisia paikasta mm. viime hiihtolomavierailulla ja näyttelyssä kesällä.

Kotimmekin alkaa pikkuhiljaa nöyttämään meidänlaiselta, vähän vielä tavarat etsivät paikkojaan ja uusia tulee kunhan sopivia löytyy. Vielä puuttuu uusi sohva, ruokailusetti, lipasto eteiseen ja muutama matto. Ja tietty jotain pientä ihanaa tilpehööriä!
Asunnosta tekee myös mahtavan se että minulla on vihdoin pesukoneen paikka! Luksusta! Ei tarvitse aina lähteä alas pesutupaan (varaamaan ja sitten) pesemään, ja saa heti koneen pyörimään jos tulee jotakin akuuttia.

Keittiö tässä on suhteellisen pieni, mutta onneksi olkkari on niin tilava ja fiksun mallinen että tänne sopii todella hyvin sohva ja ruokailusetti eikä tila tule näyttämään siltikään tönköltä.
Vaatehuone on todella tilava, tällä hetkellä sieltä on yksi hylly pistetty nippuun mutta kunhan jaksan ja ehdin kasata sen niin siellä on vielä enemmän säilytystilaa. Kylppäri on juuri sopivan kokoinen ja sielläkin on fiksu järjestys, joten pieni tilaihme tämä asunto kyllä on!

Kovin keskeneräinen tämä vielä on mutta tässä vähän suuntaa antavia kuvia meidän kodista. ♥

1. Makkaria 2. Eteinen olkarista päin, oikealta tullaan sisään ja päädystä vaatehuoneeseen. 3. Olkkaria eteisestä päin. 4. Olkkarin ulkoseinä (vastp. sohvaa) 5. Eteisen käytävän ja keitiön väliseinä. 6. Keittiö

Elämä täällä on rysähtänyt vauhdilla käyntiin, kahteen päivään on mahtunut jo intenssiivistä agility treeniä, uusia koirakavereita ja lenkkimaastoja. Tänään mm. kävimme etsimässä Hämeenlinnasta hylätyn mäkihyppytornin muutaman ystäväni kanssa ja lenkkeilimme koirien kanssa sen juurella.
Ylhäältä mäeltä avautui mahtavat maisemat kaupungin ylle, valot loistivat pimeässä. Seuranamme olivat vain rohkeimmat hiihtäjät pimeillä laduilla hyppytornin ympärillä.

Ennen muuttoa majailessamme vielä äitini luona Vantaalla käytiin Nooran ja lauman kanssa lenkkeilemässä, tai no oikeastaan puistoilemassa! Hypättiin Seran kanssa bussiin ja hurautettiin sillä Selloon missä Noora meitä odottikin, hypättiin siitä sitten auton kyytiin ja hurautettiin Topparoikan koirapuistoon, missä ei meidän lisäksi ollutkaan muita kuin nuori sakumix omistajineen. Serakin nautti kun pääsi vähän riekkumaan pitkästä aikaa ja samalla sai myös omaa aikaa miun kanssa.
Kovin nätisti kaikki tulivat toimeen ja Serakin sieti yllättävän hyvin poikia vaikka ne olivatkin nenujensa kanssa vähän väliä neidin pyllyssä, Sera kun suhteellisen helposti kertoo milloin raja menee yli, mutta nyt antoi poikien kyllä ylittää tuon rajan reippaasti ja useammankin kerran!

Olihan tuo myös oma pöhkö itsensä, juoksutti kaikkia ympäri ämpäri puistoa pää viidentenä jalkana, metsästi ja tuhosi keppejä kasapäin ja juoksutti niiden kanssa vielä vähän lisää muita.
Puistoilun jälkeen käytiin hetki pyörähtämässä Nooralla kotona ja sen jälkeen suunnattiin Nooran, Renen ja Riimin agility treenejä kohti kun lupasin lähteä ne kuvaamaan!
Sen jälkeen käytiin sitte hieman läskeilemässä Hesburgerissa ja suunnattiin hakemaan minun tämän uuden kodin avaimia!         Sen jälkeen olikin hyvä suunnata kotia, suihkuun ja petiin. Oli väsynyttä koiraa ja omistajaa, ja vielä viikon suurin koitos oli edessä.